Avoimuus vai salailu ja Suomen puolustuskyky

Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti 2020-luvulla. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, laajamittainen hybridivaikuttaminen Euroopassa ja Suomen liittyminen Natoon ovat pakottaneet arvioimaan uudelleen monia pitkään itsestään selvinä pidettyjä käytäntöjä.

Yksi näistä on puolustukseen liittyvän tiedon avoimuus, mitä asehankinnoista ja puolustustarvikkeiden viennistä kerrotaan, kenelle ja millä aikataululla.

Viimeaikainen julkinen keskustelu on nostanut esiin huolen siitä, että Suomi saattaa avoimuudellaan helpottaa vihamielisen tiedustelun toimintaa. Samalla on muistutettu, että avoimuus on olennainen osa suomalaista demokratiaa ja oikeusvaltiota.

Kysymys ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti siitä, pitäisikö Suomen olla avoin vai salamyhkäinen. Oleellinen kysymys kuuluu: millainen avoimuus vahvistaa turvallisuutta ja millainen sitä heikentää.

Puolustuskyky ei synny salailusta

Puolustuskyky perustuu konkreettisiin tekijöihin, kuten joukkoihin, koulutukseen, kalustoon, huoltoon, johtamisjärjestelmiin ja liittolaissuhteisiin. Yksikään näistä ei synny salailulla. Historia osoittaa, että valtiot, jotka ovat yrittäneet peittää todellisia puutteitaan tiedon pimittämisellä, ovat epäonnistuneet nopeasti todellisten kriisien koittaessa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että salailu olisi täysin merkityksetöntä. Salailu ei luo puolustuskykyä, mutta se voi tukea sitä. Rajoittamalla tietoa voidaan lisätä vastustajan epävarmuutta, hidastaa tämän suunnittelua ja suojata kriittisiä kohteita hybridivaikuttamiselta. Salailu on siis puolustuksen tukirakenne, ei sen perusta.

Avoimuuden kaksijakoinen luonne

Avoimuus ei ole puolustuspolitiikassa yksiselitteinen hyve tai pahe. Sen vaikutus riippuu siitä, millaista tietoa jaetaan. Tässä voidaan tehdä kahtiajako strategiseen ja operatiiviseen avoimuuteen

Strateginen avoimuus

Tieto siitä, että Suomi panostaa puolustukseen, kuuluu Natoon ja kehittää suorituskykyään, vahvistaa pelotetta. Vastustajan kannalta on olennaista ymmärtää, että hyökkäyksen hinta olisi korkea. Tässä mielessä suuret ja tunnetut hankinnat, kuten hävittäjät tai ilmatorjuntajärjestelmät, ovat tarkoituksellisesti näkyviä.

Operatiivinen avoimuus

Yksityiskohtainen tieto määristä, aikatauluista, sijoittelusta ja tuotantokapasiteetista ei lisää turvallisuutta eikä demokratian laatua. Päinvastoin se voi helpottaa vastustajan tiedustelua ja altistaa puolustuksen sekä puolustusteollisuuden hybridivaikuttamiselle. Tässä kohdin avoimuus muuttuu riskiksi.

Missä avoimuus aidosti auttaa vihamielistä tiedustelua?

Erityisen ongelmallista on ajantasainen ja yksityiskohtainen tieto. Kun julkisuuteen päätyy tietoja esimerkiksi yksittäisistä vientiluvista, niiden sisällöistä, yrityksistä ja määristä, syntyy kokonaiskuva Suomen puolustusteollisesta kapasiteetista ja huoltovarmuudesta. Tämä ei kerro vain siitä, mitä Suomi tekee, vaan myös siitä, missä Suomi on haavoittuva.

Ukrainaan liittyvä avoimuus on tästä selkein esimerkki. Sodassa olevaa maata koskeva reaaliaikainen ja yksityiskohtainen raportointi ei palvele suomalaista demokraattista keskustelua merkittävästi, mutta voi lisätä riskejä toimitusketjuille, yrityksille ja lopulta myös Ukrainalle itselleen. Tämä ei ole argumentti tuen vähentämistä vastaan, vaan sen vastuullisen toteuttamisen puolesta.

Missä avoimuus ei ole ongelma ja voi olla hyödyksi

Kaikki avoimuus ei ole haitallista. Suurten hankintojen olemassaolo, puolustusmenojen taso ja puolustuspoliittinen suunta ovat asioita, jotka vastustaja tietää joka tapauksessa. Ne näkyvät budjeteissa, kansainvälisissä sopimuksissa ja teknisessä tiedustelussa. Näiden asioiden avoimuus tukee pikemminkin pelotetta ja vähentää väärinymmärrysten riskiä.

Lisäksi vanha, aggregoitu ja viivästetty tieto palvelee tutkimusta, julkista keskustelua ja parlamentaarista valvontaa ilman, että sillä on merkittävää sotilaallista arvoa tiedustelulle.

Ruotsin ja Norjan opetus

Suomen lähimmät verrokit, Ruotsi ja Norja, osoittavat, että avoimuus ja turvallisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Molemmissa maissa:

• strategisista linjoista viestitään avoimesti
• operatiiviset yksityiskohdat pidetään suojattuina
• asevienti raportoidaan pääosin jälkikäteen ja koottuna
• kriisitilanteissa avoimuutta kavennetaan automaattisesti

Näissä maissa avoimuus on tietoinen turvallisuuspoliittinen valinta, ei pelkkä juridinen oletus.

Suomen haaste on avoimuuden strategian puute

Suomen nykyinen käytäntö ei näyttäydy ongelmallisena siksi, että Suomi olisi liian demokraattinen, vaan siksi, että avoimuus ei aina ole harkittua. Tietoa julkaistaan usein siksi, että laki niin määrää, ei siksi, että sen turvallisuusvaikutukset olisi punnittu muuttuneessa tilanteessa.

Tämä ei tarkoita oikeusvaltioperiaatteista luopumista, vaan niiden päivittämistä vastaamaan nykyistä turvallisuustilannetta. Ajallinen viive, tietojen aggregointi ja kriisitilanteiden erityiskohtelu ovat keinoja, joilla avoimuus ja turvallisuus voidaan sovittaa yhteen.

Hyvän sotilaallisen julkisen puheen periaatteet

Avoimessa demokratiassa sotilasasiantuntijat ovat keskeisessä roolissa turvallisuuspoliittisen ymmärryksen rakentajina. Entisten kenraalien ja tiedusteluviranomaisten asiantuntemus auttaa kansalaisia hahmottamaan sodan luonnetta, purkamaan propagandaa ja arvioimaan poliittisia päätöksiä realistisesti. Samalla heidän julkisella puheellaan on erityinen painoarvo, joka edellyttää poikkeuksellista vastuuta.

Sotilasasiantuntijan julkinen puhe ei perustu vaikenemiseen, vaan kurinalaiseen avoimuuteen. Seuraavat periaatteet hahmottelevat viitekehyksen, jonka puitteissa asiantuntijapuhe tukee sekä demokraattista keskustelua että kansallista turvallisuutta.

Strateginen taso ennen operatiivista tasoa

Sotilasasiantuntijan puheen ensisijainen taso tulisi olla strateginen, ei operatiivinen. On perusteltua analysoida sodan laajempia päämääriä, poliittisia reunaehtoja, resurssikysymyksiä ja sodankäynnin yleisiä trendejä. Sen sijaan yksityiskohtainen taktinen analyysi käynnissä olevista operaatioista ei yleensä palvele julkista etua.

Strateginen analyysi auttaa ymmärtämään miksi asioita tapahtuu. Operatiivinen spekulaatio pyrkii selittämään miten ne tapahtuvat tai voisivat tapahtua. Jälkimmäinen tuottaa suhteettoman suuren turvallisuusriskin suhteessa sen tuottamaan yhteiskunnalliseen hyötyyn.

Menneisyys on turvallisempi kuin tulevaisuus

Historiallinen analyysi on sotilasasiantuntijan julkisessa puheessa erityisen arvokasta. Menneisiin tapahtumiin tukeutuva arviointi:

• auttaa ymmärtämään sodan logiikkaa
• tarjoaa vertailupohjaa
• ei paljasta ajantasaista haavoittuvuutta

Sen sijaan tulevaisuuteen suuntautuva spekulaatio, erityisesti arviot siitä, mitä osapuolten kannattaisi tehdä seuraavaksi, ylittää helposti hyväksyttävän rajan. Tulevaisuusanalyysi muuttuu nopeasti epäsuoraksi neuvonnaksi sodan osapuolille.

Heikkouksien analyysi vaatii erityistä pidättyvyyttä

Kaikissa sodissa osapuolilla on heikkouksia. Näiden tunnistaminen kuuluu analyysiin, mutta niiden yksityiskohtainen ja systemaattinen käsittely julkisuudessa on ongelmallista, erityisesti silloin, kun kyse on liittolaisesta tai tuettavasta valtiosta.

Sotilasasiantuntijan vastuullinen julkinen puhe tunnistaa rajat:

• yleisluontoinen arvio sodan vaikeuksista on hyväksyttävää
• yksityiskohtainen pullonkaulojen, puutteiden ja haavoittuvuuksien luettelo ei ole

Tämä periaate ei tarkoita propagandaa tai kritiikittömyyttä, vaan suhteellisuudentajua.

Institutionaalinen painoarvo on tunnistettava

Entiset korkean tason sotilas- ja tiedustelujohtajat eivät ole julkisuudessa vain yksityishenkilöitä. Heidän taustansa antaa heidän puheelleen institutionaalisen painoarvon, joka ylittää tavallisen asiantuntijakommentin.

Sotilasasiantuntijan vastuullinen julkinen puhe:

• tiedostaa tämän aseman
• välttää esiintymästä “sisäpiiriläisenä”
• ei vihjaa tiedolliseen etulyöntiasemaan

Puheen uskottavuus ei synny vihjailusta, vaan argumenttien laadusta.

Vastustajan narratiivien vahvistamista on vältettävä

Analyyttinen realismi ei tarkoita vastustajan näkökulman normalisointia. On perusteltua selittää, miten ja miksi vastustaja toimii, mutta ei omaksua tämän kieltä, käsitteitä tai kehystystä kritiikittömästi.

Sotilasasiantuntijan julkinen puhe:

• tekee eron selittämisen ja oikeuttamisen välillä
• ei toista propagandaa analyysin varjolla
• säilyttää moraalisen ja poliittisen kontekstin näkyvissä

Tämä on erityisen tärkeää sodissa, joissa informaatio on osa taistelua.

Avoimet lähteet eivät tee kaikesta harmitonta

Yleinen perustelu operatiiviselle analyysille on, että se perustuu avoimiin lähteisiin. Tämä on teknisesti totta, mutta sisällöllisesti harhaanjohtavaa. Yksittäinen avoin tieto on usein harmiton, mutta sotilasasiantuntijan kokoama ja tulkitsema kokonaisuus voi olla tiedustelullisesti arvokas.

Sotilasasiantuntijan julkisen puheen tulee tunnistaa tämä aggregaatiovaikutus ja pidättäytyä esittämästä julkisesti sellaista kokonaiskuvaa, joka olisi vastustajalle käyttökelpoinen.

Median ja sotilasasiantuntijan yhteinen vastuu

Sotilasasiantuntijan julkinen puhe ei ole yksin puhujan vastuulla. Myös medialla on keskeinen rooli siinä, millaisia kysymyksiä esitetään ja mihin keskustelua ohjataan.

Toimituksellinen harkinta, esimerkiksi se, vältetäänkö yksityiskohtaisia “mitä seuraavaksi” -kysymyksiä, on olennainen osa vastuullista turvallisuuskeskustelua. Kyse ei ole sensuurista, vaan journalistisesta ammattitaidosta.

Kurinalainen puhe on osa kokonaisturvallisuutta

Lopulta sotilasasiantuntijan julkinen puhe on osa kokonaisturvallisuutta. Se ei rajoita sananvapautta, vaan käyttää sitä viisaasti. Tavoitteena ei ole hiljaisuus, vaan keskustelu, joka:

• lisää ymmärrystä
• tukee demokraattista päätöksentekoa
• ei samalla heikennä turvallisuutta

Avoimessa yhteiskunnassa suurin riski ei ole se, että puhutaan liian vähän, vaan se, että puhutaan vastuuttomasti tilanteessa, joka vaatii harkintaa.

Johtopäätökset

Suomen ei tule salata asehankintoja ja -myyntejä kokonaisuudessaan, mutta sen tulee hallita avoimuutta huomattavasti nykyistä paremmin. Puolustuskyky ei voi perustua salailuun, mutta se voi kärsiä hallitsemattomasta avoimuudesta.

Kestävä ratkaisu ei ole avoimuus tai salailu, vaan kerroksellinen avoimuus:

• strateginen avoimuus pelotteen ja luottamuksen tueksi
• operatiivinen salailu turvallisuuden vuoksi
• ajallinen viive demokraattisen valvonnan säilyttämiseksi

Kansallisen turvallisuuden kannalta kysymys ei ole siitä, mitä Venäjä ajattelee ja tietää, vaan siitä, osaako Suomi yhdistää avoimen yhteiskunnan periaatteet muuttuneen turvallisuustilanteen realiteetteihin. Tämä kyky on itsessään osa Suomen puolustuskykyä ja kansallista turvallisuutta.