Analyysi suurlähettiläs Kuznetsovin viestinnästä ja tavoitteista

Venäjän Suomen-suurlähetystön julkinen toiminta on viime vuosina lisääntynyt, ja suurlähettiläs Pavel Kuznetsov on pitänyt useissa Helsingissä järjestetyissä tilaisuuksissa puheita, joissa on poliittisia kannanottoja. Osa näistä tilaisuuksista on toteutettu yhteistyössä Venäjä-myönteisiksi miellettyjen suomalaisjärjestöjen, kuten Naapuriseura ry:n ja Kallio–Vallilan Venäjä-seuran kanssa.

Puheiden sisältöä tarkasteltaessa voidaan havaita piirteitä, jotka muistuttavat Venäjän ulkomailla käyttämien vaikuttamisviestinnän narratiivien peruslinjoja.

Olennaista on arvioida, missä määrin suurlähetystön toiminta ja Kuznetsovin toistamat teemat heijastavat Venäjän vakiintuneita viestintämalleja, esimerkiksi pyrkimystä kyseenalaistaa lännen yhtenäisyys, horjuttaa luottamusta länsimaiden poliittiseen johtoon ja muokata turvallisuuspoliittista keskustelua Venäjän intressien suuntaan.

Taustalla muuttunut turvallisuustilanne

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys oli yksi merkittävimmistä muutoksista Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa sitten kylmän sodan päättymisen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli keskeinen syy päätöksille.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen jyrkästi heikentyneiden diplomaattisuhteiden myötä Venäjän diplomatian rooli Suomessa on painottunut aktiiviseksi kulttuuri- ja juhlatilaisuuksien järjestäjäksi venäjämielisille ryhmille. Näissä tilaisuuksissa suurlähettiläs Kuznetsov on esittänyt useita teemoja, jotka ovat tuttuja Venäjän valtion virallisesta viestinnästä. Kuznetsovin mukaan:

• Suomi osallistuu yhä syvemmin Naton sotilaallisiin harjoituksiin
• ulkomaisten joukkojen pysyvä sijoittaminen Suomeen olisi uhka
• Suomi on asettunut sotapuolueen eturintamaan
• Suomen poliittinen johto toimii muun kuin Suomen edun mukaan

Viestin ydin on, että Suomi on muuttunut Venäjän näkökulmasta ongelmalliseksi Nato-jäsenyyden ja puolustusyhteistyön vuoksi. Tämä tulkinta ohittaa kuitenkin erittäin olennaisen seikan, Suomen Nato-jäsenyys on seuraus Venäjän toimista, ei niiden syy.

Venäjän narratiivi lännen syyllisyydestä

Kuznetsov on toistanut useissa puheissaan narratiivia, jonka mukaan:

• länsi petti Venäjän Minskin sopimusten kohdalla
• Istanbulissa keväällä 2022 hahmoteltu rauhansopimus kariutui lännen vaikutuksesta
• Ukrainan sisäiset tapahtumat vuodesta 2014 lähtien olivat lännen järjestämiä

Nämä väitteet noudattavat Venäjän valtiollista linjaa, jossa vastuu sodasta siirretään pois Venäjältä. Kansainvälisessä tutkimuksessa ja riippumattomissa selvityksissä tätä pidetään tyypillisenä sodan oikeuttamiseen tähtäävänä propagandana.

Suomi sisäisen jakolinjan näyttämönä

Kuznetsov viittaa puheissaan toistuvasti Suomen poliittisiin jakolinjoihin:

• Suomen eliitti ei aja Suomen etuja
• Rauhanpuolueen äänet on vaiennettu
• Suomen media ei salli vaihtoehtoisia näkemyksiä

Tällaiset viittaukset pyrkivät rakentamaan kuvaa Suomesta poliittisesti jakautuneena ja epäluotettavan johdon hallitsemana maana. Tämä on yksi Venäjän vaikuttamismekanismien tunnuspiirteistä. Tavoitteena on lisätä sisäistä epäluottamusta ja kyseenalaistaa demokraattisten instituutioiden legitimiteetti.

Pehmeän vallan ja poliittisen painostuksen yhdistelmä

Suurlähetystön tilaisuudet, esimerkiksi kulttuuritapahtumat ja juhlavastaanotot ovat perinteisesti osa diplomaattista soft poweria. Niiden kautta valtio voi rakentaa myönteistä mielikuvaa itsestään.

Kuznetsovin puheissa nämä kulttuuritilaisuudet kuitenkin kehittyvät poliittisiksi. Ne toimivat alustana viesteille, jotka kyseenalaistavat Suomen turvallisuuspoliittiset valinnat ja toistavat Venäjän tulkintaa Ukrainasta.

Tätä yhdistelmää voidaan pitää vaikutusoperaatioiden pehmeänä muotona, jossa yleisölle tarjotaan kaksi samanaikaista viestiä. Suomi nähdään Venäjälle syntyvänä uhkana, mutta suhde voidaan palauttaa, jos Suomi muuttaa linjaansa. Tällainen retorinen rakenne on yleinen Venäjän ulkopoliittisessa viestinnässä.

Mitkä ovat Venäjän tavoitteet Suomessa?

Kuznetsovin puheiden sisällön perusteella suurlähetystön viestintä kohdistuu erityisesti kolmeen alueeseen:

1. Naton sisäisen yhtenäisyyden heikentämiseen, korostamalla Nato-jäsenyyden väitettyjä haittoja.
2. Ukrainan tukemisen kyseenalaistamiseen, ohjaamalla keskustelua suuntaan, jossa Ukraina esitetään sodan jatkajana.
3. Suomalaisen julkisen keskustelun muokkaamiseen, siten että Venäjä näyttäytyy rationaalisena toimijana ja länsi vastuuttomana.

Diplomatiaa vai informaatiovaikuttamista?

Kuznetsovin puheet muodostavat kokonaisuuden, joka on linjassa Venäjän laajemman informaatio- ja vaikuttamisstrategian kanssa. Ne eivät ole avoimen vihamielisiä, mutta niiden tavoitteena näyttäisi olevan:

• Suomen sisäisen keskustelun muokkaaminen
• Nato-jäsenyyden perusteiden kyseenalaistaminen
• Euroopan yhtenäisyyden horjuttaminen
• Ukrainan tukemisen heikentäminen

Tämä lisää tarvetta ymmärtää Venäjän diplomatian kaksoisrooli, jossa kulttuurisen yhteistyön ja poliittisen vaikuttamisen välinen raja on yhä vaikeampi hahmottaa.

Yhteistyöjärjestöjen toiminta on vaikuttamisviestintää ei rauhantyötä

Naapuriseura ry ja Kallio–Vallilan Venäjä-seura määrittelevät toimintansa tavoitteiksi rauhan, kulttuuriyhteyden ja naapuruuden edistämisen. Julkisuudessa niiden toiminta on kuitenkin yhdistetty Venäjä-myönteisiin tilaisuuksiin ja diplomaatin osallistumiseen, mikä herättää kysymyksiä siitä, missä määrin kyse on aidosta rauhantyöstä tai poliittisesti värittyneestä vaikuttamisviestinnästä.

Rauhantyön keskeiset piirteet ovat kansainvälisen oikeuden ja konfliktintutkimuksen näkökulmasta:

• pyrkimys väkivallan lopettamiseen
• uhrien suojeleminen ja ihmisoikeuksien edistäminen
• vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden vahvistaminen
• totuuden tunnustaminen ja propagandan välttäminen

Jos järjestö puolustaa, selittää tai kiistää Venäjän sotarikoksia tai hyökkäyssodan oikeutusta, sen toiminta ei täytä näitä rauhantyön kriteerejä. Tällöin voidaan puhua vaikuttamisviestinnästä, jossa järjestön tilaisuudet ja puheet toimivat kanavana Venäjän narratiivien levittämiseen ja Suomen sisäisen keskustelun muokkaamiseen.

Tässä kontekstissa Naapuriseura ry:n ja Kallio–Vallilan Venäjä-seuran toiminta voidaan analysoida rauhantyön retoriikaksi naamioituneena vaikuttamisviestinnäksi, jos sen keskeinen sisältö tukee Venäjän sotaa tai propagandaa.

Todellinen rauhantyö edellyttäisi, että sotarikoksista vastuussa olevat joutuvat vastuuseen ja että toiminta pyrkii aidosti väkivallan vähentämiseen.

Esimerkiksi Venäjän päätös olla noudattamatta Etyjin periaatteita ja jättää lähettämättä edustajansa kokouksiin ei ole rauhantyötä. Todellinen rauhantyö edellyttää yhteistyötä, vastuullisuutta ja sitoutumista kansainvälisiin sääntöihin sekä aktiivista osallistumista konfliktien ennaltaehkäisyyn ja ratkaisuun.

Vetäytyminen kansainvälisestä vuoropuhelusta ja sääntöjen kiertäminen vaikeuttavat luottamuksen rakentamista ja edistävät jännitteitä sekä epävarmuutta, mikä on ristiriidassa rauhantyön tavoitteiden kanssa.

Yhdistettynä nämä havainnot korostavat, että Venäjän toiminta sekä Suomessa että kansainvälisillä foorumeilla voidaan nähdä pehmeän vallan ja vaikuttamisviestinnän keinona, jossa rauhan retoriikka peittää todellisen poliittisen agendan.