Teollisuusvakoilutapauksia - SecMeter

Sisältöön

Teollisuusvakoilutapauksia

Yritysturvallisuus > Vakoilu
Vuonna 1997 Kodakilta eläkkeelle jäänyt työntekijä perusti oman konsulttitoimiston. Mukanaan mies vei Kodakilta yrityssalaisuuksia, jotka hän myöhemmin myi noin 25000 dollarilla.

Mies jäi kiinni ja hänet tuomittiin vuodeksi vankeuteen ja kolmen kuukauden pituiseen valvontajaksoon. Lisäksi tekijälle tuomittiin 30000 dollarin sakkorangaistus. Kodak nosti tekijää vastaan myös yksityisoikeudellisen vahingonkorvauskanteen.

Case "Renault"
Ranskan teollisuusministeri Eric Bessonin mukaan kyseessä oli erittäin vakava teollisuusvakoilutapaus. Kuukausia kestäneissä tutkimuksissa oli saatu yhtenäistä näyttöä siitä, että kolme Renaultin johtajaa oli toiminut epäeettisesti ja he olivat tietoisesti vaarantaneet yhtiön tuotekehityksen. Epäiltyjen työsuhteet jäädytettiin.

Yksi johtajista oli yhtiön johtokunnan jäsen. Renaultin mukaan työsuhteiden jäädytyksillä turvattiin viipymättä yhtiön strategiset ja henkiset resurssit sekä teknologia. Myöhemmin pääjohtaja Carlos Ghosn kertoi yhtiön antaneen potkut kolmelle toimihenkilölleen, joiden työsuhteet oli aiemmin jäädytetty.

Renault yhdessä sen japanilaisen yhteistyökumppanin Nissan Motor Co Ltd:n kanssa oli aikonut investoida yhdessä sähköautoteknologian kehittämiseen noin 4 miljardia euroa. Tämän investointiohjelman kerrottiin vaarantuvan teollisuusvakoilutapauksen johdosta.

Renaultin tarkoituksena oli esitellä uudet sähköllä toimivat versiot Fluence ja Kangoo Express automallit vuoden 2011 puolivälissä. Pienemmistä Twizy ja Zoe mallit oli tarkoitus julkistaa loppuvuodesta 2011 ja 2012.
Lähteet: (lemonde.fr 6.1.2011, vancouversun.com 6.1.2011, hs.fi 6.1.2011, 24.1.2011, mtv3.fi 6.1.2011)

Case ”General Motors Company”
Liittovaltion syyttäjän mukaan Yu Qin (49) ja hänen vaimonsa Shanshan Du (51) olivat pitäneet hallussaan tuhansia asiakirjoja, jotka sisälsivät General Motors Companyn hybridiautoihin liittyviä yrityssalaisuuksia. Insinööri Shanshan meni vuonna 2000 General Motors Companyn palvelukseen ja haki vuonna 2003 siirtoa toiselle osastolle saadakseen haltuunsa hybriditeknologiaan liittyviä tietoja.

Syytteen mukaan Shanshan Du oli kopioinut tuhansia liikesalaisuuksia sisältäneitä asiakirjoja GM:n tarjottua hänelle erorahasopimusta tammikuussa 2005. Asiakirjakopiot Shanshan Du luovutti miehelleen Yu Qinille, joka käytti liikesalaisuuksia Millennium Technology International Inc:n hyväksi. Yritys oli pariskunnan omistama.

Yu Qin oli tarjonnut yrityksensä puitteissa GM:n kehittämän hybridiauton tekniikkaa kiinalaiselle autonvalmistaja Chery Automobilelle. Vuonna 2006 pariskunnan kodissa suoritetussa kotietsinnässä tietokoneen kiintolevyltä löytyi kopioituja asiakirjoja.

Pariskunnan väitettiin yrittäneen myös hävittää silppuamalla kopioitua asiakirja-aineistoa. Muovikasseihin pakatut silputut asiakirjat he yrittivät tuhota dumppaamalla muovikassit ruokakaupan takana sijaitseviin roska-astioihin.

General Motors oli yli kymmenen vuoden ajan panostanut miljoonia dollareita hybridiajoneuvojen tutkimukseen ja kehitykseen. Alustavien laskelmien mukaan varastettujen tietojen arvo oli yli 40 miljoonaa dollaria. Lähteet: (lehdistötiedote United States Attorney's Office Eastern District of Michigan, Barbara L. McQuade United States Attorney 22.7.2010, theregister.co.uk 23.7.2010)

Case ”Taxol”
FBI pidätti kesäkuussa 1997 ulkomaalaistaustaisen (Taiwan) Yhdysvaltojen kansalaisen, joka yritti varastaa kasvisuuteperäisen Taxol-soluviljelmän kemiallisiin prosesseihin liittyviä kaavoja. Taxol on fuusiokonsentraattia (liuosta), jota käytetään nykyisin rinta-, munasarja- ja keuhkosyöpätyyppien hoidossa sekä Aidsiin liittyvän syövän (Kaposin sarkooma) hoidossa. Bristol-Myers Squibb omistaa patentin ja on investoinut noin 15 miljoonaa dollaria Taxolin kaupallisen prosessin kehittämiseen. Taxolin arvo yhtiölle on noin miljardi dollaria vuodessa.

Case ” Procter & Gamble ja Unilever”
Vuonna 2001 kaksi maailman johtavaa kulutustavaroita markkinoivaa yritystä Procter & Gamble ja Unilever kävivät sopimusneuvotteluita hiustenhoitotuotteita koskevassa yritysvakoilukiistassa. Unileverin edustaja totesi ”Olemme erittäin järkyttyneitä siitä, kuinka paljon tietoja päätyi kilpailijallemme.

Asiakirjat sisälsivät tietoja mm. Unileverin markkinointi strategiasta ja hiustenhoitotuotteiden liiketoimintasuunnitelmista seuraavien kahden vuoden aikana. Procter & Gamble suostui lopulta maksamaan Unileverille 10 miljoonan dollarin korvaukset.

Lähteiden mukaan Procter & Gamble oli ulkoistanut yritysvakoiluoperaation yksityisille palveluyrityksille. Yksi yrityksistä tunnettiin salanimellä "The Ranch". Lisäksi ainakin yhden yrityksen perustajat ja johtohenkilöt olivat entisiä tiedustelupalvelun virkamiehiä. Tällä organisaatiolla oli ollut peite-operaatioita myös Vietnamissa.

Yrityksen asiakkaana on ollut myös CIA. Yrityksen on väitetty syyllistyneen myös raakuuksiin. Tapauksen tultua julkisuuteen Procter & Gamble irtisanoi kolme henkilöä. Kilpailijan tietoja oli hankittu mm. roska-astioista. Amerikkalaiset kutsuvat roska-astioiden pengontaa termillä "dumpster diving".

Case “Gillette Razor”
Vuonna 1997 Yhdysvalloissa paljastui tapaus, jossa prosessin valvontainsinöörinä työskentelevä henkilö paljasti maksusta Gillette–yhtiölle kuuluvia liikesalaisuuksia. Henkilö toimi suunnittelijana Wright Industries Inc. –yhtiön palveluksessa. Yhtiön tehtävänä oli auttaa Gillette–yhtiötä kehittämään uusi parranajo-teknologiaan liittyvä tuote. Henkilön väitettiin paljastaneen yrityssalaisuuden piiriin liittyviä luottamuksellisia tietoja Gilletten kilpailijoille, kuten Warner-Lambertille, Bicille ja amerikkalaiselle Razorille.

Case ”Volkswagen”
Neljä General Motorsista (Adam Opel AG) Volkswagenille vuonna 1993 siirtynyttä johtajaa sai vuoden 1996 lopulla syytteet teollisuusvakoilusta. Johtajat olivat Volkswagenin palvelukseen siirtyessään varastaneet salaisia tietoja sisältäneitä tietokonelevykkeitä, jotka käsittelivät mm. GM:n Espanjaan suunnittelemaa autotehdasta ja autotuotannon hintatietoja.

Aiemmin Volkswagen yritti saada GM:n luopumaan syytteistä ilmoittamalla GM:ltä siirtyneen johtajan erosta. Eroilmoitus ei kuitenkaan riittänyt GM:lle. Se ilmoitti, ettei tuotantopäällikön ero riitä korvaamaan GM:lle tähän mennessä aiheutuneita vahinkoja.

General Motors ja Volkswagen pääsivät vuoden 1997 alussa sopimukseen pitkään hiertäneessä teollisuusvakoilukiistassaan. Volkswagen myönsi syytökset oikeiksi ja suostui korvaamaan GM:lle aiheutuneet vahingot.

Case "Kemira"
Nordenskiöldinkadulla toiminut Neuvostoliiton tiede- ja kulttuurikeskus toimi Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän yhtenä Suomeen kohdistuvan vakoilun keskuksena, josta käsin värvättiin kontakteja ja pidettiin heihin yhteyttä. Neuvostoliiton aikana tiede- ja kulttuurikeskuksessa toimivat mm. KGB:n "punaiset casanovat" Boris Stalnov ja Sergei Sidorov.

Aikanaan suurta julkisuutta mediassa sai vakoilutapaus, jossa Kemiran tietopalvelujaoston päällikkö Eila Helin (KGB:n kodinimi ”Pirko”) luovutti vuosina 1974-1979 Neuvostoliittoa kiinnostavia tietoja tieteen, tekniikan ja teollisuuden tutkimustuloksia KGB:n tieteellis-teknisen X-linjan agentti Boris Stalnoville ja tämän palattua Moskovaan Sergei Sidoroville.

Boris Stalnov pystyi rakentamaan intiimin luottamuksellisen suhteen Kemiran tietopalvelujaoston päällikköön ja onnistui myös siirtämään suhteen hoidon myöhemmin Sergei Sidorovin vastuulle Neuvoliiton lähetystön Porkkalassa sijaitsevalla huvilalla.

Tapauksen aikaan salakuuntelu- ja salakatselutekniikat olivat vielä rajallisia. Supon entisen etsivän Veli-Eino Nykäsen mukaan supon etsivät asettuivat Soukassa sijainneen Eila Helinin asunnon viereiseen naapurihuoneistoon ja onnistuivat salakuuntelemaan seinän läpi tapaamisia.mm. silloin, kun hän tapasi Sergei Sidorovia. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan tapaamisten aikaiset keskustelut myös nauhoitettiin. KGB:n agentit varoivat supon puhelinkuuntelua ja salasivat taitavasti puhelunsa.

Vakoilu tapahtui luovuttamalla vieraan vallan edustajalle Kemiran yhteyksien kautta saatua tutkimusmateriaalia. Aineiston tietopalvelujaoston päällikkö luovutti kopioitavaksi asunnossaan tapaamisten yhteydessä. Luovutettu aineisto oli osaksi julkista, mutta osa tiedoista oli salaista. KGB:n agentit vierailivat Soukassa sijaitsevassa tietopalvelujaoston päällikön asunnolla ainakin 104 kertaa.

Kemiran tietopalvelujaoston päällikkö tuomittiin 18.3.1980 neljäksi vuodeksi vankeuteen maanpetoksesta. Korkein oikeus lievensi tuomiota ja tuomitsi tietopalvelujaoston päällikön kahdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. "Maire" poistui Suomesta pian paljastumisensa jälkeen. Kemiran tietopalvelujaoston päällikkö kuoli 79-vuotiaana tammikuussa 2011. Lähteet: (Helsingin Sanomat 25.2.1997, 26.2.1997, iltalehti.fi 20.10.2018)

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön