Suomen hävittäjävalinta ja riippuvuuskysymys

Suomen HX-hävittäjähankinta on noussut viime aikoina keskustelun keskiöön entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan esitettyjen kriittisten kommenttien vuoksi. Tuomioja on ehdottanut, että Suomi peruu F‑35-hävittäjäkaupat Yhdysvaltojen kanssa, koska Valkoiseen taloon ei voi hänen mukaansa enää luottaa.

Tuomioja arvosteli Iltalehden haastattelussa 31.1.2026 Suomen valtiojohtoa hänen mukaansa liiallisesta Donald Trumpin myötäilystä ja ehdotti F-35-hävittäjäkauppojen purkamisen selvittämistä.

Kokoomuskansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnell arvioi X:ssä Tuomiojan esittävän poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Entinen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg ja kansanedustaja Jarno Limnell ovat puolustaneet hankintaa, korostaen sen perustuvan suorituskykyyn, pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja realistisiin uhkaskenaarioihin.

Asiaa voidaan analysoida puhtaasti turvallisuuslogiikan näkökulmasta, irrottautuen vasemmisto–oikeisto -akselista arvioimalla, missä määrin Tuomiojan huoli on perusteltu ja missä määrin Lindbergin argumentit ovat vahvempia.

Turvallisuuslogiikan perusoletukset

Turvallisuuspolitiikan analyysi Suomessa perustuu seuraaviin kolmeen realistiseen lähtöoletukseen:

• Suomi ei kykene puolustautumaan yksin. Tämä on historiallisesti ja sotilaallisesti totta. Naton jäsenyys ei poista tarvetta luotettaville liittolaisille, vaan vahvistaa sitä.
• Venäjä on sotilaallinen uhka riippumatta retoriikasta. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kielenkäyttö ei merkittävästi muuta Venäjän sotilaallista suunnittelua. Strateginen todellisuus on tärkein, ei moraalinen argumentti tai ”mielistely”.
• Pelote toimii vain, jos se on uskottava. Uskottavuus syntyy kyvystä, liittolaisista ja päätöksenteon ennustettavuudesta. Yhden tekijän horjuminen voi heikentää pelotetta dramaattisesti.

Näiden perusoletusten valossa kiistan ydin voidaan kiteyttää kysymykseen: pitäisikö Suomi priorisoida nykyisten uhkien torjunta (kyky) vai tulevaisuuden epävarmuuden vähentäminen (riippuvuuden hajauttaminen)?

Tuomiojan huolen analyysi

Tuomiojan huoli perustuu pitkälti poliittisen epävarmuuden riskien arviointiin. Yhdysvaltain poliittinen polarisaatio ja Trumpin ”America First” -linja lisäsivät epävarmuutta liittolaisuuksien uskottavuudesta. Suomessa tarkastellaan, mitä tapahtuu, jos kriisin hetkellä Yhdysvallat ei ole käytettävissä.

Turvallisuuslogiikan näkökulmasta tämä huoli on rationaalinen ja keskustelun arvoinen. Se kohdistuu pitkän aikavälin strategisiin riskeihin ja riippuvuuksiin.

Ongelmana on kuitenkin se, että ehdotettu ratkaisu, F‑35-kauppojen peruminen, ei vähennä todellista sotilaallista riippuvuutta lyhyellä aikavälillä, mutta heikentää Suomen kykyä suojautua heti.

Lindbergin ja Limnellin argumenttien analyysi

Lindberg ja Limnell painottavat puolustuskyvyn ja operatiivisen suorituskyvyn merkitystä. HX-hankinta valittiin suorituskyvyn, teollisen yhteistyön ja ylläpidon perusteella, ei poliittisilla perusteilla.

F-35 on ainoa tällä hetkellä saatavilla oleva hävittäjä, jonka on arvioitu täyttävän Suomen vaativan toimintaympäristön vaatimukset. Puolustusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa on jatkunut vakaasti yli neljän vuosikymmenen, riippumatta presidentinhallinnosta.

Turvallisuuslogiikan näkökulmasta

Turvallisuuslogiikan näkökulmasta nykyisen ja lähitulevaisuuden uhkien torjunnassa kyky korostuu riippuvuuden hajauttamisen yli. F‑35-hankinta maksimoi pelotteen uskottavuuden ja vähentää välitöntä sotilaallista riskiä.

Eurooppalaiset vaihtoehdot F‑35:lle

Realistinen arvio eurooppalaisista vaihtoehdoista osoittaa, että F‑35:tä vastaavaa järjestelmää ei ole saatavilla lyhyellä aikavälillä:

Tempest ja FCAS (Future Combat Air System) eivät ole yksittäisiä valmiita hävittäjiä, vaan seuraavan sukupolven (ns. 6. sukupolven) ilmataistelujärjestelmiä, joiden ydin on tulevaisuuden miehitetty hävittäjä, mutta jotka muodostavat tätä laajemman kokonaisuuden kuin pelkän lentokoneen.

FCAS-hanketta (Ranskassa nimellä SCAF) vetävät Ranska, Saksa ja Espanja. Tempest-ohjelmaa puolestaan kehittävät Iso-Britannia, Italia ja Japani osana GCAP-yhteistyötä.

Sekä Tempest että FCAS perustuvat samaan perusajatteluun, jossa tulevaisuuden ilmavoima ei ole yksittäinen hävittäjä, vaan järjestelmäjärjestelmä (“system of systems”). Tässä mallissa

• miehitetty hävittäjä toimii taistelun johtajana
• sen tukena toimii useista miehittämättömistä ilma-aluksista muodostuva kokonaisuus
• kaikki osat on yhdistetty reaaliaikaisella, laajalla dataverkolla

Riippuvuuden hajauttaminen ilman F‑35:n purkua

Turvallisuuslogiikka mahdollistaa Tuomiojan huolen osittaisen huomioimisen ilman, että Suomi heikentää pelotetta:

Pohjoismainen puolustusyhteistyö

• Yhteinen ilmavalvonta, tukikohtaverkosto, huolto ja koulutus
• Hajauttaa riippuvuutta yksittäisestä liittolaisesta

Eurooppalainen huolto- ja varaosakyky

• Osa F‑35-huollosta ja varaosista Eurooppaan
• Lisää kriisiajan itsenäisyyttä

Monikerroksinen puolustusjärjestelmä

• Pitkän kantaman ilmatorjunta, maasta-maahan-iskut, dronet, kyber- ja avaruusulottuvuus
• Pelotteen uskottavuus ei riipu pelkästään hävittäjistä

Poliittinen realismi

• Päätöksenteon ennustettavuus ja liittolaisten tuki pidetään vakaana
• Julkinen epäluottamus Yhdysvaltoihin voisi heikentää pelotetta

Lyhyen ja pitkän aikavälin perspektiivi

Lyhyellä aikavälillä (0–15 vuotta):

• Hornetien poistumisen jälkeen F‑35 on ainoa vaihtoehto
• Lindbergin ja Limnellin ogiikka voittaa, koska suorituskyky ja uskottava pelote ratkaisevat

Pitkällä aikavälillä (20–40 vuotta):

• Riippuvuuden hajauttaminen ja Euroopan puolustuskyvyn vahvistaminen tulee entistä tärkeämmäksi
• Tuomiojan huoli strategisesta riippuvuudesta on relevantti, mutta se ei koske nykyistä hankintaa

Venäjän näkökulma

Turvallisuuslogiikan kovin testi on vastustajan laskelma:

• Onko Suomi sotilaallisesti kyvykäs?
• Onko Suomi osa vahvaa liittokuntaa?
• Onko päätöksenteko ennustettavaa kriisissä?

Venäjän näkökulmasta

• F‑35 + Nato + Yhdysvallat = huono kohde painostukselle
• F‑35-kauppojen purku = on signaali epävarmuudesta, joka tarjoaa sotilaallisia mahdollisuuksia.

Johtopäätös

Turvallisuuslogiikan perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset:

• Tuomiojan huoli on rationaalinen varoitus pitkän aikavälin riskeistä. Hänen ehdottamansa ratkaisu (kauppojen purku) olisi kuitenkin sotilaallisesti ja operatiivisesti haitallinen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.
• Lindbergin ja Limnellin linja realistinen nykyuhkien torjunnassa. koska suorituskyky ja pelotteen uskottavuus ovat prioriteetteja.
• Nykyisessä ajassa ja Hornetien poistumisen aikataulussa ei ole F‑35:lle riittävää vaihtoehtoa.
• Paras ratkaisu on yhdistelmä nykykykyä ja strategista hajauttamista, eli F‑35-hankinta toteutetaan, mutta riippuvuutta hajautetaan pohjoismaisella ja eurooppalaisella yhteistyöllä.
• Turvallisuuslogiikan ydin on, että nykyisiä uhkia vastaan valitaan paras saatavilla oleva kyky, ja tulevaisuuden uhkia varten rakennetaan vaihtoehtoja ilman, että pelotetta heikennetään.