Viestintäsalaisuus - SecMeter

Sisältöön

Viestintäsalaisuus

Yritysturvallisuus > Yksityisyyden suoja
Viestintäsalaisuus on Suomessa kansalaisen perusoikeus (Suomen perustuslaki 10 § 2 mom.). Viestintäsalaisuuteen voidaan puuttua vain laissa mainituin perustein.

Sähköiseen viestintään sovelletaan 1.1.2015 alkaen tietoyhteiskuntakaareen 917/2014 säädöksiä. Lain tavoitteena on mm. turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuus ja yksityisyyden suojan toteutuminen.

Viestintärikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat rikoslain 38 luvun 3 § (9.6.2000/531) viestintäsalaisuuden loukkaus ja 4 § (21.4.1995/578) törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus. Viestintäsalaisuuden loukkauksen yritys on myös säädetty rangaistavaksi.

Viestit, välitystiedot ja paikkatiedot ovat lainsäädännön perusteella luottamuksellisia tietoja. Poikkeuksen muodostavat viestit, jotka ovat tarkoitettu yleisesti vastaanotettaviksi. Vaikka tällaisten viestien sisältö olisi julkinen, ovat viestien välitystiedot luottamuksellisia tietoja.

Viestinnän osapuolella (viestin lähettäjä tai vastaanottaja) on oikeus ilmaista kolmansille osapuolille viestin sisältö ja välitystiedot, ellei viestin ilmaisua rajoita lakiin perustuva vaitiolovelvollisuus.

Henkilö, joka on vastaanottanut toiselle tarkoitetun viestin, ei saa ilman viestinnän osapuolten suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, välitystietoa tai tietoa viestin olemassaolosta.

Viestinnän osapuolilla on oikeus suojata viestin sisältö ja välitystiedot haluamallaan tavalla. Suojaus ei saa häiritä verkkopalvelun ja viestintäpalvelun toteuttamista tai käyttämistä. Viestin suojauksen oikeudeton purku, purkavan järjestelmän tai sen osan hallussapito, maahantuonti, valmistaminen ja levittäminen on laissa kielletty.

Viestintäsalaisuus koskee myös alaikäisen lapsen viestintää omilta vanhemmiltaan. Holhouslaissa on kuitenkin säännös, jonka mukaan holhoojalla on ilman holhottavan suostumusta oikeus avata sellaisia holhottavalle saapuneita kirjeitä, joiden voidaan lähettäjän nimen tai muun erityisen seikan perusteella päätellä koskevan asiaa, josta holhoojan tulee tietää.

Ennen tietoyhteiskuntakaaren voimaantuloa hallitus esitti sähköisen viestinnän tietosuojalain täydentämistä torstaina 24. huhtikuuta 2008 (HE 48/2008). Lex Nokiana tunnetulla lainmuutoksella haluttiin työnantajille antaa tietyin edellytyksin ja ehdoin mahdollisuus käsitellä yrityksen sähköpostijärjestelmään tallentuneita välitystietoja. Eräitä huomioita:

  • Yrityksen taloudellinen intressi ei sellaisenaan riitä syrjäyttämään ihmisen perusoikeuksia.
  • Valvonta yksinomaisena perusteena ei oikeuta välitystietojen käsittelyyn.

TeliaSonera palautti sähköpostipalvelimensa takaisin Suomeen 25.4.–28.4.2008
TeliaSonera päätti siirtää Ruotsissa sijainneet sähköpostipalvelimet takaisin Suomeen. TeliaSoneralla on ollut jo pitkään suuria vaikeuksia toteuttaa luotettava, tietoturvallinen ja viestintäsalaisuuden turvaava sähköpostijärjestelmä.

Ruotsissa sijainneet sähköpostipalvelimet ovat olleet alttiina mm. Ruotsin siviili- ja sotilastiedustelun salakuuntelulle. Erityisesti valtionhallinnon sähköpostiviestien siirtyminen Suomen runkoverkosta vieraan valtion verkkoon aiheutti merkittävän turvallisuusongelman. Myös vieraan valtion operaattorin sim-korttien käyttäminen matkapuhelimissa on valtionhallinnolle edelleen konkreettinen turvallisuusongelma.

Valtionhallinnossa asia on tiedostettu kieltämällä luottamuksellisten ja salaisten asioiden käsittely matkapuhelimilla. Mikäli valtionhallinnossa uskottaisiin matkapuhelimien osalta viestintäsalaisuuden toteutumiseen, sen ei olisi tarpeen antaa tällaista ohjeistusta. Epävarmuuden tilassa on luonnollisesti syytä ryhtyä varotoimenpiteisiin.

TeliaSoneran sähköpostipalvelimien maantieteellinen siirto Suomeen ei vielä yksittäisenä toimenpiteenä takaa viestintäsalaisuuden toteutumista. Ei ole suljettu pois mahdollisuutta, että palvelimille on edelleen pääsy myös Ruotsista.

On otettava huomioon Ruotsin siviili- ja sotilastiedustelukulttuurin liittyvä taidokas laittomien operaatioiden perinne. Mitkään merkit eivät toistaiseksi viittaa siihen, että tässä suhteessa olisi kulttuurimuutos tapahtunut.

Jatkossakin TeliaSoneran sähköpostijärjestelmään kohdistui luottamuspula. TeliaSonera ei ole kertonut, oliko Suomessa sijaitseva sähköpostijärjestelmä täydellisesti eriytetty (hallinnollisesti, teknisesti ja ohjelmistollisesti kontrolloitu) muista TeliaSoneran järjestelmistä. Kun luottamus oli jo horjunut, ei operaattorin yksinomaiset vakuuttelut lisänneet uskottavuutta.

Oikeus määräsi palvelun ylläpitäjän paljastamaan sähköpostin lähettäjän
Skientologiajärjestön päämaja teki ilmoituksen, että tuntematon henkilö oli murtautunut skientologien tietokonejärjestelmään Yhdysvalloissa ja kopioinut "yritys- ja asianajosalaisuuden piiriin kuuluvan" raportin. Skientologien mukaan teksteihin liittyvät tekijänoikeudet kuuluivat Kaliforniassa toimivalle päämajalle ja Tanskassa toimivalle julkaisuyhtiölle.

Murtautumisessa oli käytetty hyväksi Helsingissä toimineen Penepic Oy:n ylläpitämää anonymisointipalvelinta. Palvelinta oli mahdollista käyttää niin, että lähettäjästä näkyi verkossa vain numerotunnus. Palvelimen rekisteriin jäi kuitenkin sähköpostiosoite, jonka avulla käyttäjä oli mahdollista jäljittää.

Palvelun ylläpitäjä kieltäytyi paljastamasta lähettäjän tietoja tietosuojasäännöksiin vedoten. Palvelun ylläpitäjän mukaan saapuva ja lähtevä viesti olivat ajallisesti erillisiä. Lähettäjän itsestään ilmoittamat tiedot oli tarkoitettu vain palvelimelle, eivätkä ne olleet samalla tavalla julkisia kuin itse viesti.

Rikostutkijat yrittivät kaivaa lähettäjän tiedot tuomioistuimen päätöksellä. Poliisi päätyi menettelyyn, koska tekijänoikeusrikkomukseksi luokiteltu teko ei mahdollistanut kotietsinnän suorittamista.  Käräjäoikeus ei tehnyt heti päätöstä, velvoitetaanko ylläpitäjä paljastamaan tiedot sakon uhalla.

Asiaa pidettiin niin tärkeänä ja periaatteellisena, että oikeus jäi odottamaan liikenneministeriön ja tietosuojavaltuutetun lausuntoja. Lopulta Helsingin käräjäoikeus määräsi palvelun ylläpitäjän paljastamaan skientologien julkaisemien tekstien levittäjän. Levitys oli tapahtunut anonymisointipalvelimen anon.penet.fi kautta.

Poliisi kopioi Suomessa käyttäjän paljastavat lokitiedot ja toimitti ne edelleen Interpolin välityksellä Yhdysvaltoihin Los Angelesin poliisille. Poliisi lopetti jutun esitutkinnan, koska kukaan ei ollut syyllistynyt rikokseen Suomessa. Juttua tutkinut poliisi epäili myös, että palvelimelta kopioitu lokitieto ei välttämättä johda lähettäjän jäljille. Lähteet: (Helsingin Sanomat 18.2.1995, Ilta-Sanomat 14.6.1996, 23.8.1996)

Henkilökohtaisen verkkoviestinnän suojaaminen
Sananvapaus ja viestintäsalaisuus kuuluvat ihmisen perusoikeuksiin. Löyhän parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella toimivat tiedustelupalvelut tallentavat ja analysoivat maailmanlaajuisesti kansalaisten tietoja. Yhteen ilmansuuntaan on kuitenkin tarpeetonta katsoa, koska kaikki valtiot seuraavat viestintäverkkojen tietoliikennettä.

Signaalitiedustelupalvelut kuuntelevat kaikkea ilmakehässä ja kaapeleissa liikkuvaa viestiliikennettä. Jokaisesta puhelinta tai internetiä käyttäneestä henkilöstä on mahdollista metatietojen (hakusanojen) avulla koota ”kirjekuori”, joka sisältää tiedot henkilön verkkoviestinnästä.

Useimmat meistä suojaavat yksityisyyttään kotona vetämällä pimeän tultua verhot ikkunoiden eteen. Samaan tapaan viestinnän verhoaminen on välttämätöntä yksityisyyden suojaamiseksi.

Olemme Suomessa tottuneet luottamaan perustuslain turvaamaan viestintäsalaisuuteen ja siihen, että viestintä on lähtökohtaisesti luottamuksellista. Jokaisella on kuitenkin oikeus kertoa itsestään mitä haluaa ja luovuttaa omat tietonsa kenelle haluaa.

Internetin muututtua arkipäiväiseksi asiointiympäristöksi, kansalaisten yksityisyyden suoja ja viestintäsalaisuus eivät ole itsestään selvyyksiä. Perusolettamuksena viestintäverkoissa tulee kuitenkin olla, että yksityisyyden suojaa ei ole, ellei siitä ole itse erikseen huolehtinut.

Niille henkilöille, jotka arvostavat sananvapautta ja yksityisyyden suojaa on verkkoviestinnän osalta annettu varsin vähän mahdollisuuksia. Mutta niitäkin on. Suomessa jokaisella on oikeus salata viestinsä ja muu verkkoasiointinsa ulkopuolisilta. Kaikissa maissa tätä oikeutta ei ole.


VIESTINNÄN LUOTTAMUKSELLISUUS

Peruskäyttäjän anonyymi internetasiointi muodostuu kolmesta tekijästä

  • internet-yhteyden päästä päähän suojaus (https-yhteys)
  • ip-osoitteiden anonymisointi
  • anonyymi sähköpostitili.

Sormenjäljet pois hakukoneista
Hakukoneet tallentavat käyttäjien ip-osoitteita ja profiloivat käyttäjiä haettujen sivustojen perusteella. Hakukoneiden osalta tarjolla on useita palveluja, jotka eivät jätä käyttäjästään jälkiä. Tällaisia ovat esimerkiksi

  • Startpage
  • Ixquick
  • DuckDuckGo

Edellä mainituista Ixquicklilla ja Startpagella on Euroopan tietoturvasinetti.

Sähköpostin salaaminen
Anonyymi sähköpostitili on salaamisen perusedellytys. Esimerkiksi selainpohjainen Hushmail -sähkö-postiohjelma, ei edellytä rekisteröitymistä ja on Tor Browser Bundle virtuaalitunneliohjelmiston kanssa yhteensopiva.

Ip-osoitteiden anonymisointi saadaan aikaan tietokoneeseen asennetun virtuaalitunneliohjelmiston avulla. Tällainen ohjelma on esimerkiksi Tor Browser Bundle. Ohjelma arpoo satunnaisesti tietokoneelle tilapäisen ip-osoitteen, jota ei voida identifioida käyttäjään.

Selainpohjaisen sähköpostinpalvelun tulee muodostaa myös https -yhteys käyttäjän tietokoneeseen. Outlookin POP/IMAP sähköpostiyhteys tulee suojata SSL (Secure Socet Layer) salauksella.

Suojattu sähköpostiyhteys suojaa vain tietoliikenneyhteyden. Itse viesti on edelleen sähköpostipalvelimella selväkielisessä tulkittavissa olevassa muodossa. Viestin sisällön luottamuksellisuus voidaan turvata salakirjoittamalla (kryptaamalla) viesti vahvalla salausmenetelmällä, esimerkiksi julkisen avaimen menetelmällä (RSA).

HESBURGERIN PÄÄLLIKÖILLE SYYTTEET VIESTINTÄSALAISUUDEN LOUKKAUKSESTA
Perjantaina 14.3.2014 hampurilaisketju Hesburgerin palveluksessa toimineelle naispuoliselle vuoropäällikölle ja miespuoliselle kenttäpäällikölle luettiin syytteet Helsingin käräjäoikeudessa viestintäsalaisuuden loukkauksesta.

Munkkiniemen Hesburgerin vuoropäällikkönä toiminut nainen oli lokakuussa 2012 murtautunut työntekijän Facebook-tilille ja lukenut tämän ja toisen työntekijän välisiä viestejä.

Hesburgerin kenttäpäällikkönä toiminut mies oli lukenut laittomasti hankittuja viestejä ja välittänyt ne edelleen Hesburgerin henkilöstöpäällikölle. Molemmat syytetyt kiistivät kaikki laittomuudet.

Hesburgerin vuoropäällikkö kiisti murtautuneensa työntekijän Facebook-sivuille. Hän kertoi katsoneensa vain niitä viestejä, jotka olivat koneella auki.

Kenttäpäällikkönä toiminut mies kertoi työntekijän Facebook-sivujen olleen auki ravintolan toimiston koneella, mutta hän ei lukenut niitä. Kenttäpäällikkö kuitenkin myönsi, että vuoropäällikkö oli lukenut sivuja ja loukkaantunut viesteistä.
Kuultuaan vuoropäälliköltä viesteistä oli kenttäpäällikkö pyytänyt vuoropäällikköä lähettämään kyseisen viestiketjun hänelle. Tämän jälkeen kenttäpäällikkö lähetti viestit edelleen henkilöstöpäällikölle.

Viestintäsalaisuuden loukkaus liittyy Hesburgerin ravintolan tulehtuneeseen ilmapiiriin. Ravintolan johto halusi selvittää mitä työntekijät ajattelivat ja puhuivat esimiehistään. Kenttäpäällikkö ei tullut ajatelleeksi, että viestien lukeminen ja välittäminen eteenpäin olisi laitonta.

Rikoksen uhri Facebook-tilin haltija kertoi olevansa täysin varma, että hän oli kirjautunut ulos Facebook-tililtään, ennen lomalle lähtöään.

Syyttäjä vaati molemmille syytetyille 30 päiväsakon sakkorangaistusta. Asianomistajat vaativat lisäksi yhteensä 1700 euron korvauksia. Lähteet: (hs.fi 14.3.2014, mtv3.fi 14.3.2014)

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi perjantaina 28.3.2014 Munkkiniemen Hesburger-ravintolan vuoropäällikön ja kenttäpäällikön 30 päiväsakkoon (vuoropäällikkö 1200 euroa ja kenttäpäällikkö 990 euroa) viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Lisäksi he joutuivat korvaamaan uhreille aiheutuneista kärsimyksistä yhdelle 500 euroa ja toiselle 800 euroa.

Käräjäoikeus katsoi, että tuomitut olivat lukeneet ja välittäneet edelleen kahden työntekijän välisiä yksityisiä viestejä. Tuomittujen oli myös täytynyt jollain tavalla murtaa Facebook-tilin suojaus.

Jutussa jäi kuitenkin epäselväksi, miten suojaus oli murrettu eli miten tuomitut olivat saaneet tietoonsa tilin salasanan.
Rikoksen motiivi liittyi Munkkiniemen Hesburger-ravintolan tulehtuneeseen ilmapiiriin, jonka johdosta esimiehet halusivat selvittää, mitä työntekijät puhuivat esimiehistä. Lähteet: (hs.fi 30.3.2014, mtv3.fi 30.3.2014, aamulehti.fi 30.3.2014, iltalehti.fi 30.3.2014, iltasanomat.fi 30.3.2014)

TYÖNANTAJAN TOIMINTOJEN TURVAAMINEN EI OIKEUTA VIESTINTÄSALAISUUTEEN KAJOAMISTA
Espoon käräjäoikeus tuomitsi 22.12.2010 Helsingin Insinöörit HI ry:n puheenjohtajan 1 440 euron, järjestösihteerin 720 euron ja heitä edustaneen asianajajan 5 580 euron sakkorangaistuksiin viestintäsalaisuuden rikkomisesta. Tuomitut ilmoittivat heti tyytymättömyytensä tuomioihin.

Salassapitorikos tuli ilmi käräjäoikeuden käsitellessä yhdistyksen ja sen toiminnanjohtajan välistä irtisanomiskiistaa. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja yhdistyksen asiamiehenä toiminut asianajaja esittivät toiminnanjohtajan sähköpostiviestejä käräjäoikeudelle kirjallisina todisteina.

Sähköpostiviestit luovutti järjestelmän ylläpidosta vastannut naispuolinen järjestösihteeri. Sähköpostiviestien avulla kantajilla oli tarkoitus osoittaa, että toiminnanjohtaja oli epälojaali yhdistyksen hallitukselle.

Käräjäoikeus korosti päätöksen perusteluissa, että sähköpostiviesti on tarkoitettu vain tietyn tai tiettyjen henkilöiden luettavaksi myös silloin, kun se on tallennettu tietokoneen omaan muistiin.

Tulkintaan ei vaikuta se, että viestissä välitetään työpaikalla yleisesti tiedoksi tarkoitettuja tiedotteita tai ohjeita.
Käräjäoikeuden mukaan sähköpostiviestissä ei ollut tietoja, joka olisivat liittyneet yhdistyksen toimintojen turvaamiseen ja josta yhdistyksen työnantajana olisi ollut välttämätöntä saada tieto.

Työnantajan toimintojen turvaaminen tarkoita sitä, että työnantajalla on oikeus murtaa työntekijän perusoikeuksin suojattu viestintäsalaisuus, mikäli viestiä voitaisiin käyttää todisteena viestin lähettänyttä työntekijää vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeuden mielestä viestin siirtäminen roskakoriin tuki johtajan kertomaa, ettei hän ole antanut lupaa käyttää tiedostoihin tallentamiansa työhön liittymättömiä sähköposteja. Viestit säilyttävät sähköpostiluonteensa, vaikka ne tallennettaisiin omaan kansioon sähköpostijärjestelmän ulkopuolelle.

Käräjäoikeuden mukaan asiamiehenä toimineen asianajajan on täytynyt ymmärtää, että sähköpostiviestit ovat olleet salassa pidettäviä ja ettei niitä ilman asianomistajien lupaa ole saanut käyttää oikeudenkäynnissä omaksi tai tosien hyväksi. Lähteet: (digitoday.fi 2.1.2011, suomenkuvalehti.fi 4.1.2011)

PÄÄMINISTERI MATTI VANHASEN YKSITYISKUVA KOPIOITIIN SÄHKÖPOSTIEN JOUKOSTA
Fujitsu Services Oy:n palveluksessa olleen tietokoneen korjaajan epäillään kopioineen pääministeri Matti Vanhasen tietokoneelta yksityiselämään liittyneen valokuvan. Korjaaja kävi huoltokäynnillä valtioneuvostossa pääministerin virkahuoneessa vuonna 2007. Kopiointi tuli ilmi, kun kuvaa yritettiin kaupitella 7 päivää -lehdelle syksyllä 2009. Kuva oli kopioitu pääministerin virkasähköpostista.

Pääministeri luonnehti tekijän motivaatiota lauseella ”sairaaloista uteliaisuutta”. Pääministerin mielestä tapaus osoitti, että tietoturvaa täytyy parantaa entisestään. Pääministerin mukaan tapaus osoitti myös sen, että valtioneuvostossa ei ole pystytty takaamaan tietoturvaa (viestintäsalaisuutta).

Tapauksen johdosta valtioneuvoston kanslia tiukensi turvajärjestelyjä. Tietokoneiden huoltotoimia valvoo jatkossa aina kanslian edustaja. Helsingin poliisilaitos sai jutun joulukuussa 2009 ja tutki tapausta törkeänä viestintäsalaisuuden rikkomisena. Poliisi selvittää myös oliko korjaaja kopioinut pääministerin tietokoneelta muutakin aineistoa.

Fujitsu Services Oy:n palveluita käyttivät tapauksen aikaan mm. Puolustusvoimat, väestörekisterikeskus, verohallinto ja Helsingin sekä Espoon kaupungit. Lähteet: (iltalehti.fi 21.1.2010, 22.1.2010, 23.–24.1.2010, iltasanomat.fi 21.1.2010, 22.1.2010, ts.fi 21.1.2010, 22.1.2010)

AVIOMIES TUOMITTIIN VIESTINTÄSALAISUUDEN LOUKKAUKSESTA
Oulun käräjäoikeus tuomitsi oululaisen miehen 40 päiväsakkoon (1280 euroa) viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Mies oli asentanut perheen tietokoneeseen vakoiluohjelman, jonka avulla hän sai haltuunsa vaimon Facebook-tilin käyttäjätunnuksen ja salasanan. Tunnusten avulla aviomies seuraili vaimonsa viestejä. Lähteet: (Aamulehti 28.9.2009, Taloussanomat 28.9.2009, iltalehti.fi 28.9.2009, kaleva.fi 28.9.2008)

EX-PUOLISOLLE SAKKOJA
Myös puolison sähköpostin urkkiminen on laitonta. Heinolan käräjäoikeus tuomitsi hartolalaiselle miehen 220 euron sakkorangaistukseen viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Mies joutui myös maksamaan korvauksia uhrille 400 euroa. Avioparilla oli tapauksen sattuessa meneillään avioeroprosessi. (Lähteet: (YLE Lahden radion uutiset 29.5.2007)

NAISHENKILÖ URKKI TYÖPAIKALLA TYTÄRPUOLENSA VÄLITYSTIETOJA
Lahtelainen naishenkilö tuomittiin keskiviikkona 9.5.2007 Lahden käräjäoikeudessa 30 päiväsakkoon viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Nainen irtisanottiin jo aiemmin teleoperaattorin palveluksesta, kun ilmeni, että hän oli uteliaisuuttaan seurannut operaattorin tietojärjestelmästä tytärpuolensa puhelu- ja tekstiviestiliikenteen välitystietoja yli kahden kuukauden ajan.

Työnantajansa järjestelmästä naisella oli mahdollisuus seurata kaikkien (myös salaiset A-tilaajatunnukset) tilaajatunnusten välitystietoja. Tapaus tuli ilmi teleoperaattorin sisäisen valvonnan toimesta. Lähteet: (YLE Lahden radion uutiset 9.5.2007, Ilta Sanomat 9.5.2008, Kaleva.plus 9.5.2008, Metrolehti 10.5.2007, Tietoviikko 10.5.2007)

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMITSI ESPOOLAISEN YRITYKSEN TOIMITUSJOHTAJAN VIESTINTÄSALAISUUDEN LOUKKAUKSESTA
Toimitusjohtaja oli lukenut luvatta työntekijänsä sähköpostiviestejä. Työntekijän ollessa lomautettuna, hänen viestinsä ohjattiin pomon määräyksestä toisen henkilön sähköpostiin. Toimitusjohtajan mukaan työntekijä oli suostunut sähköpostin kääntämiseen. Lisäksi toimitusjohtaja katsoi, että viestit oli välttämätöntä siirtää lomautuksen ajaksi yrityksen käyttöön.

Työntekijän mukaan viestien kääntämisestä ei ollut sovittu. Toimitusjohtaja oli luvannut sulkea miehen postin lomautuksen ajaksi. Näin ei kuitenkaan toimittu, vaan työntekijän sähköpostit ohjattiin toiselle henkilölle lähes kymmenen kuukauden ajan.

Lomautettu työntekijä oli ollut siinä uskossa, että hänen sähköpostinsa on suljettu. Yrityksen toisen työntekijän mukaan lomautetun työntekijän sähköposteille naureskeltiin työpaikalla. Erään palaverin aluksi toimitusjohtaja oli naureskelun jälkeen sanonut lomautetusta, että "tällaista miestä oltiin ottamassa takaisin".

Käräjäoikeuden mukaan lomautetun sähköposti olisi pitänyt sulkea. Viestien ohjaaminen toiseen sähköpostilaatikkoon mahdollisti viestien oikeudettoman avaamisen. Viestit eivät näin myöskään ohjautuneet lähettäjän tarkoittamalle vastaanottajalle. Oikeus muistutti, että lain mukaan henkilökohtaisia viestejä saa avata vain henkilön suostumuksella.

Toimitusjohtaja tuomittiin viestintäsalaisuuden loukkauksesta 15 päiväsakkoon, yhteensä 165 euroa. Lisäksi hänen maksettavakseen tuomittiin työntekijän reilun 1500 euron oikeudenkäyntikulut. Lähde: (MTV3 Internet uutiset 27.1.2004)

OUTOKUMPULAISTA MIESTÄ EPÄILTIIN VIESTINTÄSALAISUUDEN LOUKKAUKSESTA
Outokummun poliisi tutki keskustan puoluesihteerin naisystävään kohdistunutta viestintäsalaisuuden loukkausta. Sivujuonteena juttuun liittyi myös puoluesihteeriin kohdistunut kiristysepäily. Asianomistaja ei kuitenkaan jättänyt epäilystä tutkintapyyntöä poliisille. Lähde: (MTV3.fi 6.3.2002)

NELJÄ SONERAN JOHTAJAA OIKEUTEEN VIESTINTÄSALAISUUDEN RIKKOMISESTA
Tampereen kihlakunnansyyttäjä oli valmistellut syytteet, jotka tulivat oikeuskäsittelyyn. Jutussa kantajana oli entinen Soneran teknologiajohtaja, joka teki poliisille tutkintapyynnön koskien sähköpostiviestien avaamista.

Väitteen mukaan soneralaiset olivat avanneet yhtiön ylimmän johdon luvalla kantajan sähköpostiviestejä. Samassa yhteydessä rangaistusta vaati myös tunnettu Teknillisen korkeakoulun professori. Hän kuuli jutun tutkinnan yhteydessä, että myös hänen entiselle teknologiajohtajalle lähettämänsä sähköpostiviesti oli avattu Sonerassa luvattomasti.

Syytetyt Soneran johtajat ovat myöntäneet lukeneensa viestit, mutta kiistävät käyttäneensä saamiaan tietoja sopimattomiin tarkoituksiin. Teknillisen korkeakoulun professori rinnasti Soneran toimet salakuunteluun ja kirjesalaisuuden rikkomiseen ja halusi oikeudelta selvän päätöksen, että teko oli väärin.

Oikeuden käsittelyyn tullut syyte oli katkelma suurempaa Soneran ja Telian välistä riitajuttua. Sonera väitti entisen teknologiajohtajansa kopioineen Soneran palvelimelta yrityssalaisuuksia ennen siirtymistään Telian palvelukseen. Asiakirjat sisälsivät teknisiä ohjeita ja liiketoimintaa koskevia asioita. Poliisi löysi asiakirjat entisen teknologiajohtajan hallusta kotietsinnän yhteydessä.

Tampereen kihlakunnan syyttäjä syytti entistä teknologiajohtajaa tietomurrosta, mutta juttu ehti vanhentua kahdessa vuodessa. Soneran mukaan tietovuoto on edelleen poliisin tutkittavana. Lähteet: (Ajankohtainen kakkonen 30.11.1999, Helsingin Sanomat 2.12.1999, sivu B8)

Jutun käsittely jatkui Tampereen käräjäoikeudessa. Viestintäsalaisuuden loukkauksesta sai syytteen neljä Soneran johtajaa. Syyteharkinta yritysvakoilun osalta jatkui entisen Soneran teknologiajohtajan kohdalla. Tampereen käräjäoikeus päätti jutun käsittelyn ajankohdaksi 11.–12.10.2000. Lähde: (Iltalehti 8.8.2000, sivu 5)

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön