Laki eduskunnan turvatoimista

Demokraattisten instituutioiden turvallisuus on viime vuosikymmeninä noussut keskeiseksi kysymykseksi liberaaleissa oikeusvaltioissa. Globalisoituneet uhkakuvat, teknologinen kehitys ja poliittisen väkivallan uudet muodot ovat haastaneet perinteisen käsityksen avoimista ja matalan kynnyksen julkisista tiloista. Vallitsevaan kehitykseen vastauksena tasavallan presidentti Alexander Stubb allekirjoitti uuden lain eduskunnan turvatoimista 30.12.2025, joka tulee voimaan 1.1.2026.

Eduskunnan turvatoimista annettu uusi laki korvaa vuoden 2008 sääntelyn. Lain tarkoituksena on päivittää eduskunnan turvallisuusjärjestelyt vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä, mutta samalla se herättää perusteltuja kysymyksiä perusoikeuksien, erityisesti mielenosoitusoikeuden, toteutumisesta sekä kansalaisten ja vallankäytön välisestä suhteesta.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan uutta lakia kolmella tasolla:

• Ensinnäkin analysoidaan sen käytännöllisiä vaikutuksia eduskunnan turvallisuusjärjestelyihin.
• Toiseksi arvioidaan, mitä laki ilmentää laajemmassa yhteiskunnallisessa ja turvallisuuspoliittisessa kontekstissa.
• Kolmanneksi käsitellään lain suhdetta perusoikeuksiin, kansainvälisiin käytäntöihin, mielenosoitusoikeuteen sekä demokraattisen järjestelmän legitimiteettiin.

Mitä laki tarkoittaa käytännössä

Vuoden 2008 eduskunnan turvatoimista annettu laki laadittiin turvallisuuspoliittisesti olennaisesti erilaisessa tilanteessa. Sittemmin uhkakuvat ovat monipuolistuneet. Kansainvälinen terrorismi, yksittäiset radikalisoituneet tekijät, hybridivaikuttaminen sekä symbolisiin kohteisiin kohdistuvat häiriö- ja väkivallanteot ovat tulleet osaksi myös Suomen turvallisuustodellisuutta.

Samanaikaisesti teknologinen kehitys, erityisesti miehittämättömien ilma-alusten yleistyminen, on luonut uusia haavoittuvuuksia.

Uusi laki vastaa tähän kehitykseen antamalla eduskunnan turvahenkilöstölle laajemmat ja täsmällisemmin määritellyt toimivaltuudet.

Turvallisuutta ei enää nähdä staattisena tilana, vaan dynaamisena prosessina, joka edellyttää ennakoivaa varautumista ja kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Droonit konkreettisena turvallisuusuhkana

Keskeinen uudistus koskee miehittämättömiä ilma-aluksia. Laki antaa eduskunnan turvahenkilöstölle oikeuden estää ja puuttua droonien käyttöön eduskunnan alueella, käyttää rajattuja teknisiä vastatoimia sekä ottaa drooni haltuun ja luovuttaa se poliisille. Tämä heijastaa kansainvälistä kehitystä, jossa droonit on tunnistettu potentiaalisiksi tiedustelu-, häirintä- ja jopa hyökkäysvälineiksi.

Vaikka Suomessa drooneihin liittyvät uhat ovat toistaiseksi olleet vähäisiä, sääntely perustuu ennaltaehkäisevään logiikkaan. Turvallisuus nähdään riskienhallintana, jossa myös epätodennäköisiin mutta vakaviin skenaarioihin varaudutaan etukäteen.

Turvahenkilöstön roolin muutos

Uuden lain myötä eduskunnan turvahenkilöstön rooli laajenee perinteisestä turvatarkastajamallista kohti varsinaista turvallisuustoimijaa. Sallittujen voimankäyttövälineiden valikoimaa on laajennettu, ja tietyissä henkilösuojaustehtävissä turvahenkilö voi kantaa ampuma-asetta.

Tämä muutos merkitsee sitä, että eduskunnan turvallisuutta ei enää hahmoteta pelkästään järjestyksenvalvontana, vaan osana laajempaa kokonaisturvallisuuden järjestelmää. Samalla vastuu koulutuksesta, tilannearvioinnista ja voimankäytön oikeasuhtaisuudesta korostuu merkittävästi.

Yleinen oikeus voimakeinojen käyttöön

Eduskunnan turvahenkilöllä on oikeus käyttää tarpeellisia ja puolustettavia voimakeinoja, kun se on välttämätöntä seuraavien tehtävien hoitamiseksi:

• henkilön tarkastaminen
• kielletyn esineen tai aineen haltuun ottaminen
• pääsyn estäminen turvatoimialueelle
• henkilön poistaminen alueelta
• henkilön kiinni ottaminen ja kiinniotetun pakenemisen estäminen
• miehittämättömän ilma-aluksen (droonin) kulkuun puuttuminen tai sen haltuun ottaminen

Voimankäytön puolustettavuutta arvioidaan kokonaisharkinnalla, jossa huomioidaan:

• tilanteen uhkaavuus
• vastarinnan vaarallisuus
• muut olosuhteet

Liiallinen voimankäyttö arvioidaan rikoslain säännösten mukaan.

Sallitut voimankäyttövälineet

Turvahenkilön käytettävissä olevat voimankäyttövälineet ovat laissa nimenomaisesti luetellut:

• kaasusumutin
• käsiraudat
• enintään 70 cm pitkä patukka
• teleskooppipatukka
• paineilmatoiminen projektiililaukaisin
• etälamautin

Keskeiset rajoitukset:

• välineitä saa käyttää vain, jos turvahenkilö on saanut niihin koulutuksen
• välineitä on kannettava mahdollisimman huomaamattomasti

Kiinniotto-oikeus

Turvahenkilö saa ottaa henkilön kiinni, jos:

• poistaminen tai pääsyn estäminen on ilmeisen riittämätöntä
• kiinniotto on välttämätöntä vakavan vaaran torjumiseksi

Kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisille

Kiinnioton yhteydessä turvahenkilö saa:

• tarkastaa kiinniotetun
• ottaa pois vaaralliset esineet ja aineet (luovutetaan poliisille)

Henkilösuojaustehtävän erityiset voimankäyttöoikeudet

Henkilösuojaustehtävään määrätyllä turvahenkilöllä on laajemmat oikeudet, kun kyse on:

• jo käynnissä olevan tai välittömästi uhkaavan hyökkäyksen torjumisesta
• suojattavan henkilön hengen, terveyden, vapauden tai omaisuuden turvaamisesta

Tällöin saa käyttää kaikkia puolustettavia voimakeinoja, kunhan ne ovat:

• välttämättömiä
• oikeasuhtaisia

Voimankäytöstä on ilmoitettava poliisille.

Ampuma-aseen kantaminen

Ampuma-aseen kantaminen on sallittu vain henkilösuojaustehtävässä. Tämä edellyttää erityistä koulutusta ja vuosittaista osaamisen osoittamista.

Ampuma-aseen käyttö

Ampuma-asetta saa käyttää vain, jos:

• kyseessä on välitön ja vakava vaara hengelle tai terveydelle, ja
• lievempiä keinoja ei ole käytettävissä

Ampuma-aseen käyttö käsittää:

• aseella uhkaamisen
• varoittamisen
• laukauksen ampumisen

Käytöstä on aina ilmoitettava poliisille.

Hätävarjelu

Turvahenkilöllä on lisäksi oikeus rikoslain mukaiseen hätävarjeluun. Toiminta tapahtuu virkavastuulla. Arvioinnissa huomioidaan turvahenkilön saama koulutus ja ammattirooli.

Tiivistetty kokonaisarvio

Laki laajentaa ja täsmentää eduskunnan turvahenkilöstön voimankäyttöoikeuksia ja tuo käyttöön poliisityyppisiä välineitä, mutta sitoo ne tiukasti välttämättömyyteen, suhteellisuuteen ja koulutukseen.

Kyse ei ole avoimesta voimankäyttövaltuudesta, vaan selvästi rajatusta, tehtäväsidonnaisesta ja jälkikäteisvalvonnan alaisesta toimivallasta.

Mitä laki ilmentää laajemmassa mielessä

Laki ilmentää turvallisuuspoliittista realismia, jossa Suomi tunnustaa avoimesti turvallisuustilanteen kiristymisen. Eduskuntaa ei enää nähdä symbolisesti koskemattomana tilana, vaan mahdollisena kohteena, johon kohdistuvat riskit on otettava vakavasti. Tämä ei merkitse pessimismiä, vaan institutionaalista sopeutumista uuteen turvallisuustodellisuuteen.

Instituutioiden suojelun korostuminen

Eduskunta on demokraattisen järjestelmän ydin ja symbolinen kohde. Laki viestii, että sen suojaaminen on korkean tason kansallinen intressi. Instituutioiden turvallisuus nähdään edellytyksenä demokraattisten prosessien jatkuvuudelle, ei niiden vastakohtana.

Valtion vastuun kasvu

Laajentuneet toimivaltuudet merkitsevät myös valtion vastuun kasvua. Oikeasuhtaisuuden, koulutuksen ja valvonnan vaatimukset korostuvat. Kyse ei ole mielivaltaisesta koventamisesta, vaan oikeudellisesti rajatusta varautumisesta, joka edellyttää jatkuvaa seurantaa ja arviointia.

Perusoikeus- ja demokratiavaikutukset

Laki koskettaa useita perusoikeuksia, kuten henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta, yksityiselämän suojaa sekä liikkumis-, sanan- ja kokoontumisvapautta. Perusoikeuksien rajoitusten hyväksyttävyys edellyttää lailla säätämistä, hyväksyttävää tavoitetta sekä välttämättömyyttä ja suhteellisuutta. Näiltä osin laki asettuu perusoikeusjärjestelmän puitteisiin, mutta edellyttää tiukkaa käytännön valvontaa.

Kansainvälinen vertailu

Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomi on ollut suhteellisen avoin ja kevyesti turvattu. Uusi laki siirtää Suomea lähemmäs eurooppalaista valtavirtaa, mutta säilyttää edelleen maltillisen profiilin verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Saksaan.

Vaikutus mielenosoitusoikeuteen

Mielenosoitusoikeus on perustuslaillisesti suojattu. Uusi laki ei poista tätä oikeutta, mutta muuttaa sen käytännöllistä ja psykologista ympäristöä. Turvallisuuden kiristyminen voi aiheuttaa niin sanotun jäähdyttävän vaikutuksen, jossa osallistumishalukkuus vähenee jo pelkän valvonnan ja voimankäyttövalmiuden tiedostamisen vuoksi.

Riskit, vastapainot ja vaihtoehdot

Lain suurimmat riskit liittyvät toimivaltuuksien arkipäiväistymiseen, poliittisesti herkkien tilanteiden tulkintaan ja teknologisen valvonnan laajenemiseen. Näitä riskejä voidaan hallita oikeudellisilla rajoilla, koulutuksella, ammattikulttuurilla sekä läpinäkyvällä ja riippumattomalla valvonnalla.

Vaihtoehtoisina tai täydentävinä keinoina voidaan tunnistaa ympäristöllinen turvallisuus, poliisin roolin vahvistaminen sekä kansalaislähtöinen turvallisuusviestintä, jotka voisivat osaltaan lieventää turvatoimien symbolista kovuutta.

Johtopäätökset

Uusi eduskunnan turvatoimilaki ilmentää siirtymää luottamukseen perustuvasta turvallisuudesta varautumiseen perustuvaan turvallisuuteen. Muutos on ymmärrettävä reaktio kansainväliseen epävarmuuteen, mutta se asettaa suomalaiselle demokratialle kypsyyskokeen. Kysymys ei ole vain siitä, ovatko turvatoimet oikeudellisesti hyväksyttäviä, vaan siitä, miten niitä käytetään, valvotaan ja perustellaan kansalaisille.

Lopullinen kysymys kuuluu, suojellaanko instituutiota kansan puolesta vai kansalta? Vastaus tähän kysymykseen määräytyy vasta lain käytännön soveltamisessa ja siinä, säilyykö eduskunta jatkossakin demokraattisen osallistumisen symbolina eikä pelkästään suojattuna vallan linnakkeena.