Tiedustelupalvelut - SecMeter

Go to content

Tiedustelupalvelut

Yritysturvallisuus > Tiedustelupalvelut
Tiedustelupalvelulla tarkoitetaan valtion tai valtiojohdon turvallisuuteen liittyvän tiedustelutiedon hankinnasta ja analysoinnista vastaavaa organisaatiota.

Tiedustelupalvelut myös raportoivat säännöllisesti ennalta sovitun raportointijärjestelmän mukaisesti ylimmälle valtiojohdolle.

Tiedustelupalvelut jaetaan kahteen eri ryhmään siviili- ja sotilastiedustelupalveluihin. Siviilitiedustelu kattaa useita yhteiskuntapolitiikan osa-alueita, kuten ulko-, turvallisuus-, talous- ja kauppapolitiikan.

Sotilastiedustelupalvelut mm. ylläpitävät tilannekuvaa ympärysvaltioiden asevoimista, vakoilevat puolustusteollisuutta, suorittavat syvätiedustelua mm. salaisia operaatioita ja harjoittelevat sabotaasia syvällä ympärysvaltioiden alueilla.

Tiedustelupalvelut luokitellaan myös kansanomaisesti läntisiin USA:n vaikutuspiiriin kuuluviin ja euraasialaisiin Venäjän vaikutuspiiriin kuuluviin tiedustelupalveluihin.

Bryssel on maailman vakoojien pääkaupunki ja paratiisi. Useat sadat vakoojat ympäri maailmaa tavoittavat Brysselissä kaikki ne henkilöt ja delegaatiot, joilla on hallussaan tai joilla on pääsy kaikkein arvokkaimpiin kaupallisiin, sotilaallisiin ja poliittisiin tietoihin.

Tiedustelupalvelut eivät harjoita vain tiedustelutoimintaa. Tiedustelupalvelut rakentavat myös peiteorganisaatioverkostoja, jotka kanavoivat rahaa terrorismiin, poliittisiin murhiin, vallankumoukselliseen toimintaan ja "oikeutettujen" sotien järjestelyihin.

Tiedustelupalvelut eivät kunnioita perusoikeuksia, kansallisia tai kansainvälisiä lakeja tai sopimuksia. Tiedustelupalveluilla on laittomien ”likaisten” ja ”märkien” operaatioiden suorittamiseen olemassa verkostot ja kumppanit. Tiedustelupalveluiden yhteyksiä näihin toimijoihin on erittäin vaikeata, ellei mahdotonta osoittaa.

Tiedustelupalveluiden tietojärjestelmien toteutuksen erityispiirteitä
Tiedustelupalvelut eivät lähtökohtaisesti kerro mihin ja miten ne käyttävät omia tietojärjestelmiä. Pääsääntöisesti kaikissa tiedustelupalveluissa sisäinen ja ulkoinen verkko on fyysisesti erotettu toisistaan, jolloin sisäverkon puolelle on mahdotonta tunkeutua julkisen verkon kautta.

Tietojärjestelmien komponentit kaapelointeineen ovat turvaluokiteltuja, suojattu asiattomalta käsittelyltä ja sähkömagneettiselta säteilyltä. Sisäisessä verkossa käsiteltävä tietoaineisto on lähtökohtaisesti salaista ja salattu erikoismenetelmillä, joten sisäverkoissa käsiteltävää tietoaineistoa ei ole yleensä tarpeen erikseen turvaluokitella.

Keskinäinen luottamus on tiedusteluyhteisöjen operatiivisessa toiminnassa tärkeätä
Tiedusteluorganisaatioiden operatiivinen toiminta on kansainvälistä. Toiminnassa korostuu luottamus. Länsimaiset tiedusteluyhteisöt eivät luota mm. Kreikan, Italian, Puolan, Unkarin ja Itävallan tiedustelupalveluihin. Luottamusta horjuttavat mm. läheiset sidokset Venäjään ja populistisiin oikeistolaisiin ääriliikkeisiin. Esimerkiksi Itävallan oikeistopopulistisella vapauspuolueella (FPÖ) tiedetään olevan erittäin läheiset suhteet Venäjään ja presidentti Vladimir Putiniin. Läheisten suhteiden johdosta Itävalta on joutunut "vapaaehtoisesti" vetäytymään Bernin klubista niin edustustasolla kuin työryhmistäkin.

Supo halusi 9.7.2018 tietoja vakoojaksi uskomastaan Suomeen pyrkivästä venäläisestä diplomaatista eurooppalaisilta kumppaneiltaan eurooppalaisten tiedusteluyhteisöjen salaisessa keskusteluryhmässä, jonka koodinimi on "
Philosophy suom. Filosofia". Supo ei halunnut osoittaa tietopyyntöä (Ref. PHI 23/1641/18) Itävallan tiedustelupalvelu BVT:lle (Bundesamt für Verfassungsschutz und Terrorismusbekämpfung), koska pelkäsi tietojen vuotavan Venäjälle. Itävallan sisäministerinä toimi tuolloin FPÖ:n Herbert Kickl. Länsimaiset tiedusteluyhteisöt uskovat, että Venäjä on pyrkinyt eri tavoin vaikuttamaan BVT: n sisäiseen ja operatiiviseen toimintaan. Lähteet (washingtonpost.com 17.8.2018, falter.au 6.11.2018)

EU:n tilanne
Brysselissä päämajaa pitävä Euroopan unionin tiedustelukeskus (EU Intcen, Intelligence Analysis Centre) liitettiin osaksi Euroopan ulkosuhdehallintoa vuonna 2010. Tiedustelukeskus ei harjoita tiedustelutoimintaa. Sen tehtävänä on analysoida ja koostaa raportteja 28 Euroopan maan kansallisten siviili- ja sotilastiedustelupalveluiden, EU:n rajavalvonnan Frontexin ja Euroopan poliisien yhteistyöjärjestö Europolin sille lähettämistä tiedustelutiedoista.

Jokainen yhteistyökumppani päättää itsenäisesti mitä tietoa EU:n tiedustelukeskukselle toimittavat. EU:n täytyy seurata mm.

  • terrorismia
  • ääriliikkeitä
  • vakoilua
  • joukkotuhoaseiden leviämistä
  • rikollisjärjestöjä.

EU Intcen toimittaa laatimiaan salaisia tiedusteluraportteja mm. Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenmaiden tiedustelu- ja turvallisuuspalveluille sekä jäsenmaiden ulkoministereille. Raporteista noin 20–25 prosenttia koskee terrorismia ja sen torjuntaa. Muita raportoinnin aiheita ovat tietoverkkojen kautta tapahtuva tiedustelu ja verkkoterrorismi sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Lähde: (hs.fi 19.11.2012)

EU:n oikeuskomissaari Viviane Reding toivoi vielä pidemmälle menevää ratkaisua ja ehdotti EU:n oman tiedustelupalvelun perustamista vuoteen 2020 mennessä. Tiedustelupalvelun organisointi edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät aloitteen. EU:ssa katsotaan, että EU tarvitsee oman tiedustelupalvelun torjuakseen mm. USA:n vakoiluoperaatiot.

Venäläiset asiaintuntijan Dimitri Danilovin mukaan EU:n hanke oman tiedustelupalvelun perustamiseksi on tuomittu epäonnistumaan. Hänen mielestä tiedustelutoiminta edellyttää luottamuksellista kahdenvälistä kansallista tietojenvaihtoa, ei keskitettyä järjestelmää.

FSB:n alaisen R-Techno-tiedusteluteknologiayhtiön johtaja Roman Romachev totesi, että EU reagoi NSA:n urkintaan ja poliitikot esittelevät ideoitaan. Aloitteen tarkoituksena on saada EU:n kansalaiset uskomaan, että heidän hallituksensa on ryhtynyt vastatoimenpiteisiin. Lähde: (finnish.ruvr.ru 25.12.2013)

Kybetoimintaympäristöä hyödyntävän tiedustelutoiminnan laajuus on pakottanut muuttamaan käsitystä tiedustelutoiminnan painopistealueista ja sen torjunnasta. Kybervakoilun rajattomat mahdollisuudet ja torjunnan vaikeus on nyt huomattu. Havainto madaltaa EU:n oman tiedustelupalvelun perustamisen kynnystä.

Edward J. Snowdenin julkisuuteen tuomien asiakirjojen mukaan Yhdysvallat oli salakuunnellut mm. poliittisten päätöksentekijöiden puhelimia. Saksa ja Ranska kertoivat lokakuussa 2013 Brysselissä järjestetyssä huippukokouksessa, että olivat halukkaita sopimaan Yhdysvaltojen kanssa vakoilun pelisäännöistä ja kutsuivat myös muuta halukkaat EU-maat mukaan. Tavoitteena oli saada aikaan säännöt vakoilun menettelytavoista vielä vuoden 2013 loppuun mennessä.

Saksa vaati myös yhdessä Brasilian kanssa rajoituksia vakoiluun. Saksa ja Brasilia kertoivat laativansa yhdessä YK-päätöslauselmaehdotuksen, jossa vaaditaan pelisääntöjä kansainväliseen vakoiluun. Lauselmaehdotus annetaan YK:n yleiskokoukselle äänestettäväksi. Yleiskokouksen päätöslauselmat eivät ole valtioita sitovia, mutta useimmat valtiot pyrkivät noudattamaan niitä.

Suomen pääministeri Jyrki Katainen kommentoi asiaa Brysselin huippukokouksen yhteydessä, että Suomessa käydään erikseen keskustelu osallistutaanko tähän. Pääministeri Kataisen mielestä osallistuminen vakoilun pelisääntökeskusteluun oli fiksua.

Venäjän tilanne
Venäjän tiedustelupalvelut demokratisoituvat vuonna 1991 organisoiduttuaan sisäiseen tiedusteluun (FSB) ja ulkomaan (SVR) tiedusteluun. SVR on pääsääntöisesti aktiivisempi länsimaissa, mutta FSB aktivoituu aina, kun EU:n tai EU:n jäsenvaltion edustaja vierailee Venäjän alueella. Värväysmenetelmä perustuu MICE vaikuttamiseen.

Suurin virhe minkä vastapuoli voi tehdä, on Venäjän tiedustelukyvyn aliarviointi. Venäjän tiedustelupalvelut ovat maailman eliittiä, erittäin taitavia ja kokeneita. Venäläiset tiedustelupalvelut ovat mestareita havaitsemaan ja hyödyntämään kontaktien luonteen heikkouksia sekä toimimaan mm. diplomaatin, opiskelijan, lehti- tai liikemiehen peitteillä. Venäjän tiedustelupalvelut värväävät vakoojikseen myös tavallisia kansalaisia, joilla ei ole suoranaista pääsyä turvaluokiteltuihin tietoihin. Heitä käytetään tarkkailemaan mm. turvallisuusviranomaisten (supo, pääesikunta, ministeriöt) toimipaikoissa vierailevia henkilöitä sekä havainnoimaan ja kuvaamaan mm. sotilaskohteita.

Venäjän tiedustelupalvelut toimivat aktiivisesti kaikissa Venäjän keskeisissä tiedotusvälineissä. Perinteisen vakoilutoiminnan lisäksi tunnusomaista on GRU:n ja SVR:n pyrkimys hybridivaikuttamisen keinoin horjuttaa vastapuolen yhteiskuntarauhaa ja murentamaan luottamusta poliittiseen päätöksentekoon. Tarkoin harkituissa informaatio-operaatioissa tiedustelupalvelut yrittävät vaikuttaa kansalaismielipiteisiin ja poliittisen johdon turvallisuuspoliittisiin valintoihin.

Venäjän tiedustelu kokee NATO:n laajenemisen merkittävänä uhkana ja se on kiinnostunut erityisesti lähialueiden (etupiiriajattelu) valtioiden poliittisista NATO-kannanotoista ja niihin vaikuttamisesta. Tämän lisäksi se on kiinnostunut uudesta aseteknologiasta. Venäjän tiedustelupalvelujen yhteistyö tapahtuu pääasiassa euraasialaiseen suuntaan, jossa se pyrkii kaikin keinoin laajentamaan poliittista vaikutusvaltaansa.

Kiinan tilanne
Kiinan tiedustelutoiminnan taustalla on halu edistää maan talouskasvua, kasvattaa maan tieteellisiä ja teknologisia resursseja ja lisätä sotilaallista kykyä. Perinteisen tutkija- ja opiskelijavaihdon lisäksi Kiinalla on kyky suorittaa erityisen hienostuneita kyberoperaatioita.

Kiinan toimesta tapahtuva vakoilu on perinteistä hienovaraisempaa. Kiinalaiset hankkivat pääasiassa pieniä asiakokonaisuuksia, etsien vastausta erityisesti yksittäisiin tieteellisiin ongelmiin. Vastakohtana on Venäjä, joka hankkii tietoja varsin laajalla sektorilla, mahdollisesti pitääkseen tiedustelukoneiston hyvässä vireessä.

Kiinan kansanarmeijalla (PLA, The People's Liberation Army) on noin 15 teknistä tiedusteluyksikköä, joilla on kybervakoilutehtäviä. Lisäksi Kiinalla on siviilivirasto (MSS, Ministry of State Security), joka harjoittaa merkittävää kaupallista vakoilua kohteina mm. tutkimuslaitoksia. Lähteet: (washingtonpost.com 30.11.2015, foreignpolicyjournal.com 9.12.2015)

Yhdysvaltain tilanne
Yhdysvaltojen tiedusteluvirastojen keskeisiä tehtäviä ovat mm. kansallisista turvallisuuseduista huolehtiminen, joita ovat mm. sisäinen turvallisuus, terrorismin torjunta, luonnonvarojen hyödyntäminen ja niiden saannin turvaaminen sekä uudet innovaatiot.

Yhdysvaltojen vastavakoilu keskittyy erityisesti Kiinan, Venäjän, Iranin, Kuuban ja Israelin tarkkailuun. Näistä Israelilla on kaksoisrooli. Se toimii Yhdysvaltojen liittolaisena ja harjoittaa samalla vakoilua liittolaistaan vastaan.

Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisöt ovat erittäin riippuvaisia korkeasta teknologiasta, erityisesti vakoilusatelliiteista ja tietoliikenneverkkojen vakoiluohjelmista. Haastavimpia valtioita Yhdysvaltain tiedusteluyhteisölle ovat Pohjois-Korea, Iran, Kiina ja Venäjä.

Näistä Pohjois-Korea on analyytikoille kaikkein vaikein alue. On erittäin vaikea tunkeutua suljettuun valtioon ja hankkia tiedustelutietoa, jos sen julkinen infrastruktuuri, tietojenkäsittelyteknologia ja viestintäverkot ovat kehittymättömiä. Tiedot ilmenivät 1452-sivuisesta talousarviosta ja 178-sivuisesta budjetin yhteenvedosta (Edward Snowden paljastusasiakirjat). Lähteet: (theguardian.com 29.8.2013, washingtonpost.com 29.8.2013)

Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitean puheenjohtaja senaattori Diane Feinsteinin mukaan Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön kustannukset kasvoivat voimakkaasti syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen. Tiedustelubudjetti oli vuonna 2010 noin 80 miljardia dollaria (60 miljardia euroa).

Tästä summasta kului yli 53,1 miljardia dollaria Yhdysvaltain 16 tiedusteluorganisaatioille. Sotilastiedusteluun kului 27 miljardia dollaria. Feinsteinin mukaan tiedustelumenoja on pyrittävä leikkaamaan purkamalla päällekkäisyyksiä ja turhia kulueriä sekä vähemmän tärkeiden toimintojen rahoitusta on supistettava.

Feinsteinin mukaan DCI (Director of Central Intelligence) valvoo käytännössä vain CIA:n talousarviota, kun 80 % tiedustelupalvelujen talousarvion valvonnasta liittyy puolustusministerin tehtäviin. Feinsteinin mukaan tällainen tilanne on kestämätön, jos halutaan johtaa koko tiedusteluyhteisön kustannuksia.

Dianne Feinstein on syntynyt San Franciscossa Kaliforniassa 22. kesäkuuta 1933. Hän on valmistunut Convent Sacred Heart High Schoolista vuonna 1951 ja Stanfordin yliopistosta vuonna 1955. Hän edustaa Yhdysvaltain senaatissa demokraatteja. Lähteet: (feinstein.senate.gov, washingtonpost.com, aamulehti.fi 28.10.2010, mtv3.fi 28.10.2010, hs.fi 28.10.2010)

Feinsteinin huoli oli aiheellinen. Yhdysvallat on käyttänyt vuosina 2001 - 2012 noin 500 miljardia dollaria tiedustelutoimintaan estääkseen 9/11 kaltaisen terrori-iskun toistumisen. Samana ajanjaksona Yhdysvaltain tiedusteluyhteisöön kuuluvien 16 viraston yhteenlaskettu budjetti kaksinkertaistui.

Yhdysvaltojen tiedusteluvirastojen 1452-sivuisesta talousarviosta ja 178-sivuisesta budjetin yhteenvedosta ilmeni, että vuonna 2013 Yhdysvaltojen tiedusteluvirastojen palkkalistoilla oli yhteensä 107 035 henkilöä 25 eri osavaltiossa. Näistä 83 675 on kokopäiväisiä siviilihenkilöitä, 23 400 sotilashenkilöitä (= 107 075 henkilöä). Näiden lisäksi 21 800 toimii ulkopuolisten palveluntarjoajien palkkalistoilla.

Virastojen yhteenlasketut menot olivat vuonna 2013 noin 52,6 miljardia dollaria (167 dollaria/per amerikkalainen). Summa oli suuri, mutta 2,4 % pienempi kuin vuonna 2012. Edellä mainitusta summasta puuttuu Yhdysvaltain armeijan sotilastiedustelubudjetti 23 miljardia dollaria sekä 5 miljardin dollarin menoerä, joka aiheutui ulkopuolisten palveluntarjoajien palveluksista.

NRO  (National Reconnaissance Office) kehittää ja ylläpitää Yhdysvaltojen vakoilusatelliittien verkostoa. NRO:n budjetti oli vuonna 2013 noin 10,3 miljardia dollaria. NSA:n, CIA:n ja NRO:n osuus Yhdysvaltain tiedusteluyhteisöjen kokonaisbudjetista on noin 68 %.

NGP (National Geospatial-Intelligence Program) tuottaa kartta- ja kuva-aineistoa Yhdysvaltojen armeijalle, tiedusteluyhteisölle ja muille viranomaisille. NGP:n vuosibudjetti oli vuonna 2013 noin viisi miljardia euroa.

Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön budjetista 3,7 miljardia kului tiedusteluyhteisön sisäiseen vastavakoiluun ja sisäisten uhkien paljastamiseen. Tiedusteluyhteisössä tehtiin ainakin 4000 korkean tason turvallisuusselvitystä.

Feinstein totesi Yhdysvaltojen kaikki tiedusteluohjelmat tulee tarkistaa. Feinstein kritisoi voimakkaasti Yhdysvaltojen kumppanuusvaltioiden päämiehiin kohdistamaa vakoilua, ellei kyseessä ole presidentin hyväksymä ”hätätapaus”. Feinsteinin mukaan tiedustelukomitea ei ollut tietoinen valtiojohtajien puhelinten salakuuntelusta.

NSA:n johtaja Keith Alexander todisti Yhdysvaltain kongressin tiedustelukomitean kuulemistilaisuudessa 29.10.2013, että NSA:n hallussa olevat vakoilutiedot ovat peräisin eurooppalaisilta tiedustelupalveluilta. Nato-maiden tiedustelupalvelut ovat luovuttaneet ne itse NSA:n käyttöön.

Hän totesi myös, että tiedot eurooppalaisten puhelutietojen keräämisestä ovat yksiselitteisesti vääriä. Keith Alexanderin mielestä eurooppalaiset tiedotusvälineet ovat tulkinnet virheellisesti Edward Snowdenin vuotaman asiakirjan sisältöä. Hän lisäsi, että osa asiankirjassa mainituista puhelutiedoista oli kerätty Eurooppalaisten kumppanien toimesta ja ne olivat syntyneet Euroopan maiden ulkopuolella.

Keith Aleksander puolustautui myös perustelemalla Yhdysvaltojen harjoittaman vakoilun oikeutusta sillä, että myös eurooppalaiset vakoilevat Yhdysvaltoja. Yhdysvaltojen kansallisen tiedustelun johtaja James Clapper todosti samassa kuulemistilaisuudessa, että Yhdysvaltain liittolaiset vakoilevat itse Yhdysvaltain johtoa ja tiedustelupalveluita. James Clapper totesi, että muiden maiden johtajien vakoilu kuuluu tiedusteluoperaatioiden perustehtäviin. Lähteet: (theguardian.com 29.10.2013, Yle uutislähetykset 29.10.2013, yle.fi 29.10.2013)

Sääntö nro 3
Siltä, jolla on vastuu, puuttuu oikeus jälkiviisauteen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 1
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.
Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Back to content