SVR - SecMeter

Go to content

SVR

Yritysturvallisuus > Tiedustelupalvelut > Venäjä
SVR (Sluzhba Vneshnei Razvedki) on Venäjän ulkomaantiedustelu ja yksi maailman suurimmista tiedusteluorganisaatioista. SVR:n johtajan nimittää ja erottaa Venäjän presidentti ja se toimii suoraan Venäjän presidentin alaisuudessa.

SVR on organisoitu kolmeen hallinnon yksikköön ja kolmeen osastoon. Vuonna 2010 SVR:ssä työskenteli noin 13 000 työntekijää. Lähde: (bbc.com 29.6.2010)

SVR:n tiedonhankinnan pääpaino on taloudellisessa ja poliittisessa tiedustelussa ja vastaa tietojen keräämisestä (vakoilusta) poliittisen, taloudellisen, sotilas-strategisen, tieteen, tekniikan ja ympäristön aloilla sekä turvallisuusasioista.

SVR:ssä toimii myös erikoisyksikkö "Grom", joka vastaa mm. ulkomaisten sabotaasioperaatioiden täytäntöönpanosta.

SVR:n päätiedottaja kenraali Juri Kobalaze totesi vuonna 1998, ettei tiedustelupalvelu kommentoi ketkä henkilöt kuuluvat sen palvelukseen.

Historiaa
Syyskuussa 1920 politbyroo päätti organisoida ulkomaantiedustelun uudelleen. Tätä varten perustettiin erityinen komitea, jonka puheenjohtajana toimi Felix Dzerzhinsky. Lopulta annettiin asetus (N 169) 20.12.1920, jolla Tšekan yhteyteen perustettiin erillinen ulkomaantiedusteluosasto (Inostrannii Otdel). Tätä päivämäärää pidetään Venäjän ulkomaantiedustelun virallisena perustamispäivänä.

SVR:n Suomen osaston avain-asiantuntijana pidettiin vielä vuonna 1999 Albert Akulovia. Hän jäi KGB:n toimestaan eläkkeelle vuonna 1990. Operatiivisessa toiminnassa SVR:n vakoojat hyödyntävät sateenvarjoina käytännössä lähes kaikkia Venäjän omistuksessa olevia suuryhtiöitä.

SVR juhli 90-vuotispäiväänsä loppuvuodesta 2010
Presidentti Medvedevin vieraili SVR:n päämajassa Jasenovossa ulkomaantiedustelun 90-vuotispäiväjuhlallisuuksissa. Hän varoitti Venäjän tiedustelupalvelun työntekijöitä Wikileaks-vuodoista ja kehotti pitämään diplomaattiviestit salassa. Medvedevin arvion mukaan vuosi 2010 ei ollut tiedustelutoiminnalle helppoa aikaa (vakoiluringin paljastuminen).

Presidentin mukaan Wikileaksin julkistamien diplomaattiviestien paljastumisesta oli myös myönteisiä seurauksia, sillä se tarjosi tiedustelulle analyyttisiä mahdollisuuksia. Presidentti Medevedev toivoi, että SVR kehittäisi menetelmiä huomioimaan myös maailmanlaajuiset uhkakuvat, kuten tietoverkkorikollisuuden ja kansainvälisen terrorismin.

SVR palveluksessa olevat asiantuntijat puhuvat kaikkiaan 76 eri kieltä ja edustavat 546 erikoisalaa, kuten kansainvälisten suhteiden ja politiikan tutkimusta sekä sosiologiaa. Lähteet: (itar-tass.com 15.12.2010, yle.fi 15.12.2010) SVR:n alaisuudessa toimii myös erikoisyksiköitä. Esimerkiksi Grom (ukkonen), jonka tehtävänä ovat salamurhat (märät työt) ja sabotaasi.

SVR on sitoutunut tiukasti Venäjän johtoon
SVR:llä on erittäin läheiset suhteet Kremliin. SVR johtaja Mihail Fradkov totesi 90-vuotisjuhlatilaisuudessa, että SVR pystyy suoriutumaan tehtävistään ja tukemaan jatkossakin Venäjän johtoa. SVR sai käskyn presidentti Vladimir Putinilta lisätä radikaalisti ulkomaisten tiedustelutietojen keräämistä. SVR pyrkii nykyisin rekrytoimaan toimintaansa mukaan ulkomailla asuvia Venäjän kansalaisia kompromissiin pakottamalla.

Kompromissiin pakottaminen tapahtuu uhkaamalla syytteeseen panolla Venäjällä. Syytteet on valmisteltu ennakolta, joissa henkilö on sidottu rikoksiin Venäjällä ennen maastamuuttoa. Asia pyritään kuitenkin ensin ratkaisemaan yhteisymmärryksessä. Edellä kuvattu menettely ei ole yksinomaan SVR:lle tyypillinen. Kompromissiin pakottaminen liittyy yleisesti niin itäisten kuin läntistenkin turvallisuuspalveluiden keinovalikoimiin.

Kansainvälisissä tiedotusvälineissä on esiintynyt tapauksia, jotka osoittavat, että Venäjän hallitus on valmis vaatimaan ulkomailla asuvien kansalaisensa luovuttamista kotimaahan, jos hän ei ole valmis tekemään SVR:n kanssa yhteistyötä. Lähteet: (Jane's 3.12.2002, bbc.co.uk 29.6.2010, svr.gov.ru)

SVR:n johtajat

  1. Jevgeni Primakov (joulukuu 1991 - 1996
  2. Vyacheslav Trubnikov 1996 - 2000
  3. Sergei Lebedev 2000 - 2007
  4. Mihail Fradkov 2007 - 2016
  5. Sergei Naryshkin 2016 -

Venäjän presidentti Vladimir Putin nimitti 22.9.2016 antamallaan asetuksella Sergei Naryshkin SVR:n johtajaksi 5.10.2016 alkaen. Naryshkin toimi vuosina 2011 -2016 Venäjän federaation duuman puheenjohtajana.

SVR:n johtaja EU:n pakotelistalle
Ukrainan kriisin syventyessä EU lisäsi lauantaina 26.7.2014 SVR:n johtajan Mihail Fradkovin pakotelistalleen ja hänen varansa jäädytettiin. Fradkovia syytettiin Ukrainan suvereniteetin heikentämisestä. Lähteet: (mtv3.fi 26.7.2014, yle.fi 26.7.2014, hs.fi 26.7.2014)

SVR:n vakoojan profiili
SVR:n vakoojat ovat pääsääntöisesti korkeasti koulutettuja, ammattitaitoisia ja kunnianhimoisia virkamiehiä. Agenteilla on usein pitkä ja laaja koulutus psykologiassa, kielissä, kirjallisuudessa, taiteessa ja tietojenkäsittelyssä.

Alla on kuvattu kolme SVR:n käyttämiin peitetarinoihin perustuvaa vakoojaryhmää, jotka toimivat ulkomailla täysin SVR:n valvonnassa. Ryhmittely perustuu kolmeen eri peitetarinaan eli legendaan, joiden suojassa vakoojat toimivat. Peitetarinoiden eroavaisuuksista huolimatta kaikkien vakoojien tehtävänä on kerätä tietoa ulkomailta ja välittää se Venäjälle. Eräänä perustehtävänä on kerätä ja välittää tietoa sopivista tietolähteinä hyödynnettävistä henkilöistä.

  1. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka SVR lähettää ulkomaille valehenkilöllisyyden suojassa mm. illegaalit. Henkilöt työskentelevät tavanomaisissa työpaikoissa ja tehtävissä. Henkilöt pyrkivät salaamaan kaikki yhteydet Venäjälle. Henkilöt ovat vastavakoilulle merkittävä haaste.
  2. Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka SVR lähettää ulkomaille Venäjän federaation virallisina edustajina. Henkilöt toimivat mm. diplomaatin tai virkamiespeitteen suojassa. Henkilöt nauttivat tyypillisesti diplomaattista syytesuojaa ja joutuvat yleensä säännönmukaisesti vastavakoilutoimenpiteiden kohteiksi.
  3. Kolmanteen ryhmään kuuluvat henkilöt ovat yksityisten yritysten (mm. pankkien) ulkomailla toimivia työntekijöitä. Henkilöt saapuvat ja jäävät maahan yksityishenkilöinä. Henkilöistä käytetään lyhennettä NOC (non-official cover). Henkilöitä on vaikea yhdistää vakoilutoimintaan ja suuren lukumääränsä johdosta ryhmä on vastavakoilulle merkittävä haaste.

SVR lisäsi aktiviteettia Ruotsissa
Säpon havaintojen mukaan vuoden 2014 alkupuolella SVR lisäsi Ruotsiin kohdistuvaa tiedustelutoimintaa. SVR käyttää tiedustelutoiminnassa konspiratiivisia menetelmiä. Se värvää uusia vakoilijoita ja suorittaa kyberhyökkäyksiä Ruotsin hallinnon tietojärjestelmiä vastaan. Säpo näkee tiedustelutoiminnan lisäyksellä asiayhteyden Ukrainan vuoden 2014 levottomuuksiin.

Venäjän sotilastiedustelu GRU on hankkinut Ruotsista mm. suuren määrän maastokarttoja strategisesti tärkeiltä alueilta ja valmistellut sekä suorittanut simuloituja ilmaiskuja Ruotsia vastaan. Venäjän signaalitiedustelu on puolestaan yrittänyt vakoilla Ruotsin sotilaskohteita.

Säpon mukaan kyse on laittomasta tiedustelutoiminnasta, joka liittyy osittain suoranaisiin sotavalmisteluihin. Säpon mukaan sellaista ei harjoitella, mitä ei tulevaisuudessa aiota tehdä. Simuloidut ilmaiskut ovat selviä merkkejä sotavalmisteluista.

Säpon vastavakoilun pääanalyytikko Wilhelm Unge totesi maanantaina 7.4.2014, että Venäjän toiminta Ukrainan kriisissä on huolestuttavaa. Hänen mukaan tiedustelutoiminnan aktiviteetin lisäys Ruotsissa ei kuitenkaan anna aihetta välittömään huoleen. Sotilaallinen tiedustelu ja hyökkäysten simulointi ei merkitse välitöntä uhkaa, mutta pidemmällä aikavälillä se voi sitä olla.

Säpon mukaan Ruotsissa toimii aktiivisesti kaikkiaan 15 eri valtion tiedusteluorganisaation edustajia mm. Kiinasta ja Iranista. Suurin osa vakoilusta liittyy teollisuusvakoiluun. Pakolaisvakoilu on myös keskeisessä roolissa. Venäjän ulkomaantiedustelu SVR on kiinnostunut Ruotsissa kaikesta poliittisesta, taloudellisesta ja teollisesta tiedosta.

Torstaina 17.3.2016 julkistetussa toimintakertomuksessa säpo arvioi, että joka kolmas venäläinen diplomaatti on tiedustelupalvelun vakooja. Säpon mukaan venäläiset vakoojat saapuvat Ruotsiin delegaatioiden, yritysten, suurlähetystöjen, konsulaattien ja lentoyhtiöiden kautta. Lähteet: (expressen.se 7.4.2014, dn.se 7.4.2014, svd.se 7.4.2014, dn.se 17.3.2016)

SVR pyrkii vaikuttamaan Suomen energiapolitiikan päätöksiin
Venäjän tavoitteena on saavuttaa uudelleen suurvalta-asema ja luoda vakavasti otettava poliittinen vastavoima Yhdysvalloille. Määräävän aseman saavuttaminen lähialueiden energiapoliittisessa päätöksenteossa on yksi Venäjän strategisista keinoista saavuttaa asetettu tavoite.

Venäjä pyrkii minimoimaan energiakauppaan liittyvät kahdenväliset strategiset riippuvuussuhteet. Sen sijaan pyrkimyksenä on saada aikaan yksipuolisia riippuvuussuhteita energiatoimituksista. Venäjä ei luovuta strategisia toimintojaan ulkomaalaisten yhtiöiden hallintaan. Esimerkiksi Fortum ei ole onnistunut vahvistamaan omistuksiaan Venäjällä toimivissa energiayhtiöissä. Venäjä on johdonmukaisesti huolehtinut siitä, ettei Fortumilla ole strategista asemaa eikä olennaista merkitystä Venäjän energiatalouden toimijana.

Venäjä on erityisen kiinnostunut EU:n päästö- ja ilmastolinjauksista, joilla on merkittävä vaikutus jäsenvaltioiden energiapoliittisiin linjauksiin. Energiapoliittisessa päätöksenteossa Venäjä pyrkii vaikuttamaan mm. siihen, miten lähialueilla sähköä tuotetaan ja mihin hintaan tai mistä vanhentuvien ydinreaktoreiden tilalle hankitaan uudet. Venäjän strategisissa operaatioissa SVR on ollut aina tavalla tai toisella mukana. Erityisesti Ruotsilla ja Norjalla on tästä SVR:n harjoittamasta talousvakoilusta paljon kokemusta.

Suunnitteluvaiheessa oleva Fennovoiman Hanhikivi 1 ydinvoimalaitoksen toteutuminen on Venäjälle tärkeä strateginen hanke, jossa käytetään Rosatomin uutta VVER-reaktoria. Hankkeen läpimenon varmistamiseksi Venäjä on valmis painostamaan Suomen poliittisia päätöksentekijöitä poikkeuksellisin hybridisodankäyntiä muistuttavin keinoin. SVR toimii tässäkin hankkeessa taustalla.

Panokset ovat kovat ja Suomelle on jaettu huonot kortit. Kaikki Venäjälle epäedulliset poliittiset kannanotot ja päätökset tulkitaan vihamielisiksi ja Venäjän ärsyttämiseksi. Tätä peliä SVR osaa pelata. Venäjälle epätoivottava lopputulos voi merkitä Suomelle mm. tullaus- ja vientiongelmia, rajaepäselvyyksiä, massiivisen pakolaisvirran ohjaamista Suomen itärajalle, energiayhtiö Fortumin Venäjän liiketoimintojen haltuunottoa, Suomen ilmatilan häirintää ja muita sotilasoperaatioita, kuten näyttäviä simuloituja hyökkäyksiä rajan tuntumassa jne. Hanhikivi 1 on valmistuessaan Venäjälle uusi työkalu Suomen poliittisen päätöksenteon painostuskeinovalikoimaan.

Case "NOC”
Venäläinen vakooja Jevgeni "Zhenya" Buryakov (39) tuomittiin Yhdysvalloissa vakoilusta. Buryakov työskenteli New Yorkissa Venäjän valtion omistamassa Manhattanilla sijaitsevassa Vnesheconombankin toimipisteessä, eikä hän nauttinut diplomaattisen koskemattomuuden suojasta.

Buryakov oli tavannut yöaikaan yli 50 kertaa SVR:n diplomaatin peitteellä toimivia agentteja Igor Sporyshevia (40) ja Victor Podobnyyia (27). Buryakov välitti heidän kauttaan Moskovaan tietoja, jotka koskivat mm. Yhdysvaltojen Venäjää koskevia pakotteita ja vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä. Tiedot Buryakov luovutti usein peitellysti ohimennen pussiin tai lehden väliin kätkettynä.

SVR:n talousvakoiluun erikoistuneen linjan (ER linja) agentit tapasivat Buryakovia pääsääntöisesti ulkona julkisissa tiloissa, jolla vaikeutettiin FBI:n mahdollisuuksia salakuunnella osapuolten välisiä keskusteluja. FBI pidätti Buryakovin 26.1.2015. Hänen perheensä pakeni Venäjälle.

Vuotta myöhemmin Buryakov tunnusti syyllisyytensä Manhattanin liittovaltion tuomioistuimessa ja hänet tuomittiin 30 kuukauden vankeusrangaistukseen. SVR:n agentit ehtivät paeta Yhdysvalloista ja välttää pidätyksen. Lähteet: (time.com 26.11.2015, nypost.com 23.6.2015, 11.3.2016, nypost.com 11.2.2015, washingtonpost.com 26.1.2016, independent.co.uk 27.1.2015)

Case ”Britannia karkotti SVR:n naisvakoojan”
Britannia päätti karkottaa parlamentissa työskennelleen naisen, jonka epäiltiin syyllistyneen vakoiluun venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR:n hyväksi. Britannian tiedustelupalvelu BSS (ennen MI5) epäili, että rikkaan venäläisen liikemiehen ja entisen kommunistipuolueen jäsenen tytär 25-vuotias Katia Zatuliveter oli hankkinut tietoja esimiehestään liberaalidemokraatti Mike Hancockista.

Yhdysvalloissa kesäkuussa 2010 paljastuneen vakoilurenkaan jälkeen BSS alkoi tutkia olivatko "nukkuvat" vakoojasolut aktivoituneet Britanniassa. Lähteet: (cicentre.net 7.9.2010, dailymail.com 30.10.2010, thetimes.co.uk 5.12.2010, mtv3.fi 5.12.2010)

Case ”SVR:n kaksoisagentti loikkasi Yhdysvaltoihin”
Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n eversti Štšerbakov loikkasi Yhdysvaltoihin. Hänen epäiltiin paljastaneen Yhdysvalloille 12 venäläistä vakoojaa kesällä 2010. Katso alla oleva case ”FBI paljasti SVR:n illegaaliverkoston”.

Loikkaus tapahtui kolme päivää ennen presidentti Dmitri Medvedevin Washingtonin vierailua. SVR ei osannut ennakoida loikkausta, vaikka eversti Štšerbakovin poika oli vakoojien paljastuttua jättänyt työnsä Venäjän huumevalvontavirastossa ja muuttanut Yhdysvaltoihin. Eversti Štšerbakov itse oli kieltäytynyt myös ylennyksestä, koska sen edellytyksenä olisi ollut alistuminen valheenpaljastuskokeeseen.

Korkean Kremlin neuvonantajan mukaan petturia odottaa kuolema. Venäläisen Kommersant-lehden mukaan Štšerbakovin perään on jo lähetetty tappajat. Tapaus voi mahdollisesti johtaa SVR:n uudelleenjärjestelyihin. Lähteet: (hs.fi 11.11.2010, 12.11.2010, ohtuleht.ee 12.11.2010)

Case "Viron entistä huippuvirkamiestä epäiltiin vakoilusta"
Entinen Viron puolustusministeriön turvallisuusosaston virkamies Herman Simm vangittiin vakoilusta epäiltynä. Virkamiehen uskottiin vakoilleen Venäjän hyväksi noin kymmenen vuoden ajan. Henkilö työskenteli aiemmin poliisiylijohtajana, sisäministeriön osastonjohtajana ja johti Viron puolustusministeriön turvallisuusosastoa marraskuuhun 2006 saakka. Simm oli vuosien ajan vastuussa valtionsalaisuuksien suojaamisesta.

Samassa yhteydessä vangittiin myös virkamiehen puoliso epäiltynä avunannosta maanpetturuuteen. Viron puolustusministerin mukaan rikoksen paljastuminen on osoitus valtiollisen valvonnan tehokkuudesta. Viron pääministerin mukaan seuraavaksi oli arvioitava valtiolle koitunut vahinko. Lähteet: (YLE.fi 22.9.2008, HS.fi 22.9.2008, Iltalehti 22.9.2008)

Simmin tehtävänä oli mm. varmistaa Naton, EU:n ja Viron turvaluokitellun aineiston salassapito. Toisin kuitenkin kävi. Natosta Viroon kulkenut turvaluokiteltu aineisto ohjautui kuitenkin SVR:n haltuun. Simm luovutti SVR:lle ainakin 3 294 Viron sisästä asiakirjaa, joista 386 asiakirjaa sisälsi EU:n ja Naton viestintäjärjestelmiin, tiedusteluun ja puolustuspolitiikkaan liittyviä "CONFIDENTIEL UE" tai "SECRET UE" luokiteltuja tietoja.

Herman Simm tapaili SVR:n Jesus ja Juarez -koodinimillä esiintynyttä vakoojaa (Antonio de Jesus Amuret Graf). Kyseessä oli SVR:n illegaali Sergei Jakovlev, joka toimi Etelä-Euroopan alueella espanjan kansalaisen identiteetillä italialaisen sateenvarjoyrityksen suojassa.

Kapon mukaan henkilöpaperit oli todennäköisesti tehty Venäjällä. Simm tapaili vakoojaa erityisesti Etelä-Euroopan alueella, jonne hän matkusti diplomaattistatuksen turvin turvaluokiteltu aineisto mukanaan. Kotona Simmillä oli kassakaappi ja radiolähetin, jolla hän piti yhteyttä SVR:n vakoojaan.

Kapo epäili jo vuonna 2006, että joku puolustusministeriöstä vuotaa tietoja Venäjälle. Mysteeri alkoi avautua SVR:n vakoojan epäonnistuessa erään toisen Nato-maan kansalaisen tietolähteen värväyksessä. Uusi potentiaalinen tietolähde kieltäytyi kuitenkin yhteistyöstä ja ilmoitti värväysyrityksestä omalle turvallisuuspoliisille. Tutkimusten yhteydessä paljastui SVR:n vakoojan verkosto ja samassa yhteydessä myös Viron puolustusministeriön tietovuotomysteeri.

Vangitsemisen aikana Simm pyrki sopimaan rangaistuksestaan. Epäilty oli valmis 15 vuoden vankeusrangaistukseen. Sopiminen säästäisi Viron pitkälliseltä oikeusprosessilta ja mahdollisesti suojaisi salaiseksi merkittyä todistusaineistoa julkisuudelta. Lähde: (HS.fi 6.2.2009)

Herman Simm tuomittiin 12,5 vuoden vankeuteen. Hän joutui maksamaan myös yli 20 155 000 kruunua (1.288 miljoonaa euroa) vahingonkorvauksia. Lähde: (HS.fi 25.2.2009)

Case "Eurocopterin työntekijä myönsi vakoilleensa Venäjälle"
Saksalaisen Eurocopterin entinen toimitusjohtaja 44-vuotias insinööri myönsi vakoilleensa Venäjälle, mutta väitti asiakirjojen olleen lähinnä luokittelemattomia siviilikäyttöön tarkoitettujen helikopterien oppaita ja esitteitä. Luovutettu asiakirja-aineisto vaikuttaisi olleen laadullisesti samankaltaista, kuin suomalaisen upseerin GRU:lle luovuttama tieto.

Tämä herättää tapauksen osalta aivan uusia kysymyksiä. Insinööri myönsi tehneensä suuren virheen. Insinööri toimi Eurokopterin toimitusjohtajana ennen sen yhdistymistä monikansalliseen EADS konserniin. Insinööri tapasi Venäjän SVR tiedustelupalvelun agentteja useaan otteeseen vuosina 2004 ja 2006 Saksassa, Itävallassa ja Kroatiassa.

Tapaamisten yhteydessä hän luovutti luokittelemattomia teknisiä käsikirjoja, tiedostoja ja CD-levyjä. Vastineeksi tiedoista insinööri kuittasi noin 13 000 euroa. Yhteydenpitoon agenttien välillä insinööri käytti anonyymejä web-sähköpostitilejä.

Insinööri kertoi, että hänellä oli velkaa ja hän toivoi, että SVR:n agentti olisi auttanut häntä liiketoiminnassa. Insinööri mainitsi myös olleensa järkyttynyt pidätyksestään huhtikuussa 2007. Vastaavan kaltaisen järkytyksen tunteen kuvasi medialle myös UM:n ulkoasiainsihteeri pidätyksestään. Lähde: (Deutsche Welle 10.6.2008)

Case "Venäläinen diplomaatti lahjoi poliisia"
Lappeenrannan käräjäoikeus langetti entiselle poliisille 50 päiväsakkoa lahjusten ottamisesta venäläisiltä diplomaateilta. Supon mielenkiinnon poliisin toimia kohtaan herätti yhteydenpito Venäjän lähetystön virkamieheen. Tutkimuksissa selvisi, että poliisimies oli pitänyt viimeisen kymmenen vuoden ajan yhteyttä kolmeen Venäjän lähetystön konsulaattiosastolla toimineeseen diplomaattiin.

Tapaamisten edellä poliisi oli tehnyt rekisterikyselyjä rikostietokantaan mm. ihmiskauppaan, törkeään laittomaan maahantulon järjestämiseen ja törkeisiin huumausainerikoksiin liittyvistä asioista. Rekisterikyselyt eivät liittyneet poliisin omiin virkatehtäviin.

Supon televalvonnassa ilmeni myös, että Venäjän konsulaattiosastolla työskennellyt diplomaatti oli pitänyt yhteyttä poliisiin soittamalla yleisöpuhelimista eri puolilta Helsinkiä. Esitutkinnassa ei kuitenkaan saatu näyttöä siitä, että poliisi olisi toimittanut rekisterin salaisia tietoja diplomaateille. Venäläisdiplomaatti passitettiin Suomesta kotiin ei-toivottuna henkilönä. Lähteet: (Etelä-Saimaa 25.7.2008, YLE.fi 25.7.2008, 25.7.2008, Uusisuomi.fi 25.7.2008)

Venäjä ryhtyi vastatoimiin. Suomen Moskovan-suurlähetystön metsäpoliittinen erityisasiantuntija sai elokuussa Venäjän viranomaisilta kehotuksen poistua maasta kahden viikon kuluessa. Erityisasiantuntija ei ollut syyllistynyt tehtävässään rikkeeseen tai sopimattomaan toimintaan. Venäjän turvallisuuspalvelun ilmoituksen mukaan karkotus oli vastatoimi Venäjän Helsingin-suurlähetystön työntekijän passittamiselle Suomesta ei-toivottuna henkilönä. Lähde: (Ilta-Sanomat 8.9.2008)

Vain vuotta aiemmin venäläinen naishenkilö oli majoittanut ilotyttöjä Venäjän kaupallisen edustuston omistamiin asuntoihin. Helsingin poliisin mukaan Mariinski-teatterin Helsingissä käyttämiä majoitustiloja (Punavuorenkatu 21 C), oli tarkoitus hyödyntää myös bordellina. Asia paljastui vuonna 2004 poliisin suorittaman telekuuntelun yhteydessä. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi naishenkilön parituksesta ja törkeästä parituksesta kahdeksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen ja maksamaan 171.600 euroa korvauksia. Lähde: (HS.fi 3.8.2006)

Case ”SVR kouluttaa”
SVR:n virkamies vahvisti, että Irakin salaisen poliisin vakoojia koulutettiin SVR:n koulutuskeskuksessa Moskovassa syksyllä 2002. Koulutusyhteistyö rikkoi ilmeisimmin Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman kieltoa antaa sotilas-ja turvallisuusasioita koskevaa apua Irakiin. SVR:n Boris Labusov vahvisti koulutuksen, mutta kertoi, ettei koulutuksella ole sotilaallisia päämääriä, vaan tavoitteena on rikollisuuden ja terrorismin torjunta. Lähde: (San Francisco Chronicle 17.4.2003)

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.

Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.

Back to content