Strateginen muutos ilman kriisiä. Kriittinen vastine Pekka Turusen Grönlanti-tulkinnalle
Julkaistu mistä SecMeter sisään Kansallinen turvallisuus · Maanantai 26 Tam 2026 · 2:15
Tags: strateginen, muutos, kriisi, Pekka, Turunen, Grönlanti, turvallisuusjärjestelyt, MTV, Uutiset, tiedustelupäällikkö, turvallisuustilanne, geopoliittinen, muutos, kriittinen, tarkastelu
Tags: strateginen, muutos, kriisi, Pekka, Turunen, Grönlanti, turvallisuusjärjestelyt, MTV, Uutiset, tiedustelupäällikkö, turvallisuustilanne, geopoliittinen, muutos, kriittinen, tarkastelu
MTV Uutisten artikkelissa “Grönlannin turvallisuusjärjestelyn muutokselle ei syytä” (mtvuutiset.fi 22.1.2026) Pääesikunnan tiedustelupäällikkö Pekka Turunen vastasi kysymykseen siitä, onko Grönlannin turvallisuustilanteessa tapahtunut sellaista muutosta, joka edellyttäisi uusien turvallisuusjärjestelyjen käyttöönottoa.
Turusen mukaan “meidän näkökulmastamme ei ole tapahtunut mitään sellaista järisyttävää muutosta, että jotain pitäisi muuttaa”.
Lausunto on institutionaalisesti ymmärrettävä ja sotilaallisen suunnittelun näkökulmasta rationaalinen. Samalla se kuitenkin edustaa turvallisuustulkintaa, jota on perusteltua tarkastella kriittisesti nykyisen geopoliittisen murroksen valossa.
Turusen lausunto voidaan tulkita edustavan realistista ja status quoa korostavaa ajattelutapaa, jossa turvallisuusympäristön muutos tunnistetaan ensisijaisesti silloin, kun se konkretisoituu suorina sotilaallisina uhkina tai selkeinä rakenteellisina murroksina.
Tällainen tulkinta nojaa implisiittisesti korkeaan kriisikynnykseen, jossa turvallisuusjärjestelyjen uudelleenarviointi nähdään tarpeellisena vasta, kun muutos on luonteeltaan “järisyttävä”.
Turvallisuustutkimuksen ennakointilogiikan näkökulmasta tämä lähestymistapa on kuitenkin lähtökohtaisesti reaktiivinen eikä proaktiivinen.
Nykyinen strateginen muutos ei useimmiten ilmene yksittäisinä dramaattisina tapahtumina, vaan kumulatiivisina ja toisiinsa kietoutuvina prosesseina.
Geopoliittisen kilpailun kiristyminen, alueiden uudelleenstrategisoituminen sekä liittolaissuhteiden politisoituminen muodostavat vähittäisen mutta rakenteellisesti merkittävän muutoksen, jonka vaikutukset näkyvät turvallisuusympäristössä ennen varsinaista kriisiytymistä.
Tässä kontekstissa muutoksen merkittävyys ei perustu äkillisyyteen vaan kehityssuunnan pysyvyyteen ja laaja-alaisuuteen.
Turusen lausunto jättää myös vähälle huomiolle poliittisen koheesion merkityksen turvallisuusrakenteiden vakaudelle.
Sotilasliittoumat eivät ole pelkästään teknisiä suorituskykyjärjestelmiä, vaan ne rakentuvat poliittiselle luottamukselle, normatiiviselle yhteisymmärrykselle ja ennakoitavuudelle.
Kun keskeinen liittolainen, kuten Yhdysvallat, esittää avoimesti omia erityisiä näkemyksiään Grönlannin turvallisuusasemasta tai esimerkiksi ohjuspuolustuksen järjestelyistä, kyse ei ole ainoastaan teknisestä puolustuspolitiikasta.
Tällaiset kannanotot merkitsevät liittolaissuhteiden normatiivista uudelleenmäärittelyä ja toimivat strategisina signaaleina sekä liittouman sisällä että sen ulkopuolella.
Grönlannin strateginen merkitys on lisäksi laajasti arvioiden kasvanut riippumatta yksittäisten valtioiden virallisista linjauksista. Arktinen alue on siirtynyt periferisestä turvallisuusalueesta keskeiseksi suurvaltapolitiikan näyttämöksi, jossa yhdistyvät sotilaallinen läsnäolo, taloudelliset intressit ja globaalien kuljetusreittien hallinta.
Grönlanti muodostaa kriittisen solmukohdan ohjusvaroitusjärjestelmissä, ilmatilan valvonnassa ja pohjoisten meriyhteyksien kontrollissa.
Tässä viitekehyksessä väite siitä, ettei olemassa olevien turvallisuusjärjestelyjen riittävyys edellytä uudelleenarviointia, näyttäytyy pikemminkin institutionaalisena jatkuvuusretoriikkana kuin strategisena tulevaisuusanalyysina.
Lopuksi Turusen näkökulma heijastaa perinteistä sotilaallista rationalismia, jossa uhka määrittyy ensisijaisesti konkreettisen sotilaallisen kapasiteetin ja välittömän voimankäytön mahdollisuuden kautta.
Nykyisessä turvallisuusympäristössä uhka on kuitenkin yhä useammin systeeminen. Se syntyy ennakoitavuuden heikkenemisestä, poliittisen epävarmuuden kasvusta ja liittolaissuhteiden institutionaalisesta haurastumisesta. Tällaiset muutokset eivät välttämättä vaadi välitöntä reagointia sotilaallisilla keinoilla, mutta ne edellyttävät strategista uudelleenarviointia.
Turusen lausunto on näin ollen johdonmukainen puolustusvoimien institutionaalisesta näkökulmasta, mutta teoreettisesti rajautunut. Se nojaa turvallisuuskäsitykseen, jossa muutos tunnistetaan vasta kriisin kynnyksellä.
Kriittisempi ja ennakoivampi tarkastelu osoittaa, että Grönlannin ympärillä tapahtuvat poliittiset ja strategiset siirtymät muodostavat jo nyt rakenteellisen muutoksen, joka oikeuttaa keskustelun turvallisuusjärjestelyjen ajantasaisuudesta.
Kyse ei ole siitä, että nykyiset järjestelyt olisivat välittömästi riittämättömiä, vaan siitä, että ne on rakennettu turvallisuusympäristöön, joka ei enää ole sama kuin aiemmin. Juuri tämä epäsuhta tekee pelkästä jatkuvuuteen nojaavasta tulkinnasta strategisesti riittämättömän.
Ei arvosteluja vielä.
Mielipiteesi on tärkeä meille ja auttaa meitä parantamaan palvelua.