Vakoilukameroiden historia - SecMeter

Sisältöön

Vakoilukameroiden historia

Yritysturvallisuus > Tiedustelutoiminta
Vakoilutoiminnassa valokuvausta käytetään yleensä henkilöiden, asiakirjojen, rakennusten ja rakenteiden taltiointiin. Valokuvausta käytetään myös asiakirjan kopion pienentämiseen mikropisteeksi. Pienikokoisia kameroita on helppo piilottaa huomaamattomasti asusteisiin, esineisiin ja huonetiloihin.

Vakoilukameroiden joukkoon mahtuu suosittuja klassikon statuksen saavuttaneita merkkejä kuten esimerkiksi Minox, tai suuria harvinaisuuksia, kuten vuonna 1914 poliisien ja yksityisetsivien käyttämä kokoontaitettava Befo -merkkinen kamera.

Pienikokoisen vakoilutarkoitukseen soveltuvan kameran hankintahinta vastasi 1900-luvun alussa jotakuinkin yksityisetsivän noin 4 kuukauden palkkaa, joten niitä käyttivät lähinnä hallitusten vakoojat. Kameran pieni koko oli merkittävin, mutta ei suinkaan ainoa tapa vaikeuttaa kameran havaitsemista.

Taidokkaasti toteutettuja kameraratkaisuja oli 1900-luvun alussa tarjolla maksukykyisille. Esimerkiksi kävelykepin kahvaan piilotettuja vakoilukameroita oli myynnissä jo 1920-luvulla. Kameran piilottaminen ei aina ollut mahdollista. Näissä tapauksissa vakooja ei pyrkinyt piilottamaan kameraa, vaan piti kameraa näkyvästi esillä. Kuvauskiellosta huomautettaessa kekseliäs vakooja näytti, että kamera on kotelossa ja objektiivin suojus on päällä. Todellisuudessa kameralla oli mahdollista kuvata etälaukaisimen ja objektiivin suojuksessa olevan reiän kautta.

Käsikamerat
Japanissa valmistettiin 1870-luvulla pienikokoista Super Camera nimellä markkinoitua laatikkokameraa. Kameran toiminta perustui kuivalevyprosessiin. Kamera oli kooltaan 2 x 2,2/3 x 3 tuumaa. Kameralla pystyi ottamaan kuvia sisä- ja ulkotiloissa. Se oli aikansa pienimpiä kameroita ja erittäin suosittu yksityisetsivien piirissä.

Ensimmäinen todellinen vakoilukäyttöön soveltuva kamera oli TICA Expo. Kameraa myytiin 1900-luvun alusta 1940-luvulle. Kamerat muistuttivat taskusytytintä tai taskukelloa. Expo tuotemerkin omisti New Yorkissa toiminut Expo Kamera Company.

Pieni pyöreämallinen Petal-merkkinen vakoilukamera oli käytössä Amerikassa 1940-luvulla. Aikanaan sitä myytiin 10 dollarilla, joka vastasi noin viikon palkkaa. Kamerassa oli kiinteä 12mm (f=5.6) linssi. Kamerassa oli kaksi valotusnopeutta asetus B ja I. Kuvat tallentuivat pyöreälle levylle, johon mahtui kuusi 25 mm kuvaa. Kameran päälle oli asetettu lieriömäinen optinen etsin.

Universal Camera Company valmisti 1950-luvulla Univex Folding vakoilukameraa. Kamera oli kooltaan 4 x 2 x 3/4 tuumaa, eli tarpeeksi pieni mahtuakseen taskuun, jolloin sitä voitiin kutsua vakoilukameraksi.

Minox kamerasta muodostui mekaanisten vakoilukameroiden aikakaudella klassikko pienen koon ja edistyneen tekniikan vuoksi. Minoxin keksijä ja suunnittelija Walter Zapp syntyi Riiassa 4.9.1905. Zapp sai 1920-luvulla ajatuksen tarkkuuskameran valmistamisesta. Hän kehitteli ideoitaan rakentamalla kamerasta ensin puisia malleja.

Vuonna 1936 Zapp suunnitteli ja rakensi ensimmäisen prototyypin Ur-Minox kameran Virossa. Minox-nimeä Walterille ehdotti valokuvaaja Nikolai "Nikki" Nylander. Zapp valitti, ettei Virossa ollut saatavissa ammattitaitoista työvoimaa kameran valmistamiseksi. Syksyllä 1936 hän solmi sopimuksen kameran valmistuksesta Riiassa sijainneen VEF-tehtaan kanssa (Valsts Elektrotechniska Fabrika).

Ensimmäinen teollinen Minox kamera tuotettiin Riiassa vuonna 1938. Tuolloin kameroita valmistui kaksi kappaletta päivässä. Vuonna 1939 Minox kameroita tuotettiin yli 180 kappaletta kuukaudessa. Sodan kynnyksellä eri valtioiden vakoiluorganisaatiot hankkivat käyttöönsä Minox kameroita.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 Walter Zapp muutti turvallisuussyistä Saksaan. Sodan päätyttyä vuonna 1945 hän perusti Saksaan Minox Gmbh Wetzlar-yhtiön, joka alkoi tuottaa Minoxin kehittyneempiä versioita.

Vuoden 1950 jälkeen Walter Zapp toimi pääasiassa yrityksen konsulttina. Walter Zapp kuoli 97-vuoden ikäisenä 17.7.2003 kotonaan Binningenissä, Pohjois-Sveitsissä. Nykyisin Minoxin kamerateknologia perustuu digitaalitekniikkaan. Tuotannossa on useita vakoilukäyttöön tarkoitettuja laitteita.

Suosituimpien Minox mallien joukkoon kuului Model B, jota valmistettiin Saksan tehtailla vuosina 1958-1972. Malli oli ensimmäinen, jossa oli Minoxin oma sisäänrakennettu valotusmittari. Kamera ei myöskään tarvinnut paristoja.

Minox valmisti 1950-luvulla vakoilutarkoitukseen tarkoitettua kuvausvälinesarjaa, joka sisälsi Minox III kameran lisäksi 9 muuta osaa. Minox III oli kooltaan 3 tuumaa pitkä, tuuman leveä ja 15mm korkea. Välinesarja edusti aikanaan High-end teknologiaa, jonka saantia rajoitettiin Yhdysvalloissa.

Mamiya valmisti 1950-1960-luvuilla Minoxin kaltaista Mamiya 116 vakoilukameraa. Kamera oli hyvälaatuinen ja huomattavasti halvempi kuin Minoxin vastaava malli. Kamerassa oli jo tuolloin automaattinen valotuksensäätö. Myös Canon 110 edusti 1960-luvulla vakoilukameroiden huippua ja oli suosittu erityisesti tutkintaviranomaisilla.

Vuonna 1941 Neuvostoliitto perusti tehtaan, jonka tehtävänä oli valmistaa optisia laitteita Neuvostoliiton armeijalle. Tehdas sijoitettiin entisen Krasnogorsk-keramiikkatehtaan tiloihin Moskovan esikaupunkialueelle. Tehtaan nimeksi tuli Krasnogorski Mekhanicheskii Zavod (KMZ). Vuonna 1946 KMZ aloitti kameroiden tuotannon Moskva 1 merkillä.

Vuonna 1949 tehtyjen tuotantomuutosten tuloksena tehdas alkoi valmistaa Zorki kameroita. Kameran suunnitteli ryhmä Gavriov, Denisov ja Korolkov. Kameroita valmistettiin yli 4.5 miljoonaa kappaletta. Zenith kamera syntyi vuonna 1952 Zorkiin tehtyjen muutosten seurauksena. Tehdas käytti tuotannossaan myös saksalaisia Zeiss-objektiiveja.

KGB:n versiot Minox kamerasta oli Tochka-58M ja Tochka-58/S-252 tyyppi a. Kameroita valmistettiin KMZ:n tehtaalla KGB:n käyttöön. Kameran "b" mallissa voitiin käyttää Minox kasetteja toisin kuin kameran "a" mallissa, johon sopi ainoastaan omat filmikasetit. Mallissa "b" oli myös pieni etsin, joka soveltui asiakirjojen käsin kuvaamiseen. Kuvan koko oli 8 x 11 mm.

KGB:llä oli tarjota naisvakoojien käyttöön kuuluisa Zvouk-huulipuikkokamera. Huulipuikon pohjassa oli 1,5 mm reikä, joka suunnattiin kuvattavaan kohteeseen. Kamera laukaistiin huulipuikkoa kiertämällä. Huulipuikkoon ladattiin filmiä 20 cm pätkä, joka riitti 30 kuvaan. Vastaavia versioita miespuolisille vakoojille olivat tupakansytytin ja toimistopöydiltä tuttu Uhu-liimapuikko.

Zola oli KGB:n käyttämä muunnos Zorki-6 kamerasta. Zorki-6 kameraa valmistettiin KMZ:n tehtaalla ja sitä voidaan pitää Leican löyhänä kopiona. Kamera asennettiin salkkuun tai vyöhön. Diplomaattikäytössä kamera oli asennettu yleensä attaseasalkuun. Kamerassa oli elektromagneettinen suljin ja sähkömoottori filmin siirtämiseksi.

KGB käytti 1970-luvulla myös Kiovalaisen Arsenal-nimisen yrityksen valmistamaa vakoilukameraa. Kamera oli kooltaan 28 mm x 86 mm x 47 mm ja paino 190g. Valotusaika oli säädettävissä 1/30 ja 1/200. Kameran kuvakoko oli 13 x 77 mm. Kamerassa oli kiinteä M 23mm f=3.5 objektiivi.

Neuvostovakoojilla oli 1980-luvulla käytössä myös ilman linssiä olevia valotusreikään perustuvia pinhole-kameroita. Kameroilla oli mahdollista saada hyviä kuvia läheltä ja kaukaa.

Napinreikäkamerat
KGB: agentit käyttivät 1970 ja 1980- luvuilla pientä napinreikään kätkettävää kameraa. KMZ-tehtaan valmistamassa F-21 kamerassa oli 2.8/28mm linssi.

Sormuskamerat
Sormuksen muotoiset kamerat tulivat markkinoille Puolasta 1980-luvun puolivälissä. Kamera laukaistiin painamalla sormia yhteen. Filmi oli ladattu sormea ympäröivään renkaaseen. Kameran objektiivi oli sijoitettu sormuksen keskelle jalokiven paikalle. KGB:n sormuskamerassa oli renkaan päällä suorakaiteen muotoinen koristeellinen kannella varustettu pieni rasia. Kameran koneisto oli sijoitettu rasian sisään. Rasian kansi oli avattava kuvia otettaessa.

Rannekelloon piilotetut kamerat
Tessina oli sveitsiläisen Concava SA valmistama ja myymä vakoilukäyttöön tarkoitettu rannekellokamera. Kamera käyttää 35 mm filmiä. Tessinan on tiettävästi suunnitellut Rudolph Steineck, jonka Steineck ABC -mallista muodostui aikanaan rannekellokameroiden klassikko.

Tupakointiin liittyvät kamerat
Tupakointi oli erittäin yleistä 2000-luvulle asti. Tupakointivälineiden käsittely ei herättänyt erityistä huomiota ympäristössä. Oli luonnollista, että kameroita piilotettiin sytyttimiin ja savukerasioihin.

Tessinan 35mm filmikoon moottorikäyttöinen kamera oli aikanaan maailman pienin vakoilukäyttöön suunniteltu kamera, joka oli piilotettu savukerasian sisään. Kameralla voitiin ottaa 10 valokuvaa.

Neuvostoliiton vastaava savukerasiakamera oli Kiev 30. Kamera käytti 16 mm filmikokoa. Kuvien ottaminen edellytti kuvaustilanteessa vakoojalta savukerasian kanssa operoimista. Kiev 30 oli Minolta-16 kameran kopio. Kameraa valmistettiin vuosina 1951-1980.

Vuosina 1946 - 1950 erittäin suosittu vakoilukamera oli Micro 16. Kameraa valmisti amerikkalainen Wm. R. Whittaker Co. Kamera oli suunniteltu piilotettavaksi savukerasian sisään. Kamerassa käytettiin 16 mm filmiä.

Toisen maailmansodan aikana Eastman Kodak suunnitteli Office of Strategic A 16mm filmikokoa käyttävän kameran, joka oli tulitikkurasian kokoinen, ja se oli mahdollista piilottaa tulitikkurasian etiketin taakse.

Japanilainen Suzuki Optical Co suunnitteli 1951 Echo 8 kameran, joka oli piilotettu savukkeensytyttimeen. Tehtaan muita vastaavia malleja olivat Lite 1 ja Lite B. Kamerat poikkesivat neuvostoliittolaisista ja amerikkalaisista savuke- ja tulitikkurasiakameroista siinä, että ne toimivat oikeasti myös savukkeensytyttimenä.

Kameroilla operoiminen oli myös aiempaa helpompaa, koska kuvaaminen oli mahdollista huomiota herättämättä savukkeen sytyttämisen yhteydessä.

Mikropistekamerat
KGB mikropistekamera oli LOT 720. Kameran tuottamia mikropisteitä tarkasteltiin mikroskoopin avulla. CIA:n mikropistekamera oli Mark IV. Kamera oli käytössä 1950-luvulla ja 1960-luvulla Berliinin muurin pystyttämisen jälkeen.

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön