Um vakoilutapaus - SecMeter

Go to content

Um vakoilutapaus

Yritysturvallisuus > Tiedustelutoiminta
Ulkoasiainministeriötä kohdannut vakava vakoilutapaus tuli julkisuuteen illalla 23.9.1998. Venäjän ulkomaan tiedustelupalvelun (SVR) epäiltiin tunkeutuneen Suomen ulkoisen turvallisuuden kannalta keskeisimpään päätöksentekojärjestelmään.

Ulkoasiainministeriön mukaan kyse oli Venäjän tiedustelupalvelun taholta vihamielisestä teosta. Se, millaisia tietoja epäilty oli välittänyt, on toisarvoista. Paljon vaarallisempaa on joutua vieraan valtion tiedustelupalvelun koukkuun.

Ulkoasiainministeriön ulkoasiainsihteerin epäiltiin luovuttaneen Venäjälle luottamuksellisia tietoja. Ulkoasiansihteeri on työskennellyt ulkoasiainministeriön kauppapoliittisen osaston Keski- ja Itä-Euroopan linjan Venäjän asioiden yksikössä.

Osa luovutetuista tiedoista koski salaiseksi määriteltyjä EU -asioita. Supo oli seurannut epäiltyä keväästä 1998 alkaen. Epäilty oli järkyttynyt vakoilusyytteistä, eikä halunnut antaa asiasta lausuntoja. Epäillyn työhuone ulkoasianministeriössä sinetöitiin. Lähde: TV1 uutiset 23.9.1998 klo 20:30)

Ulkoasiansihteerin isä vahvisti, että hänen poikansa oli luovuttanut joitakin papereita, mutta ne eivät koskeneet Suomea vaan Venäjää. Suomen turvallisuus ei ollut vaarantunut, hän sanoi. Lähde: (Ilta-Sanomat 25.9.1998) Oikeusministeri Jussi Järventauksen mukaan kyse oli salassa pidettävien tietojen lainvastaisesta käyttämisestä, ei siitä minkä asian pitäisi olla julkinen ja minkä ei. Lähde: (Helsingin sanomat 25.9.1998)

Kaksi Venäjän suurlähetystön diplomaattia (tiedustelupalvelun agenttia) poistui maasta ilman julkisuutta. Toinen diplomaateista poistui ennen tapauksen paljastumista muussa yhteydessä ja toinen kesällä 1998 ulkoasianministeriön valtiosihteeri Jukka Valtasaaren kehotuksesta. Valtasaaren mukaan henkilökunnan nykyinen valvontakäytäntö on riittävä. Hänen mukaansa nyt oli rikottu selviä sääntöjä.

Helsingin Sanomat (2.10.1998) kertoi yhden ei toivotuksi julistetusta venäläisestä diplomaatista olleen Venäjän Suomen suurlähetystön johtoryhmän jäsen lähetystöneuvos Nikolai Makarov. Makarovin tehtävänä oli ollut tiedustelun johtaminen Helsingissä. Supo kuvaili lähetystöneuvos Nikolai Makarovia erittäin kovatasoisena ja kokeneena tiedusteluvirkamiehenä. Lähde: (Tuomo Pietiläinen Helsingin Sanomat 18.5.1999 sivu A5)

Supon päällikön Seppo Nevalan mukaan virkamiestä epäiltiin maanpetoksesta. Tapaus paljastui normaalin valvontamenettelyn yhteydessä. Tehostettu seuranta ja esitutkinta olivat jatkuneet jo kuukausia. Suojelupoliisin mukaan tiedonhankinnan painopiste on siirtynyt poliitikoista asioita valmisteleviin virkamiesasiantuntijoihin.

Venäjän ulkoministeriö ilmoitti olevansa "hämmästynyt ja pahoillaan" siitä, että yhtä venäläistä diplomaattia oli kehotettu poistumaan Suomesta suomalaisen virkamiehen vakoiluepäilysten vuoksi. Venäjän suurlähetystön lehdistöattasean mukaan kysymyksessä oli väärinkäsitys.

Lähteet: (Helsingin Sanomat 23.9.1998, MTV Huomenta Suomi 23.9.1993, Ykkösen aamu-tv 23.9.1998, Radio Suomi uutislähetykset 23.9.1998, Teksti TV 23.9.1998, TV1 uutislähetys 23.9.1998 klo 20:30)

Suurlähettiläs Antti Satulin mukaan EU:n piirissä tapahtuu tietovuotoja melko usein. Oikeustoimiin johtaneita tapauksia Satuli ei kuitenkaan muista. Jokainen virkamies pystyy arvioimaan itse mikä on soveliasta. Terve järki ja virkamiesmoraali kertovat missä rajat kulkevat. Tapaus oli nyt oikeusviranomaisten käsissä. Katsotaan mihin se johtaa tai on johtamatta. Lähde: (Suurlähettiläs Antti Satuli, Ykkösen aamu-tv 25.9.1998 klo 06:50, ei suora lainaus)

Ministeri Jaakko Iloniemen mukaan EU:n organisaatio on kuuluisa siitä, että se vuotaa kuin seula. Mikäli virkamies on epävarma voiko tietoja luovuttaa, on hänen kysyttävä asiaa esimieheltään (selonottovelvollisuus). Suomessa ei ole tullut ilmi Norjan kaltaisia meheviä vakoilutapauksia.

Vastapelurit eivät yleensä lähde utelemaan asioita suurlähettiläältä. Suurlähettiläät eivät ole tekemisissä tiedusteluväen kanssa. Tavallisin temppu saada tietoa on, että kohteen annetaan ymmärtää asian olevan jo tiedossa ja tiedusteluilla halutaan asiaan vain varmistus.

Ulkoasianministeriön salakirjoitushenkilöstön silmien alta kulkee paljon tietoa. He ovat avainasemassa. Myös kauppaneuvotteluita käyvän virkamiehen tulisi olla puheissaan varovainen. Neuvotteluiden aikana kaikkein salaisin tieto on nimenomaan tinkimisvara. On tärkeätä, ettei synny kuvaa, että Suomi vuotaa tietoja kenenkään puuttumatta asiaan. Lähde: (Ministeri Jaakko Iloniemi, Huomenta Suomi 25.9.1998 klo 07:50, ei suora lainaus)

Oliko ulkoasiainministeriön työilmapiiri tulehtunut?
Julkisuudessa oli esitetty epäilyjä, oliko jutussa sittenkin kysymys muusta kuin vakavasta vakoilutapauksesta. Syytetyn hyvä ystävä elokuvatuottaja Juhan af Grann kertoi, että syytetty joutui maanpetoksesta epäillyn kirjoihin kollegan perättömän ilmiannon perusteella. Lähde: (Iltalehti 25.9.1998) Syytetyn isän käsityksen mukaan koko vakoilujuttu lähti liikkeelle ilmiannon perusteella. Ilmiantajan täytyi olla joku ulkoasiainministeriöstä. Lähde: (Iltalehti 25.9.1998)

Tarvitsiko supo syyn olemassaololleen?
"Supo tarvitsee syyn olemassaololleen. Jos tapaus olisi vakava, niin syytetty istuisi jo häkissä." Lähde: (Vapaa toimittaja Leif Salmen, Huomenta Suomi, jälkiviisaat, 25.9.1998) Supolle vakoilutapauksen paljastaminen oli hieno työnäyte, jollaista se on tarvinnutkin toimintansa tärkeyden osoittamiseksi. Lähde: (Helsingin Sanomat 25.9.1998, pääkirjoitus, suora siteeraus)

Suojelupoliisin päällikön Seppo Nevalan mukaan supo onnistui katkaisemaan tilanteen ennen kuin miehen ja venäläisten tietojenvaihto ehti aiheuttaa suuria vahinkoja. Lähde: (Ilta-Sanomat Useat tiedustelupalvelut esimerkiksi CIA toimivat niin, että epäillylle syötetään kanan ruokaa, kunnes on varmistuttu todellisesta vakoilusta. Menetelmä mahdollistaa pitkän henkilöseurannan ilman, että peli pitäisi "viheltää poikki" ennen kuin aiheutuu "suuria vahinkoja".

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan supon vastavakoiluyksikön päällikkö Hannu Moilanen uskoo, että epäilty oli jo tiettävästi SVR:n koukussa, joten epäiltyä ei enää varoitettu kontaktista. Artikkelin mukaan tiedustelupalveluiden asiamiesten eräs keino on sotkea normaalia diplomaattista tietojen vaihtoa ja laitonta tiedon hankintaa".

Epäiltyä vastaan hankitun näytön kerääminen kesti noin vuoden. Epäilty itse arvioi seurannan kestäneen vain kahdeksan (8) kuukautta. Supo kertoi saaneensa vinkin normaalin kenttävalvonnan kautta. Epäillyn arvion mukaan vinkki tuli ilmiannon kautta. Lähteet: (Helsingin Sanomat 18.5.1999. Ilta-Sanomat 18.5.1999. Iltalehti 18.5.1999). Mikäli edellä esitetty pitää paikkansa, supon kenttävalvonnan keskeinen instrumentti näyttää olevan ministeriöiden virkamiesjohdon suorittama normaali sisäinen valvonta.

Supon Hannu Moilanen kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että Suomessa työskentelee kokonaisia tiedusteluorganisaatioita ja kulissien takana tapahtuu paljon. Supo ei hae lain tulkintoja eikä pelaa napeilla. Moilasen mukaan Suomessa ei ole tuomittu ketään, joka ei olisi tiennyt syyllistyneensä rikolliseen toimintaan. Lähde: (Ilta-Sanomat 30.12.1998)

Haluttiinko syytetystä varoittava esimerkki?
Entinen ulkoasiainvaliokunnan jäsen, europarlamentaarikko Jörn Donner oli sitä mieltä, että epäillystä halutaan varoittava esimerkki Venäjän tiedusteluaktiivisuuden lisääntyessä. Jos katsottaisiin millä tavalla yhteiskunnan eliitti seurusteli venäläisten kanssa suomettumisen aikaan, niin meillä olisi hirveän pitkä joukko vankilan ovella odottamassa. Hän kertoi suhtautuvansa huumorilla koko tapaukseen. Jos olisin vakoilija, en ostaisi tuollaisia papereita. Lähde: (Ilta-Sanomat 25.9.1998)

Hovioikeuden presidentti Erkki Rintalan ja oikeushistorian professori Jukka Kokkosen mielestä maanpetosjuttujen salaaminen on aikansa elänyt käytäntö, joka istuu huonosti oikeudenkäytön julkisuusperiaatteeseen. He esittävät maanpetosoikeudenkäyntien muuttamista julkisiksi. Luvallisen ja luvattoman raja jää kansalaisille epäselväksi. UM:n maanpetosjuttuun viitaten Erkki Rintala totesi, ettei maanpetosjutussakaan kenestäkään saa tehdä varoittavaa esimerkkiä, ettei rikosoikeudellisia periaatteita rikota. Lähde: (YLE Teksti TV 8.11.1998)

Supon Hannu Moilanen kiisti Ilta-Sanomien haastattelussa edellä esitetyn kaltaiset väitteet. "Meillä ei ole esimerkkitapauksia. Ne ovat paljastuneita rikoksia, jotka viedään syyttäjälle. Emme hae ja pyri pelaamaan näillä tapauksilla". Lähde: (Ilta-Sanomat 30.12.1998, suora lainaus) Hannu Moilasen mukaan Suomen valtionjohto ei aseta suojelupoliisin asemaa yhteiskunnassa kyseenalaiseksi. Supo ei pelannut tässä tapauksessa, vaan hoiti ainoastaan tehtävänsä. Lähde: (Tuomo Pietiläinen, Helsingin Sanomat 18.5.1999, A5)

Halusiko Suomi osoittaa EU:lle olevansa luotettava yhteistyökumppani?
Prosessi osoittaa EU:lle, että Suomi suhtautuu asiakirjaturvallisuuteen vakavasti. Se ei ole kuitenkaan kohahduttanut eikä vaikuttanut Suomen maineeseen EU:ssa, koska suurin osa asiakirjoista on julkisia. Lähde: (Suurlähettiläs Antti Satuli, Ykkösen aamu-tv 25.9.1998 klo 06:50, ei suora siteeraus)

Kommersant Dailyn mukaan kyseessä oli Suomen halu seurata EU:n muiden jäsenmaiden esimerkkiä ja suhtautua ankarammin Venäjään. EU -maiden ilmapiiriä säätelee paljolti Saksa. Vallanvaihto Bonnissa voi johtaa EU:n ja Venäjän suhteiden viilenemiseen. Lähde: (Ilta-Sanomat 25.9.1998)

Halusiko Suomi viestittää ulkopoliittisen aseman muuttumisesta?
Englanninkielisen Moscow Timesin mukaan Suomi pyrki viestittämään vakoilujutun julkistamisella maan ulkopoliittisen aseman muutoksesta. Lähde: (Teksti TV 25.9.1998) Kommersant Dailyn mukaan julkistamalla vakoojaskandaali, haluttiin Moskovan ymmärtävän, että vanhat ajat Venäjän suhteissa olivat ohi. Lähde: (Ilta-Sanomat 25.9.1998)

Venäjän tiedusteluasiantuntijan kommentti
Washingtonissa asuva entinen KGB kenraali Oleg Kalugin antoi Ilta-Sanomille vakoilutapauksesta haastattelun. Kalugin syytti Venäjää vastuuttomasta ja typerästä vakoojaskandaalista. Ulkomaantiedustelu (SVR) on toiminut typerästi. Mitä he luulevat saavuttavansa vakoilemalla Suomea.

Neuvostoaikana vakoilulla oli Suomessa tärkeä rooli. Sen tavoitteena oli pitää Suomi länsivaikutuksen ulkopuolella. Nykyisin vakoilutoimien jatkaminen on paras tapa pilata suhteet Suomeen. Maahan, joka on aina suhtautunut erittäin ystävällisesti Venäjään.

Vielä typerämpää on käyttää vakoilussa Suomen ulkoasianministeriön virkamiestä. Menettelyllä Venäjä pilaa suhteet myös EU:hun. Venäjä saisi kaikki tarvitsemansa tiedot ilman, että sen tarvitsisi ylläpitää vanhaa poliittista vakoilujärjestelmäänsä. Koko Venäjän ulkomaanvakoilun doktriini pitäisi uudistaa. Nykyinen neuvostoaikainen vakoojaverkko tuottaa vain suurta vahinkoa Venäjälle. Lähde: (Ilta-Sanomat 25.9.1998, ei sanatarkka lainaus)

Venäjä reagoi pehmeästi
Venäjän ulkoministeriön virkamies ihmetteli miksi Suomi nosti juuri nyt hälyn vakoilijoista. Venäjä on kriisissä, eikä kenelläkään ole aikaa miettiä vastatoimia. Moskova tuskin ryhtyy karkotustoimiin Suomea vastaan. Jos tämä olisi tapahtunut muuna aikana, Venäjä ei olisi epäröinyt reagoida. Lähde: ( Ilta-Sanomat 25.9.1998)

Venäläislehtien mukaan Suomen Venäjään kohdistama tiedustelutoiminta oli lisääntynyt selvästi sen jälkeen, kun Suomesta tuli EU:n jäsen. Moskovassa ilmestyvän Netzavisimaja Gatzetan mukaan suomalaiset keräävät tietoa mm. Venäjän ja Suomen kahdenkeskisen yhteistyön varjolla. Yhteistyötä hoidetaan liikemiesten, toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja virkamiesten kautta. Lähde: (Teksti TV 25.9.1998)

Teosta epäillyn kertomaa
Apu -lehdelle antamassaan haastattelussa epäilty kertoo, että hänet ilmiantoi UM:n kauppapoliittisella osastolla työskentelevä läheinen työtoveri, jolla oli ystävä supossa. Tapauksen kulku oli lyhyesti seuraava:

  • Työtoveri teki supolle ilmiannon (supon mukaan tapaus paljastui normaalin seurannan yhteydessä) syyskuussa 1997.
  • Supo aloitti maanpetoksesta epäillyn seurannan ja todistusaineiston keruun. Epäilty ei huomannut seurantaa.
  • Noin 8 kk (supon mukaan noin vuoden) seurannan aloituksesta supon tutkijat hakivat epäillyn suoraan työpaikalta kuulusteluun (8.6.1998).
  • Epäiltyä ei pidätetty, mutta siirrettiin tutkimusten ajaksi UM:n kauppapoliittiselta osastolta hallinnolliselle osastolle.
  • Epäilty kävi päivittäin viikon ajan Ratakadulla kuulusteltavana.
  • Kuulustelut videoitiin. Epäilty kertoi kuulustelujen sujuneen asiallisesti ja empaattisessa hengessä.
  • Syyskuun puolivälissä 1998 epäilty pettyi tutkijoiden johtopäätöksiin. Juttu meni syyteharkintaan.
  • Alivaltiosihteeri Eero Salovaara ilmoitti epäillylle UM:ssä 22.9.1998 klo 15.00 tapauksen tulevan julkisuuteen.
  • Maanpetosjuttu tuli tiedotusvälineiden kautta julkisuuteen illalla 23.9.1998.

Epäilty kertoi, että hänen työtehtäviinsä kuului nimenomaan EU:n ja Venäjän suhteet. Luovutettu aineisto oli samaa mitä EU jakaa Brysselissä Venäläisille diplomaateille. Epäilty kertoo Apu -lehden haastattelussa, että supo tekee yksioikoisia, rationaalisia ja mustavalkoisia johtopäätöksiä venäläisten virkamiesten toiminnasta.

Epäillyn mielestä venäläisen lähetystöneuvoksen leimaaminen vakoilijaksi oli melkoista varjopeliä. Supolla oli tarkoituksenmukainen omaa etua palveleva ajatusmaailma. Oikeusvaltiossa ei saisi olla mahdollista, että työtoveri alkaa pelata supossa työskentelevän ystävän kanssa siten, että seurauksena on nähdyn kaltainen soppa. Epäillyn isä näki törkeänä ja kohtuuttomana sen, että arkaluonteinen asia vuodettiin julkisuuteen ennen kuin syyttäjä ehti tehdä ratkaisunsa. Lähde: (Apu 23.10.1998 nro 43, sivut 36, 37, 38 ja 39)

Syyteharkinta valmistui
Valtakunnansyyttäjäviraston valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski julkisti syyteharkinnan tuloksen 30.12.1998. Ulkoasiansihteeriä vastaan nostetaan syyte vakoilusta. Syyttäjän mukaan ulkoasiansihteerin luovuttamat tiedot eivät olleet sellaisia, joita on Brysselissä luovutettu Venäjälle.

Kyse oli kymmenistä osin kauppapoliittisista asiakirjoista, joista osa oli leimattu salaisiksi. Asiakirjat oli luovutettu noin kymmenen tapaamisen yhteydessä henkilökohtaisesti. Tietojen luovuttaminen oli saattanut vaarantaa Suomen suhteita ulkovaltoihin (Euroopan unioniin).

Valtionsyyttäjän mukaan supon etsivät olivat tarkkailleet venäläisiä tiedustelupalvelun edustajia ja havainneet ulkoasiainsihteerin heidän seurassaan. Lähteet: (MTV uutislähetykset 30.12.1998 klo 19.00 ja 22.00. Teksti TV uutiset 30.12.1998. Ilta-Sanomat 30.12.1998. Iltalehti 2.1.1999)

Vakoilujuttu käsiteltiin Helsingin hovioikeudessa suullisessa käsittelyssä. Helsingin hovioikeus myönsi syytetylle lisäaikaa vastineen antamiseen helmikuun 15. päivään 1999 saakka. Jutun käsittelyn julkisuudesta päätettiin istunnon alkaessa. Lähde: (MTV3 Internet uutiset 27.1.1999)

Syytetty jätti vastineensa
Vakoilusta syytetty ulkoasiainsihteeri jätti vastineensa Helsingin hovioikeudelle määräaikaan 15.2.1999 mennessä. Vastineen sisältö oli salainen. Vastineessaan syytetty nimesi mm. todistajansa. Lähteet: (Iltalehti 12.2.1999 ja 16.2.1999. Ilta-Sanomat 16.2.1999)

Jutun käsittely alkoi maanantaina 8.3.1999
Jutun käsittely alkoi Helsingin hovioikeudessa. Asian käsittelylle oli varattu aikaa kaksi viikkoa. Syytetty oli kutsuttu saapumaan henkilökohtaisesti paikalle 3000 markan uhkasakon uhalla. Syytetyn oikeusavustajana toimi oikeustieteen tohtori Zacharias Sundström. Juttua ajoi valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski. Lähde: (Iltalehti 6.3.1999. Kansan Uutiset 9.3.1999)

Maanpetosoikeudenkäynti
Valtionsyyttäjän pyynnöstä jutun käsittely päätettiin käydä suljetuin ovin. Syytetty itse toivoi julkista oikeuskäsittelyä. Zacharias Sundströmin mukaan jutussa ei ollut salattavia asioita. TV1 -uutislähetyksen haastattelussa syytetty kertoi luovuttaneensa vain sellaisia yleisiä asiakirjoja, joihin venäläiset olivat voineet tutustua myös Brysselissä.

Syytetty kertoi Helsingin Sanomien artikkelissa seuraavasti. "Vaikka minulla on vilkas mielikuvitus, ei olisi koskaan tullut mieleenikään, että kyse olisi ollut vakoilusta" (suora lainaus). Syytetty kertoi myös olevansa isänmaallinen ihminen, eikä vahingoittaisi Suomen etuja. Syytetty kertoi myös, että hän ei huomannut tutkinnan aikana (8 kk) kertaakaan supon seurantaa tai puhelinkuuntelua.

Kutsu supoon tuli täytetä yllätyksenä. Syytetty kertoi olleensa kuulusteluissa ilman asianajajaa ja tulleensa manipuloiduksi. Syytetty kuvasi supon kuulustelujen aikaista toimintaa lauseella. "Stalinistinen järjestelmä". Ilmeisesti syytetty viittasi siihen, että supon kuulustelija on osoittanut empaattisuutta herättääkseen syytetyn luottamuksen ja antanut näin väärän mielikuvan tutkinnallisista päämääristään.

Artikkelin tietojen perusteella oli myös tehtävissä johtopäätös, että kuulustelija oli johdatellut syytetyn todelliseen pulaan antamalla ymmärtää, että kuulustelu on pelkkä muodollisuus, eikä asianajajaa tarvita. Lähteet: (TV1 uutiset 8.3.1999 klo 20.30. Nykänen Harri, Helsingin Sanomat 9.3.1999 A11. Kansan Uutiset 9.3.1999)

Suljetuin ovin käyty suullinen oikeuskäsittely saatiin päätökseen 18.3.1999. Syytetty kiisti syyllistyneensä salaisten tietojen luovutukseen. Lähde:(Helsingin Sanomat 19.3.1999)

Syytön vai syyllinen
Helsingin hovioikeus tuomitsi ulkoasiainsihteerin vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, viralta pantavaksi ja menettämään sotilasarvonsa. Laki mahdollisti vakoilusta 1 - 10 vuoden vankeusrangaistuksen ja törkeästä vakoilusta vähintään 4–vuoden tai elinkautisen vankeusrangaistuksen.

Tuomiossa sovellettiin ensimmäistä kertaa vakoilu -nimistä rikosta. Aiemmin vastaavat rikokset tuomittiin maanpetoksina. Helsingin hovioikeus katsoi ulkoasiainsihteerin syyllistyneen seuraaviin tekoihin:

  • vakoiluun
  • turvallisuussalaisuuksien paljastamiseen (vakoilua lievempi)
  • asiakirjojen luvattomaan paljastamiseen.

Hovioikeus otti tuomiossaan huomioon, että asiakirjojen sisällöstä johtuen ei niiden paljastamisesta ole voinut aiheutua Suomen eduille erityisen merkittävää vahinkoa. Ulkoasiainsihteeri ei myöskään saanut toiminnastaan "erityistä taloudellista etua".

Tuomio vakoilusta oli seurausta asiakirjojen luovuttamisesta. Asiakirjat sisälsivät ulkomaansuhteita ja ulkomaankauppaa koskevia valtionsalaisuuksia, joiden saattaminen vieraan valtion tietoon oli voinut aiheuttaa vahinkoa

  • Suomen turvallisuudelle
  • ulkomaansuhteille
  • kansantaloudelle.

EU:a koskevien asiakirjojen ja tietojen luovutus vieraalle valtiolle olisi voinut heikentää Suomen uskottavuutta ja toimintamahdollisuuksia Euroopan unionissa ja aiheuttaa vahinkoa myös Suomen eduille. Osa asiakirjoista sisälsi vain vähemmän merkittäviä valtionsalaisuuksia ja niiden luovuttaminen olisi voinut aiheuttaa vain vähäisenä pidettävää vahinkoa. Lähde: (TV1 uutislähetykset 17.5.1999)

Tuomittu valitti tuomiosta
Ilta-Sanomien artikkelin mukaan ulkoasiainsihteeri piti kuulustelujaan ja oikeudenkäyntiään kuin suoraan Stalinin ajan Neuvostoliitosta ja kuvasi oikeusprosessia painajaismaiseksi. Johtopäätös oli kirjoitettu valmiiksi jo ennen tutkimuksia. Artikkelin mukaan ulkoasiainsihteeri koki, että supo johdatteli hänet "silkkihansikkain tarkoitushakuisesti" harhaan.

"Olen syytön eikä minulle tullut mieleenikään, että olisin syyllistynyt minkäänlaiseen vakoiluun. Valitamme tuomiosta korkeimpaan oikeuteen". Lähteet: (Ilta-Sanomat 18.5.1999 sivu3. Iltalehti 18.5.199 sivu 10)

Oliko tapaus osa SVR:n johtajan Vjatsheslav Trubnikovin taloudellista tiedusteluohjelmaa?
Venäjä oli vakoilujutun aikaan syvästi huolestunut taloudellisista eduistaan muuttuvassa maailmantaloudessa. SVR oli soluttautunut Euroopan unionin maiden rahalaitoksiin valvoakseen etujaan ja saadakseen riittävästi taloudellista tietoa päätöstensä tueksi.

Soluttautumisohjelman isä oli SVR:n johtaja kenraali Vjatsheslav Trubnikov. Britannian turvallisuuspalvelu MI6 nimettömänä pysyttelevä agentti paljasti venäläisten massiivisen vakoiluoperaation Sunday Times -lehdelle. Artikkelissa agentti kertoi, että SVR on koko 1990 -luvun ajan soluttanut järjestelmällisesti agenttejaan Lontoon Cityyn. Kohteina olivat mm:

  • Englannin keskuspankki
  • Euroopan jälleenrakennuspankki (EBRD)
  • Barclay's Bank.

Lisäksi SVR on soluttautunut Lontoon metallipörssiin. Arvioiden mukaan venäläisten uskotaan menestyneen hyvin taloudellisessa vakoilussa. Venäjä pyrkii mahdollisimman suureen hyötyyn vaikuttamalla EBRD:n päätöksentekoon. Venäjä saa vakoilusta mm. seuraavia taloudellisia hyötyjä:

  • Ennakkotieto korkotason muutoksesta tuottaa Venäjälle kymmeniä miljoonia markkoja.
  • EBRD on mukana Venäjän alueella noin sadassa hankkeessa yhteisarvoltaan yli 80 miljardia markkaa.

Lähde: (Iltalehti 22.2.1999)

Tapauksen käsittely jatkui
Vakoilujutun käsittely korkeimmassa oikeudessa alkoi 13.3.2000. Tiedotusvälineille antamissaan lausunnoissa ulkoasiainsihteeri kertoi luovuttaneensa vain julkisia asiakirjoja ja kiisti luovuttaneensa asiakirjoja, joiden perusteella hänet tuomittiin. Ulkoasiainsihteeri kiisti myös luovuttaneensa TV-uutisten haltuunsa saamia luottamuksellisia asiakirjoja.

Ulkoasiainsihteeri oli laittanut jutun vireille myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Tavoitteena oli hankkia asiakirjat, joista vakoilutuomio langetettiin ja näin osoittaa, että asiakirjat olivat julkisia. Lähde: (Helsingin Sanomat 10.3.2000, sivu A6)

Tuomio aleni korkeimmassa oikeudessa
Vuoden ja neljän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus aleni kahdella kuukaudella. KKO hylkäsi kuusi syytteen kohtaa, jotka hovioikeus oli katsonut vakoiluksi. KKO katsoi ulkoasiainsihteerin syyllistyneen vakoiluun viisi kertaa talven 1997 ja kevään 1998 aikana.

Vakoilun lisäksi KKO katsoi ulkoasiainsihteerin paljastaneen kaksi kertaa turvallisuussalaisuuden ja rikkoneen virkasalaisuutta kolme kertaa. KKO:n mielestä vakoiluun tuomitsemisen edellytykset täyttyvät, kun luovutettujen tietojen joutuminen vieraalle valtiolle on voinut aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle.

KKO katsoi, että vakoiluun tuomitsemisen edellytykset täyttyivät neljän ulkoasiainsihteerin antaman asiakirjan ja yhden suullisesti annetun tiedon osalta. Vahinko ei aiheutunut luovutettujen asiakirjojen sisällöstä, vaan siitä, että Suomen ulkoasiainhallinnon virkamies luovutti ulkopuolisille salassa pidettäviä tietoja.

KKO jätti voimaan hovioikeuden tuomion viraltapanosta ja sotilasarvon menetyksestä. Puolustuksen valtion varoista maksetut asianajopalkkiot olivat 120.000 markkaa, johon lisätään arvonlisäveroa 26.000 markkaa. Lähde: (Helsingin Sanomat 13.6.2000, sivu A9)

EY-tuomioistuin kumosi asiakirjojen luovutuskiellot
UM:n ulkoasiansihteeri voitti myöhemmin asiakirjojen julkisuutta koskevan oikeusjutun EY-tuomioistuimessa. EU:n komission ja neuvoston vuonna 1999 tekemät kielteiset asiakirjojen luovutuspäätökset kumottiin. EY-tuomioistuin määräsi myös korvaamaan ulkoasiainsihteerin oikeudenkäyntikulut. Osa ulkoasiainsihteerin venäläisille luovuttamista asiakirjoista oli kokouksien valmisteluun liittyviä muistioita. Lähde: (Helsingin Sanomat 23.1.2004)

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.

Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.

Back to content