Turvallisuuskulttuuri - SecMeter

Sisältöön

Turvallisuuskulttuuri

Yritysturvallisuus

Turvallisuuskulttuuri luodaan sitouttamalla henkilöstö yhteisiin arvoihin. Arvot ovat yhteen liittäviä tekijöitä, jotka luovat turvallisuudelle merkityksen. Merkityksen sisäistäminen johtaa liiketoimintojen tavoitteita tukevan turvallisuuskulttuurin muodostumiseen.
Mitkä seikat ilmentävät hyvää turvallisuuskulttuuria?

  • Merkityksellisiä asioita arvostetaan
  • Arvoja edistävästä toiminnasta palkitaan
  • Asioista ja ongelmista keskustellaan
  • Vuorovaikutussuhteet ovat toimivia
  • Ymmärretään mikä on sallittua ja mikä kiellettyä

Miten hyvän turvallisuuskulttuurin muodostumiseen vaikutetaan?

  • Ilmaistaan selkeät normit ja tavoitteet
  • Johtaminen on kannustavaa
  • Edistetään toimenpitein hyvän työilmapiirin ja välittämisen muotoutumista
  • Tärkeisiin asioihin otetaan kantaa
  • Poikkeamat raportoidaan ja käsitellään asianmukaisesti
  • Ongelmat tuodaan esiin ja käsitellään rakentavassa hengessä

Historiaa
Kolme vuotta kestänyt jatkosota päättyi 4.9.1944. Päämaja antoi määräyksen kotiuttamisesta 6.11.1944. Tuolloin sotilaita ja upseereita siirtyi sankoin joukoin siviiliin. Upseereita palkattiin mm. suurten yritysten johtotehtäviin.

Sotilaallinen johtamisote, sotatraumat ja muut sodan ajan ankarat kokemukset siirtyivät yrityksiin ja näkyivät monen yrityksen johtamisjärjestelmissä ja johtamistavoissa vielä 1970-luvulla. Nykyisen kaltaista johtamiskoulutusta ei ollut tarjolla.

Luotettaviksi tiedettyjä rintamakavereita palkattiin mielellään yrityksen turvallisuustehtäviin, kuten esimerkiksi turvallisuusjohtajiksi, vartioiksi, kuljetuspäälliköiksi yms. Liikepankit palkkasivat turvallisuusjohtajiksi upseereita ja poliiseja.

Valintojen taustalla oli turvallisuuteen liittyvän ammattitaidon lisäksi myös poliittisia vaikuttimia, kuten esimerkiksi kommunistien ja uuden sodan pelko. Osoituksena tästä erään valtionyrityksen turvallisuuspäällikön henkilökohtaiseen suojavarustukseen kuului vielä 1990-luvulla mm. saksalaismallinen sotilaskypärä.

Turvallisuustyötä ei nähty prosessina eikä kehittämisenä. Turvallisuustyössä painottui lähinnä vartiointi ja sisäisten väärinkäytösten paljastaminen. Yrityksissä paljastettiin ”konnia” mm. salakatselun, salakuuntelun ja ansoitusvälineiden avulla sekä suoraviivaisesti yksityisyyden suojaan ja viestintäsalaisuuteen kajoamalla. Yritykset hankkivat myös erikoisvälineistöä, kuten salakuuntelun paljastuslaitteita. Joskus saatettiin toimia lain väärällä puolella tai lain harmaalla alueella.

Ongelmallisiksi ei myöskään katsottu luottamuksellisia kaverisuhteita viranomaisiin. Ystäväverkostosta kyseltiin neuvoja ongelmiin ja saatiin apua. Tarinoiden mukaan poliisin ja supon rekistereistä vuodettiin tietoja ystäville ohi virallisten palvelukanavien. Lupia ei ollut tarvetta kysellä. Tiedot rekisteristä sai viivytyksettä soittamalla ystävälle.

Mahdolliset laittomuudet ovat jo rikosoikeudellisesti vanhentuneita, eikä niitä haluta muutoinkaan ulkopuolisten korvien läsnä ollessa isommin muistella, vaikka tapauksilla olisikin historiallista mielenkiintoa.

Menneistä ajoista lainsäädäntö on kehittynyt ja useista aikoinaan laillisista toimintamalleista on tullut laittomia. Aika ajoin julkisuuteen tulevat yksittäiset ylilyönnit kuitenkin osoittavat, että vanhat asenteet elävät yhä, eikä vanhoja toimintatapoja ole vieläkään kokonaan unohdettu.

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön