Tapaus Sonera - SecMeter

Sisältöön

Tapaus Sonera

Yritysturvallisuus > Yksityisyyden suoja
Helsingin Sanomien mukaan Sonera Oyj tutki salaa kymmenien henkilöiden puhelinyhteyksiä syksystä 2000 kevääseen 2001. Soneran henkilökunnan lisäksi urkinnan kohteina oli ulkopuolisia henkilöitä.

Tutkimusten tarkoituksena oli paljastaa, ketkä henkilöt vuotivat tietoja lehdistölle Soneran sisäisistä ristiriitatilanteista. Sonera aloitti HS:n mukaan yhden suurimmista selvitysoperaatioistaan sen jälkeen, kun HS oli julkaissut 19.10.2000 uutisen Soneran tytäryhtiön SmartTrustin toimitusjohtajan syrjäyttämisestä.

Helsingin Sanomat julkaisi 11.10.2002 Soneran teleurkinnasta yksityiskohtaisia väitteitä. Artikkelin johdosta Sonera käynnisti asiasta oman sisäisen tutkimuksensa, jonka se tilasi ulkopuoliselta helsinkiläiseltä asianajajalta. Selvityksessä ei saatu näyttöä Helsingin Sanomien väitteille.

Helsingin Sanomien mukaan operaation toteutti joukko Soneran yritysturvallisuusyksikköön kuuluvia henkilöitä. Lehden tietojen mukaan vuotajaa etsittiin seuraavalla tavalla:

  • Selvitystyö oli salainen. Selvitystyöhön osallistuneet henkilöt eivät saaneet keskustella asiasta keskenään operaation aikana tai sen jälkeen.
  • Selvitystyöhön osallistuneet henkilöt eivät saaneet katsoa kenen puhelutietoja tutkitaan.
  • Yritysturvallisuusjohtaja hankki listaukset niiden henkilöiden tunnistetiedoista, joita epäiltiin tietojen vuotajiksi (kuka soitti kenelle).
  • Yhden henkilön puhelinyhteyksistä saattoi olla useita liuskoja yhteystietoja.
  • Yritysturvallisuusjohtaja määräsi yksikön työntekijät selvittämään numeroiden perusteella, kenen liittymään seurannan kohde oli soitellut.
  • Työntekijät hakivat tiedot numeron perusteella puhelinluettelosta ja merkitsivät nimen liuskaan numeron kohdalle.
  • Turvallisuusyksikön johto jakoi ryhmälle uusia tunnisteliuskoja ainakin helmikuuhun 2001.
  • Soneran edustajan mukaan yhtiöllä ei ollut mitään tietoa lehden väitteistä.

Sonera otti yhteyttä poliisiin Helsingin Sanomien kirjoituksen johdosta. Artikkelissa kerrottiin Soneran loukanneen viestintäsalaisuutta. Sonera ilmoitti käyvänsä läpi kaikki mahdollisuudet ryhtyä asiassa oikeudellisiin toimenpiteisiin Helsingin Sanomia vastaan.

Viestintävirasto kiinnostui tapauksesta
Viestintävirasto kiinnostui tapauksesta ja jätti Soneralle selvityspyynnön perjantaiaamuna 11.10.2002. Soneralla oli aikaa antaa vastauksensa seuraavan viikon aikana. Viestintävirasto oli kiinnostunut siitä, oliko Sonera noudattanut toiminnassaan teletoiminnan tietosuojalakia.

Viestintävirasto sai Soneralta vaaditun selvityksen. Selvitys ei kuitenkaan tyydyttänyt virastoa, vaan se halusi paitsi lisäselvityksiä myös dokumentteja, joilla Sonera todistaa syyttömyytensä julkisuudessa esitettyihin väitteisiin.

Soneran toimittama selvitys perustui yhtiön aiemmin ulkopuoliselta henkilöltä tilattuun selvitykseen, joten viraston oli pakko uudistaa yhtiölle tekemänsä selvityspyyntö. Uusi määräaika selvitykselle oli 24.10.2002. Soneran toimitti yksityiskohtaisen vastauksen Viestintäviraston esittämään uuteen selvityspyyntöön.

Keskusrikospoliisi kiinnostui tapauksesta
Samaan aikaan KRP päätti käynnistää Soneran pyynnöstä Soneran tietoturvallisuusyksikköön kohdistuneiden lehtiväitteiden esitutkinnan. KRP:n apulaispäällikön mukaan asiassa oli syytä epäillä rikosta. Tutkimus oli rajattu ajanjaksoon syksystä 2000 kevättalveen 2002. Tutkinnan kohteena oli Helsingin Sanomissa 11.10.2002 julkaistu asiakokonaisuus.

Helsingin Sanomien artikkelissa julkaistuista tiedoista kävi ilmi epäiltyjen tekojen tarkka ajankohta. Vangitsemispäätöksen mukaan viestintäsalaisuuden loukkaukset olivat tapahtuneet 1.10.2000 ja 31.5.2002 välisenä aikana.

Käräjäoikeuden päätös
Syyttäjä piti Soneran teleurkintajutun loppukuulemisessa kiinni näkemyksestään, että Soneran entinen toimitusjohtaja ja muut syytteeseen joutuneet olivat syyllistyneet törkeään viestintäsalaisuuden rikkomiseen.

Käräjäoikeus antoi tuomion seitsemälle Sonera-syytetylle. Käräjäoikeus hylkäsi Soneran entiseen johtajaan kohdistetun syytteen vanhentuneena. Tuomituista entinen toimitusjohtaja ja yksi johtajista ilmoittivat heti tuomion jälkeen valittavansa päätöksestä hovioikeuteen. Jutun syyttäjä valitti myös käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, koska katsoi tuomioiden olleen liian lieviä.

Hovioikeuden päätös
Hovioikeus piti tuomiot pääosin ennallaan. Soneran entinen toimitusjohtaja katsottiin käräjäoikeuden tavoin hovioikeudessa syylliseksi törkeään viestintäsalaisuuden rikkomiseen.

Entisen toimitusjohtajan tuomio kuusi kuukautta ehdollista vankeutta pysyi ennallaan. Soneran entisen turvallisuusjohtajan tuomio kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta pysyi niin ikään ennallaan. Muut syytetyt saivat sakkoja tai ehdollisia tuomioita. Hovioikeuden tuomiot jäivät voimaan. Soneran entisille johtajille ei myönnetty valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.

Jutun sivujuonteita
Viestintävirasto teki vuonna 2002 selvityksen operaattoreiden välitystietoja käsittelevistä järjestelmistä ja ohjeistuksesta. Viestintävirasto ilmoitti sisäministeriön entiseen kansliapäällikköön liitettyjen viestintärikosepäilyjen johtavan mahdollisesti uuteen suurselvitykseen operaattoreiden käytännöistä käyttää välitystietoja.

EFFI ry (Electronic Frontier Finland) palkitsi Soneran vuonna 2003 yrityssarjan Big Brother -palkinnolla.

Soneran teleurkinnan kohteeksi joutuneet Helsingin Sanomien kahdelle toimittajalle myönnettiin vuoden 2003 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Palkinto myönnettiin Sonerassa tapahtuneiden välitystietojen väärinkäytön paljastamisesta.

Esitutkinnan yhteydessä tuli ilmi myös sivujuonne, jossa sisäministeriön entinen kansliapäällikkö oli pyytänyt eräitä välitystietoja Sonerasta ja Elisasta omaan käyttöönsä. Tapaus tuli julkisuuteen sisäasiainministerin ilmoitettua, että kansliapäällikkö pidätetään virantoimituksesta toistaiseksi.

Helsingin Sanomien verkkoliitteessä (perjantai 4.7.2003) julkaistun artikkelin mukaan entinen kansliapäällikkö sai syytteen mm. yllytyksestä teleurkintaan. Tapaukseen liittyen Elisan turvallisuustarkastaja sai syytteen viestintäsalaisuuden loukkauksesta.

Lippos-haara
Ilta-Sanomien mukaan Soneran ja poliisin epäiltiin hankkineen laittomasti entisen pääministerin Paavo Lipposen käytössä olleen puhelimen välitystietoja.

Välitystietoja hankittiin vuosilta 1997 –1998. Ilta-Sanomien mukaan tapauksen taustalla oli valtioneuvoston silloinen turvallisuuspäällikkö. Selvittelytyö käynnistyi elokuun lopulla 1998 ja päättyi marraskuun lopulla kestäen noin kolme kuukautta.

HS –verkkoliitteen mukaan Espoon poliisin tekemässä esitutkinnassa on selvinnyt, että välitystiedot pyysi Sonerasta valtioneuvoston silloinen turvallisuuspäällikkö Soneran turvallisuusjohtajalta. Artikkelin mukaan ”Hyvä veli” –suhteeseen turvauduttiin, koska valtioneuvoston turvallisuusjohto halusi pitää asian salassa. Sonera selvitti noin 160 henkilön välitystiedot mm. puhelujen soittoajat, kestot ja puhelimien sijainnit soittohetkellä.

Valtioneuvoston turvallisuusyksikön kiinnostus kohdistui puheluihin, joita pääministerin autonkuljettajat soittivat. Välitystietoja hankittiin kahdesta liittymästä, joista toinen oli pääministerin autonkuljettajan käytössä ja toinen pääministerin käytössä.

Autonkuljettajien epäiltiin soitelleen virkapuhelimella omia yksityisiä puheluitaan. Autonkuljettajien puhelimienkäyttöä selvitellyt poliisi tutki mm. ministerien yhteyksiä prostituutioon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Tutkimussuunta tuli ilmi, kun selvisi, että autonkuljettajan käytössä olleesta matkapuhelimesta oli oltu yhteydessä mm. henkilöön, jonka epäiltiin syyllistyneen paritukseen ja talousrikoksiin.

Paavo Lipponen ei ollut kuitenkaan antanut lupaa välitystietojen hankintaan. Välitystiedot päätyivät myös keskusrikospoliisin talousrikostutkijoille ja heitä on kuulusteltu myös rikoksesta epäiltyinä. Poliisi on tutkinut tapausta törkeänä viestintäsalaisuuden loukkauksena ja yllytyksenä siihen.

YLE24 verkkouutisten mukaan sisäministeri Kari Rajamäki on huolissaan tiedoista, joiden mukaan poliisit ovat syyllistyneet välitystietojen väärinkäyttöön. Kaikki poliisit tietävät, että välitystietoja voidaan käyttää rikostutkinnassa vain tuomioistuimen luvalla. Sisäministerin mukaan ministeriön tuli viipymättä varmistaa, onko nykyinen valvonta ajan tasalla ja riittävä.

Lähteet
Digitoday 11.10.2002, 21.10.2002, 24.10.2002, 5.11.2002, 7.11.2002, 11.11.2002, 13.11.2002,14.11.2002, 22.11.2002, 26.11.2002, 30.11.2002, 2.12.2002, 3.12.2002, 20.5.2003, 23.5.2003, 4.7.2003, 11.9.2003, 30.9.2003, 29.10.2003.
Helsingin Sanomat 11.10.2002, 24.10.2002, 5.11.2002, 6.11.2002, 13.11.2002, 14.11.2002, 27.11.2002, 20.5.2003, 4.7.2003, 5.7.2003, 11.9.2003, 30.9.2003, 29.10.2003, 31.10.2003.
Iltalehti 5.11.2002, 6.11.2002, 7.11.2002, 30.10.2003.
Ilta-Sanomat 5.11.2002, 6.11.2002, 29.10.2003, 31.10.2003, 29.10.2003, sivut 2-3, 31.10.2003 sivu 3, 13.1.2004.
Sonera Oyj pörssitiedote 13.11.2002 kello 13:00.
IT-viikko 11.10.2002, 17.10.2002, 24.10.2002, 14.11.2002, 23.5.2003, 4.7.2003, 5.8.2003.
Taloussanomat 14.11.2002, 25.11.2002.
Tietoviikko 5.11.2002, 22.11.2002.
Viestintäviraston kotisivut, lehdistötiedotteet 17.10.2002, 12.11.2002.
YLE 27.11.2002, 11.9.2003, 29.10.2003, 30.9.2003.
Poliisin tiedotteet 24.10.2002, 13.11.2002, 25.11.2002, 29.11.2002, 3.12.2002, 5.12.2002, 10.12.2002, 3.3.2003, 30.5.2003, 29.10.2003.
Kaleva.plus 11.9.2003, 30.9.2003.

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön