Suomen Nato-jäsenyys - SecMeter

Sisältöön

Suomen Nato-jäsenyys

Yritysturvallisuus > Valmiussuunnittelu
Nato jäsenyys on tehokkain keino estää Kremliä toimeenpanemasta etupiiriajatteluun pohjautuvia valtiokaappauksia, joita se toteuttaa hybridioperaatioin ja hivuttaen tukemalla Venäjä-mielisiä toimijoita.

Etupiiriin liitettyä valtiota johtamaan Venäjä nostaa sille mieluisan henkilön, jonka tehtävänä on ajaa alas kansalaisoikeudet, lehdistövapaus, demokraattiset prosessit ja rakenteet kumoamalla voimassa oleva perustuslaki ja lainsäädäntö.

Kansalaiset ovat hyvin selvillä siitä, että Suomi joutuu puntaroimaan Nato jäsenyyttä "pistooli ohimolla". Suomen valtionjohto on tiedostanut turvallisuuspoliittiset realiteetit, joiden pohjalta on kehitetty linjaton poliittinen Nato-optio käsite.

Venäjä ei katso suopeasti Suomen Nato-optiota, koska se tulkitsee Suomen vahvistavan omaa turvallisuuttaan Venäjän kustannuksella. Toistaiseksi Venäjä on sallinut Nato-optio käsitettä käytettävän Suomen sisäpolitiikassa, mutta ei koskaan reaalipoliittisena mahdollisuutena.

Venäjän etupiiriajatteluun pohjautuvassa turvallisuusmallissa Suomen on haasteellista käyttää täysimääräisesti itsemääräämisoikeuttaan ilman, että Venäjä ryhtyy sotilaallisiin vastatoimenpiteisiin.
Nato (North Atlantic Treaty Organization)
Nato on poliittinen ja sotilaallinen liittoutuma, johon on liittynyt 30 jäsenmaata. Nato perustettiin 4.4.1949 Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Päätökset perustuvat kaikkien 30 jäsenmaan yhteiseen tahtotilaan.

Naton päämaja sijaitsee Brysselissä, Belgiassa. Naton tarkoituksena on taata jäsenmaidensa suvereniteetti ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin.

Poliittisia keinoja ovat demokraattisten arvojen edistäminen tarjoamalla jäsenmaille mahdollisuus neuvotella ja tehdä yhteistyötä puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena on mm. ehkäistä konflikteja ja rakentaa luottamusta.

Nato on sitoutunut ratkaisemaan kiistoja rauhanomaisesti. Jos diplomaattiset ponnistelut eivät tuota tulosta se voi käyttää sotilaallista voimaa ryhtymällä kriisinhallintaoperaatioihin.

Washingtonissa 1949 solmitussa sopimusasiakirjassa on 14 artiklaa, joista artikla 5 koskee turvatakuita. Artiklassa todetaan, että aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa jäsenmaata vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita vastaan.

Aseellisen hyökkäyksen tapahduttua kukin jäsenmaa käyttää kansallista oikeuttaan tai Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua oikeutta kollektiiviseen itsepuolustukseen.

Jäsenmaa voi ryhtyä välittömästi yksin tai yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa avustamaan hyökkäyksen kohteena olevaa jäsenmaata ja ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin turvallisuustilanteen palauttamiseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käyttö.

Aseellisista hyökkäyksistä ja sen seurauksena toteutetuista toimenpiteistä on ilmoitettava Naton turvallisuusneuvostolle. Toimenpiteet on lopetettava, kun turvallisuusneuvosto on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Nato tulee ulos kokouksista yhteisillä kannanotoillaan, mutta jännitteisissä kriisitilanteissa Naton jäsenmaat punnitsevat itsekkäiden kansallisten etujen valossa mihin tukitoimenpiteisiin ovat valmiita. Nato ei vie sotilaitaan taistelemaan kumppanimaiden tueksi.

Venäjän presidentti Vladimir Putinin tavoite
Venäjän etupiiripyrkimysten tavoitteena on tuhota nykyinen kansainvälinen sopimuspohjainen järjestelmä ja rakentaa tilalle uusi strategisten intressien järjestelmä, joka huomioi ensisijaisesti Venäjän edut ja jossa Venäjällä on keskeinen rooli.

Tässä kontekstissa Putin näkee Nato-jäsenyydet tavoitteen vaarantavana myrkkynä. Putin katsoo oikeudekseen rakentaa Venäjän etupiiriä valtiokaappaushankkeiden avulla- Ukrainan kohdalla Venäjän valtiokaappaushanke koki vastaiskun, mutta esimerkiksi Suomen, Valko-Venäjän, Georgian, Moldovan ja Unkarin kohdalla Venäjän monitahoinen valtiokaappaussuunnitelma on aktivoitu vuosia sitten.

Venäjä luo ulkoisia uhkakuvia sisäisiin tarkoituksiin ja tukemaan etupiiripyrkimyksiä
Kreml ei ole pystynyt presidentti Putinin johdolla ratkaisemaan Venäjän sisäisiä kriisiytyviä ongelmia, jotka saattaisivat johtaa kansalaisten voimakkaaseen protestiin ja Kremlin vallanvaihtoon.

Venäjän nykyinen korruptoitunut johto pyrkii ratkaisemaan sisäiset epävakaustekijät ja rakenteelliset ongelmansa mm. valtiojohtoisella propagandalla, jossa kansalle korostetaan rajanaapureiden ja Naton jäsenmaiden taholta aiheutuvaa sodanuhkaa ja lännen pahantahtoisia pyrkimyksiä.

Kreml uskoo, että uhkakuvien edessä kansa unohtaa Venäjän pahenevat sisäiset rakenteelliset ongelmat ja nousee yksissä tuumin vastustamaan Naton laajentumisesta aiheutuvaa sodanuhkaa, joka oikeuttaa Venäjän etupiiripyrkimykset ja itsenäisten valtioiden suvereniteetin loukkaukset.

    • Vastustuskykyisimpiä valtioita Venäjän vaikutukselle ovat ne valtiot, joilla ei ole Venäjä-mielisiä slaavilaisia narratiiveja. Suomi ei kuulu tähän joukkoon.
    • Haavoittuvimpia valtioita Venäjän vaikutukselle ovat ne valtiot, joilla on tiiviit taloudelliset ja kahdenväliset suhteet Venäjään ja joissa asuu venäläistä vähemmistöä. Suomi kuuluu tähän joukkoon.

Dialogi on Kremlin pirullinen työkalu
Presidentti Putin on itse toimenpiteillään vastannut kysymykseen, onko Venäjä uhka vai mahdollisuus, joten tätä kysymystä on turha pohtia. Sen sijaan kannattaa pohtia käykö Putin monologia vai dialogia. Aitoon dialogiin tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Asettaessaan yksipuolisia ja ehdottomia vaatimuksia suvereeneille valtioille Putin kuvittelee käyvänsä dialogia.

Putinin puheessa kuuluu kuitenkin vain yksi ääni. Putin on pyyhkinyt pöydältä kaikki suvereenien valtioiden itsemääräämisoikeudet ja käy monologia itsensä kanssa vahvistaen omaa harhaista maailmankuvaansa.
Putinin käyttää strategisten intressien järjestelmää tavoitellessaan monologia, joka on kuin William Shakespearen näytelmästä Hamlet.

Putin on joutunut kuitenkin toteamaan, että puhtaalla monologilla hänen tavoitteensa strategisten intressien järjestelmästä on vaikea saavuttaa, koska yleisöä ei ole. Putin on kehittänyt näennäisen dialogin menetelmän, jota voidaan kutsua pirulliseksi dialogiksi, jonka avulla suvereenit valtiot painostetaan toimimaan asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

Pirullisen dialogin avulla Putin pyrkii löytämään länsivaltioiden joukosta heikot lenkit, joiden avulla on mahdollista murtaa lännen yhtenäisyys. Uhkaus, lahjonta ja kiristys ovat pettämättömiä pirullisen dialogin keinoja.

Putin rakentaa ensin ongelman ja kutsuu vastapuolen käymään kahdenkeskisesti erittäin työllistävää ja sotkuista dialogia ongelman ratkaisemiseksi. Samaan aikaan jaetaan uhkauksia ja valmistellaan näkyvästi sotilaallisia operaatioita. Sodan uhkalla ja etuuksilla esimerkiksi halvalla energialla koostettu dialogi toimii aina Putinin eduksi.

Nato-jäsenyyteen liittyvässä keskustelussa vähemmälle huomiolle on jäänyt Ahvenanmaan erityisasema. Maarianhaminassa sijaitseva Venäjän konsulaatti on historiallinen ja toistaiseksi ratkaisematon jäänne, jolla on nykyisin merkitystä ainoastaan Venäjän tiedusteluasemana. On mahdollista, että Venäjä tulee käynnistämään Suomen kesken pirullisen dialogin, jossa se hyödyntää Ahvenanmaan demilitarisoitua erityisasemaa estääkseen Suomen Nato-jäsenyyden.

Ukrainan sota syrjäytti EU:n jäsenvaltioiden itsekkäät intressit
Euroopan unioni koostuu riitaisesta joukosta valtioita, joilla on omat itsekkäät kansalliset intressit. EU ei ole aiemmin onnistunut saamaan aikaan yhteisiä poliittisia linjauksia suhteessa Venäjään. EU:n kyky toimia yhtenäisesti yski ja ontui aina, kun EU:ssa ryhdyttiin keskustelemaan Venäjään kohdistuvista pakotteista, mutta Ukrainan sota osoitti, että kriisi yhdistää kansoja.

EU uhkasi Venäjää massiivisilla seurauksilla, jos Ukrainaan hyökätään. Nämä Venäjää kohtaan luonnehditut massiiviset pakotteet osoittautuivat alkuun lähinnä EU:n poliittiseksi retoriikaksi, joiden toimeenpano jäi puheeksi vailla tekoja. Myöhemmin tilanteen eskaloiduttua täysimittaiseksi sodaksi ryhtyi EU lunastamaan lupauksiaan massiivisista pakotteista.

Pakotteiden asettamisesta Venäjälle aiheutuu Suomelle, Saksalle, Unkarille ja Ranskalle yleensä varma "astmakohtaus". Kipuilusta huolimatta EU onnistui lopulta organisoimaan melko kattavan Venäjän vastaisen talouspakoterintaman.

EU:n kyky nopeaan päätöksentekoon suorasta ja epäsuorasta talousavusta Ukrainalle yllättivät kaikki odotukset. Suoran aseavun osalta esiintyi jonkin verran kansallista viipyilyä, mutta yhteisen tilannekuvan myötä kaikki jäsenvaltiot ymmärsivät myös aseavun välttämättömyyden Ukrainalle.

EU:n energiariippuvuus vaikuttaa pakotepolitiikkaan
Useat Keski-Euroopan maat ovat riippuvaisia Venäjältä tuotavasta halvasta energiasta. Venäjän halvasta tuontienergiasta riippuvat raskaasti velkaantuneet ja löysästi talouttaan hoitavat keskisen Euroopan valtiot eivät tue Venäjän energiasektoriin kohdistuvia talouspakotteita. Tämä sopii presidentti Putinille. Erityisesti Saksa on langennut Venäjän energia-ansaan ja on samalla luopunut merkittävästä osasta suvereenille valtiolle kuuluvasta itsemääräämisoikeudestaan. Suomi oli jo hyvää vauhtia uppoamassa auringonlaskun poliitikkojen johdolla samaan energia-ansaan.

Vuonna 2012 Venäjä oli IEA:n (International Energy Agency) tilastojen mukaan maailman toiseksi suurin raakaöljyn tuottaja ja toiseksi suurin nettoviejä. Maakaasun osalta Venäjä on maailman toiseksi suurin tuottaja ja suurin nettoviejä. Yhdysvallat on Venäjääkin suurempi kaasun tuottaja mutta suuren oman kulutuksensa takia se ei ole kaasun nettoviejä vaan yksi maailman suurimmista nettotuojista.

EU:n primäärienergian tuotannon taantuminen kivihiilestä, ruskohiilestä, raakaöljystä, maakaasusta ja viime aikoina myös ydinenergiasta on johtanut tilanteeseen, jossa EU:n on kysynnän tyydyttämiseksi tuotava energiaa entistä enemmän. EU:n primäärienergian toimitusvarmuus on riippuvainen Venäjästä, joka on EU:n suurin kivihiilen, raakaöljyn ja maakaasun toimittaja. Lähde: (ec.europa.eu/eurostat).

Angela Merkel toimi Saksan liittokanslerina vuosina 2005–2021. Eräät tahot pitivät häntä myös EU:n ja vapaan maailman johtajana. Merkelillä oli hyvät kahdenväliset suhteet Venäjän presidentti Putiniin. Merkelin avulla presidentti Putin onnistui toteuttamaan energiastrategiansa ja sitomaan Länsi-Euroopan lujasti Venäjältä tuotavaan energiaan. Merkelin lisäksi Gerhard Schröder ja Frank-Walter Steinmeier ovat vaikuttaneet merkittävästi Euroopan energiariippuvuuteen. Gerhard Schröder on profiloitunut presidentti Putinin vankkumattomana tukijana ja Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier on kunnostautunut erityisesti Nord Stream 2 kaasuputkihankkeen edistäjänä ja erittäin läheisestä suhteesta Venäjän ulkoministeri Sergei Lavroviin.

Yhdysvaltojen, Baltian maiden, Puolan ja Ukrainan kovasta vastustuksesta huolimatta Nord Stream 1 ja 2 maakaasuputket onnistuttiin ”merkelöimään” Viipurista Saksan Greifswaldiin. Suomessa kaasuputkihanketta pidettiin yksinomaan kaupallisena hankkeena. Suomen hallitus suorastaan kieltäytyi näkemästä hankkeessa mitään poliittista ulottuvuutta. Ruotsissa maakaasuputkea tukeneen ulkoasiainministeri Carl Bildtin kerrottiin saaneen palveluksistaan venäläisiä energiayhtiön optioita.

Vuonna 2021 Saksa oli jo täysin riippuvainen Venäjän energiatuonnista. Kaasunpolton osuus Saksan sähköntuotannosta oli 15,3%. Saksan raakaöljystä noin 34% tuli Venäjältä. Saksalaisten voimalaitosten ja teräksentuottajien vastaanottamasta kivihiilestä tuli 53% Venäjältä. Lähde: (bdew.de)

Saksa, Ranska ja italia suhtautuvat erityisen nuivasti Venäjä-pakotteisiin. Ranska on myös perinteisesti vierastanut Yhdysvaltain vahvaa roolia maailmankaupassa ja turvallisuuspolitiikassa. Esimerkiksi Saksa ei antanut Virolle lupaa toimittaa Ukrainalle vanhoja venäläisvalmisteisia 122-millisiä kenttähaupitseja. Viro sai kyseiset haupitsit Suomesta, joka osti ne 1990-luvulla Itä-Saksan armeijan jäämistöstä. Saksan mukaan oli mahdotonta toimittaa puolustuksellisia aseita sotaa käyvään Ukrainaan. Kovan kansainvälisen paineen alla Saksa joutui lopulta muuttamaan suhtautumistaan ja joutui myöntämään vientiluvan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti myös länsimaisten pankkien vetäytymiseen Venäjältä. Saksalainen Deutsche Bank oli kansainvälisten pankkien joukossa kummajainen. Deutsche Bank vastusti painostusta suhteiden katkaisemiseen ja väitti, että sen oli tuettava monikansallisia yrityksiä, jotka harjoittavat liiketoimintaa Venäjällä. Torstaina 10.3.2022 Deutsche Bankin toimitusjohtaja Christian Sewing selitti henkilökunnalle, miksi pankki ei vetäydy Venäjältä. "Vastaus on, että tämä olisi vastoin arvojamme", hän kirjoitti. "Meillä on asiakkaita, jotka eivät voi poistua Venäjältä yhdessä yössä." Lähteet: (reuters.com 11.3.2022, hs.fi 11.3.2022)

Kansainväliset sijoittajat totesivat Deutsche Bankin toiminnan olevan täydessä ristiriidassa muun läntisen yritysmaailman reaktioiden kanssa. Deutsche Bankin koettiin erkaantuneen läntisestä talouspakoterintamasta. Heräsi oikeutettu kysymys kenen arvoja Deutsche Bank halusi puolustaa.

Perjantai-iltana 11.3.2022 Deutsche Bank pyörsi päätöksensä ja päätti sittenkin luopua Venäjän toiminnoistaan. Pankki tiedotti mm. asiasta seuraavaa: ”Kuten olemme toistuvasti sanoneet, tuomitsemme jyrkästi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja tuemme Saksan hallitusta ja sen liittolaisia puolustamassa demokratiaamme ja vapauttamme. Olemme lopettamassa jäljellä olevaa liiketoimintaamme Venäjällä samalla kun autamme ei-venäläisiä monikansallisia asiakkaitamme. vähentäessään toimintaansa. Venäjälle ei tule uutta liiketoimintaa.” Lähde: (db.com lausunto 11.3.2022)

Gerhard Schröderin ja Angela Merkelin johdolla Venäjä sai EU:sta kuristusotteen, josta ei ole nopeaa ulospääsyä, ei ainakaan Saksan tai Ranskan johdolla. Suomessa erityisesti SDP-taustaiset ja muutamat keskustan poliitikot ovat pitäneet Saksaa jonkinlaisena Euroopan poliittisen linjan suunnannäyttäjänä. Venäjän hyökättyä Ukrainaan nämä suomettuneet auringonlaskun poliitikot tulivat kilvan ulos selittelemään mustia päätöksiään valkoisiksi, kuten presidentti Putin konsanaan.

Vain Yhdysvallat pystyy asettamaan Venäjälle riittävän raskaita pakotteita
Yhdysvalloilla on todellista kykyä asettaa Venäjälle raskaita pakotteita, mutta ei halua tehdä päätöksiä ilman eurooppalaisten liittolaisten tukea. Yhdysvaltain teknologiapakotteilla olisi todellista vaikuttavuutta Venäjän poliittisiin ratkaisuihin. Yhdysvallat pystyy rajoittamaan globaalisti yritysten kauppaa Venäjälle ja sulkemaan kauppapakotteita rikkovat pankit ja yritykset ulos kansainvälisestä SWIFT-maksuliikenneverkosta. EU:ssa vastustettiin pitkään Venäjän heittämistä ulos SWIFT-maksuliikenneverkosta, koska sen pelättiin vaikeuttavan oleellisesti Venäjältä ostettavan energian kauppaa. Samalla EU tulee rahoittaneeksi Venäjän sotilaallisia kyvykkyyksiä ja sodankäyntiä varten perustettuja rahastoja.

Yhdysvaltain asettamat pakotteet estäisivät Venäjää hankkimasta korkeaa teknologiaa ja niihin liittyviä komponentteja strategisesti tärkeille sektoreille, kuten esimerkiksi telekommunikaatioon, ilmailuun ja tekoälykehitykseen. Kulutuselektroniikan, koneiden ja autojen sekä niiden varaosien vientikiellot vaikuttaisivat koko väestöön.

Yhdysvaltain pakotteiden johdosta mm. Huawein matkapuhelinmyynti romahti ja yhtiö joutui luopumaan Honor-liiketoiminnastaan, johon kuului muun muassa älypuhelinten ja tietokoneiden valmistus.

Miksi Suomi ei liity Natoon
Ennen otsikon kysymykseen vastaamista on kysyttävä, kuka hyötyy Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta?
Oikea vastaus kuuluu Venäjä.

Toiseksi on kysyttävä, onko Suomella riittävät resurssit vastata Venäjän sotilaallisiin aggressioihin?
Oikea vastaus kuuluu ei ole. Tämän ymmärtää jokainen ilman Suomen ja Venäjän keskinäistä voimatasapainon vertailuakin.

Kolmanneksi on kysyttävä, edustaako Nato sellaista liittoumaa johon Suomen ei kannata kuulua?
Oikea vastaus kuuluu ei edusta. Natoon kuuluu 30 jäsenvaltiota, jotka ovat katsoneet Naton laumasuojan takaavan parhaiten demokraattisen yhteiskunnan vapauden ja turvallisuuden.

Neljänneksi on kysyttävä mikä on Nato-optio?
Oikea vastaus kuuluu suomettumisen ilmentymä. Nato-optio on toiminut tehokkaana Nato-jäsenyyden jarruna. Nato-optio on poliitikkojen puhekielessä muodostama harhaanjohtava käsite näennäisestä valinnanvapaudesta hakea Nato-jäsenyyttä. Nato-optiolla on haluttu hiljentää keskustelu Nato-jäsenyydestä. Valtioneuvoston puolustuspoliittisen selonteko 2021 ei edes tunne käsitettä Nato-optio.

Puolustuspoliittisen selonteon mukaan "Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä". Suomen valtionjohto väittää pitävänsä kiinni tästä itsemääräämisoikeudesta liittyä Natoon, mutta ei Venäjän vasta-askelien johdosta uskalla käyttää sitä. Poliitikkojen pelko Venäjän vasta-askelista on näin ollen syönyt pois Suomen liikkumatilan ja valintamahdollisuudet.

Lopuksi voidaan kysyä miksi Suomi ei sitten ole Naton-jäsenmaa?
Venäjä rajoittaa Suomen valtionjohdon riippumatonta päätöksentekoa ylläpitämällä jatkuvaa poliittista, taloudellista ja sotilaallista uhkaa Suomea kohtaan. Tätä tosiseikkaa ei nykyisin yleensä tarvitse edes erikseen todeta. Suomi on pieni vähälukuinen kansa, jonka vähäisillä resursseilla ei kyetä vastustamaan Venäjän Suomeen kohdistamaa uhkaa.

Historia todistaa poliitikkojen loputtomat valheet ja päättämättömyyden. Kyse ei ole tiedon puutteesta tai etujen ja haittojen punninnasta, vaan pelosta. Poliitikot pelkäävät Venäjän aggressioiden aiheuttamia kielteisiä seurauksia, mutta eivät uskalla tätä julkisesti todeta. Venäjä kostaa ja rankaisee, jos sen intressejä ei oteta huomioon. Venäjä palkitsee, jos toimitaan sen intressien mukaisesti. Kyse on edelleen suomettumisesta eli Suomen Venäjä suhteisiin kohdistuvasta ulkopoliittisen linjan erityisasemasta ja varovaisuusperiaatteista.

Poliitikot ovat kertoneet, että Suomi on Naton läheinen kumppanimaa ja niin lähellä Natoa kuin vain voi olla. Poliitikot ovat kuitenkin vastustaneet Nato-jäsenyyttä toteamalla, että eivät tiedä mitä hyötyjä tai haittoja Nato-jäsenyydestä on, miten Nato-jäsenyyttä haetaan, kuinka kauan hakemusprosessi kestää ja milloin olisi oikea aika hakea Nato-jäsenyyttä. Poliitikot ovat todenneet, että asiaa pitäisi ensin huolellisesti pohtia ja tehdä selvityksiä eduista ja haitoista. Nykytilanne kertoo sen tosiasian, että Suomen valtionjohdolla ei ole ollut missään tilanteessa aikomustakaan käyttää Nato-optiota.

Ylen A-studion 28.2.2022 haastattelussa presidentti Niinistöltä kysyttiin ”pitäisikö hänen mielestään Suomen liittyä Natoon”. Niinistön mukaan Nato-kyselyn tulos ei yllättänyt. Niinistö ei tapansa mukaan ottanut asiaan selvää kantaa, mutta painotti erityisesti Nato-jäsenyyden vaaroja ja peräänkuulutti päättäjien vastuuta, jos Venäjä ryhtyy vastatoimiin.

Presidentti Niinistö totesi, että ”helposti syntyy sellainen tunne, että Nato ja me olemme täydessä suojassa”. Presidentti Niinistö vaikutti olevan huolissaan kansalaisten käsityksestä, että Suomi olisi Nato-jäsenyyden myötä ”täydessä suojassa”. Presidentti Niinistön käsitykseen viitaten voi perustellusti esittää vastakysymyksen, tarjoaako nykytilanne Suomelle paremman suojan, kuin Nato-jäsenyys?

Turvallisuus on kansalaisten kokema tunne yhteiskunnassa vallitsevasta järjestyksestä. Turvallisuuden tunteen luomiseen ei tarvitse konkretiaa. Riittää, kun poliitikot puhuvat lämpimikseen ja ylläpitävät juhlapuheilla kansalaisten turvallisuudentunnetta toivoen, ettei puheita tarvitse jälkeenpäin muistella. Täydellistä turvallisuuden olotilaa ei voi saavuttaa. Turvallisuuden matemaattinen kaava on 1 - turvallisuus = haavoittuvuus ja toisinpäin 1 - haavoittuvuus = turvallisuus.

Herää kysymys haluaako kansan valitsema poliittinen johto tehdä päätöksiä ja kantaa poliittista vastuuta, vai ovatko he pyrkineet tehtäviinsä muista syistä? Vastuun kanto Nato-jäsenyyspäätöksestä ja pelko Venäjän ”vasta-askelista” näyttäisivät olevan Suomen poliittiselle johdolle ja tasavallan presidentti Niinistölle merkittäviä pidäkkeitä Nato-jäsenyydelle.

Suomen valtionjohto ja presidentti Niinistö ovat korostaneet Suomen pitävän kiinni itsemääräämisoikeudesta. Itsemääräämisoikeudesta voidaan pitää kiinni, mutta on kokonaan eri asia, voidaanko itsemääräämisoikeutta käyttää. Venäjän aggression uhka ja tähän liittyvät ulkopoliittiset varovaisuusperiaatteet ovat rajoittaneet Suomen valtionjohdon riippumatonta päätöksentekoa ja heikentävät olennaisesti Suomen suvereniteettia, koska ulkopoliittisessa päätöksenteossa on edelleen otettava huomioon Venäjän intressit. Tätä tosiasiaa on liudennettu käsitteellä "valtioviisaus".

Tiivistäen voidaan todeta, että uhka on Venäjän ulkopoliittinen ase ja pelko on Suomen Nato-jäsenyyden este. Suomen EU-jäsenyys on ainoastaan jossain määrin tuonut lisää ulkopoliittisen linjan päätöksentekovapautta, mutta pistooli ei ole vieläkään poistunut Suomen ohimolta. Muutoin Suomi olisi ollut jo ainakin kolmen vuosikymmenen ajan Naton-jäsen.

Miksi Suomen pitää liittyä Natoon heti
Suomalaiset ovat säikkyä ja varovaista kansaa. Olemme taipuvaisia pitämään uhkia totuuksina ja hyötyjä valheina. Muun muassa tämän johdosta mielipiteisiimme on kovin helppo vaikuttaa. On käsittämätöntä päättämättömyyttä, että emme uskalla hyödyntää mahdollisuuksia silloin, kun ne ovat edessämme. Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko 2021 toteaa mm.

  • Natolla on Euroopan turvallisuuden kannalta keskeinen merkitys.
  • Vahva ja yhtenäinen Nato on Euroopan ja Suomen intresseissä.
  • Nato on keskeinen transatlanttista sekä eurooppalaista turvallisuutta ja vakautta edistävä toimija.
  • Yhteistyö Naton kanssa tukee myös sotilaallista huoltovarmuutta.

Kreml kunnioittaa vain voimaa. Venäjän suurvalta-asemaan liittyvä etupiiriajattelu altistaa rauhanomaisesti elävät pienet valtiot Venäjän valtiokaappaushankkeille. Tässä todellisuudessa puolueettomuudella, sotilaallisella liittoutumattomuudella tai Suomen kuvitellulla erityisasemalla ei ole merkitystä. Suomi on osa presidentti Putinin rakentamaa strategisten intressien järjestelmää. Olemme Venäjän jatkuvan tarkkailun ja vaikutusyritysten kohteena. Ilman uskottavaa ja riittävää laumasuojaa Suomi on Kremlin silmissä laumasta erkaantunut saaliselän.

Nato-jäsenyys tarjoaa Suomelle pidäkkeen Venäjän aggressioita vastaan ja vahvan laumasuojan, jossa Yhdysvaltojen roolina on toimia Naton globaalina laumanvartijana. Naton tarjoama laumasuoja on edullinen keskinäinen vakuutus, jonka avulla vältymme hyökkäyksiltä ja jos Suomeen hyökätään, pystymme mahdollisimman vähin haavoin karkottamaan hyökkääjän kimpustamme ja elämään jatkossakin itsenäisenä valtiona. Edellytyksenä on kuitenkin laumasuojaehtojen täyttäminen.

Nato-jäsenyys ei ole Putinille todellinen syy kohdistaa sotilaallisia aggressioita Suomea kohtaan. Nato-jäsenyyttä haettaessa Putin tulee kuitenkin epäilemättä käyttämään uutena tekosyynä kohdistaa hybridivaikuttamista Suomea kohtaan.

Ainoa todellinen syy sotilaallisiin aggressioihin Suomea kohtaan on Putinin etupiiriajatteluun perustuva strategisten intressien järjestelmän rakentaminen. Tämän tavoitteen oikeuttamiseksi Putin voi keksiä aggressioilleen mitä tahansa syitä. Suomen Nato-jäsenyys on keskeisin keino poistaa sotilaallisen aggression käyttö Putinin laajasta hybridivaikuttamisen keinovalikoimasta.

Olimmepa Natossa tai ei Putin käyttää joka tapauksessa nykyiseen tapaan muita hybridivaikuttamisen keinoja rajoittaakseen Suomen itsemääräämisoikeutta. Lainsäädäntöä kehittämällä ja hienosäätämällä on kuitenkin mahdollista torjua useimpia hybridivaikuttamisen keinoja.

Demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän vakaudella ja turvallisuudella on olennainen vaikutus yritysten halukkuuteen etabloitua Suomeen. Kuluttajat vieroksuvat tuotteita, joita valmistetaan epädemokraattisissa ja ihmisoikeuksia polkevissa valtioissa sekä yrityksiä, jotka toimivat epäeettisesti rahoittamalla korruptoituneita autoritäärisiä valtioita etabloitumalla näihin valtioihin. Eettisesti toimivat yritykset puolestaan vieroksuvat investointeja epävakaisiin maihin, joissa investointeihin kohdistuu maariskejä.

Autoritäärisesti johdetun Venäjän epävakaus lisää Suomen maariskiä. Venäjän aiheuttamat riskit suomalaiselle elinkeinoelämälle ovat kasvussa ilman Nato-jäsenyyttä. Nato-jäsenyys yhdistäisi Suomen tiiviimmin länsimaisiin demokratioihin ja vähentäisi Suomen maariskejä sekä Suomeen kohdistuvaa investointihalukkuutta.

Naton avoimien ovien päivät eivät jatku ikuisesti
Suomalaiset poliitikot ovat juosseet toistuvasti kyllästymiseen saakka kysymässä onko Naton ovi auki vai ei? Nato on joutunut vastaamaan suomalaisille kymmeniä kertoja, että ovi on auki. Tulkaa sisään, jos haluatte. Suomalainen poliitikko ei tätä usko, vaan kysyy samaa asiaa aina vain uudelleen ja uudelleen. Ilmeisesti Suomi pelkää ottaa askeltakaan ennen Ruotsia. Silloin voitaisiin todeta, että meidän oli mentävä koska Ruotsikin meni.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on todennut Naton ovien olevan avoinna Suomelle. Riskinä on, ettei ovet ole avoinna ikuisesti ja kaikissa tilanteissa, koska jo yhden jäsenmaan vastahankaisuus riittää kaatamaan Suomen Nato-jäsenyyden. Tähän saakka olemme pärjänneet ilmiömäisellä tuurilla, mutta jatkossa Naton ulkopuolelle jättäytyminen vaarantaisi konkreettisesti Suomen itsenäisyyden.

Venäjän kovenevien uhkailujen, erityisesti ydinsodan uhkan alla ovi Nato-jäsenyyteen voi sulkeutua milloin tahansa. Nato ei ota uusia jäseniä, mikäli siitä seuraa konkreettinen ydinsodan uhka. Ovi Nato-jäsenyyteen on korkeintaan raollaan ja vaara oven sulkeutumisesta lisääntyy joka päivä. Suomella on kiire, ellei haluta jäädä Naton ulkopuolelle.

On huolestuttavaa, että Suomen valtionjohto on halunnut ottaa näin merkittävän turvallisuusriskin ja jatkaa Nato-optiolla leikittelyä. Nato-jäsenyyden kaatuminen tarkoittaisi samalla myös Nato-option menetystä ja antaisi Venäjälle vapaat kädet Suomen suhteen. Pohjoismainen apu ei tässä tilanteessa Suomea pelastaisi.

Suomen puolustuskyvyssä ja huoltovarmuudessa paljon kehitettävää
Suomen kansalliselle turvallisuudelle suurimman uhkan ovat muodostaneet valtionjohdon ja Puolustusvoimien falskit väitteet hyvästä varautumisen tasosta ja puolustuskyvystä. Mikään tosiasia ei tue näitä väitteitä. Kauniit isänmaalliset ja akateemiset ajatukset sekä sivistynyt dialogi eivät ole edustaneet realismia, eivätkä lisänneet Suomen kansallista turvallisuutta Venäjän brutaalin voimankäytön edessä.

Suomen puolustusvoimien resursseilla on hyvin haasteellista torjua Ukrainassa nähtyä useiden painopistealueiden hyökkäyskärkien etenemistä. Suomen Puolustusvoimien operaatiokyky on rajoitettu ja perustuu lähitaisteluun lähinnä yhtä hyökkäyskärkeä vastaan, ei useiden hyökkäyskärkien samanaikaiseen pysäyttämiseen ja sivustaiskuihin. Paljon on vielä tehtävää, että voimme sanoa Suomen puolustuksen olevan kunnossa.

Totuuden näkemiseen tarvittiin Ukrainan sota, joka herätti päättäjät ruususen unesta. Suomen huoltovarmuuden ja puolustusvoimien onneton tilanne, jonka kadunmies on tiennyt jo vuosikymmeniä, myönnettiin ensimmäisen kerran julkisesti valtionjohdon ja Puolustusvoimien johdon taholta Ylen A-studion ohjelmassa 1.3.2022. Valtiovarainministeri Anneli Saarikko totesi ohjelmassa, että puolustusministeriö tulee tekemään esityksiä nopeista lisätarpeista ja keskipitkän ajan tarpeista.

Samassa ohjelmassa pääministeri Sanna Marin totesi, että puolustusmäärärahoja on kasvatettava turvallisuustilanteen muututtua. Marinin mukaan täytyy tehdä nopeitakin investointeja muun muassa energian- ja ruoantuotantoon ja huoltovarmuuteen.

Kehitys käynnistyy tosiasioiden tunnustamisesta, ei vääristelystä. Tosiasiallisesti Suomen varautumisen taso ei ole vastannut aikoihin ajan vaatimuksia. Puolustusvoimien puheet hyvästä valmiudesta vastata Venäjän hyökkäykseen ovat edustaneet arvostelukyvyn puutetta. Hyökkäyksen tapahduttua tulemme tarvitsemaan välittömästi ulkopuolista apua.

Venäjän sodankäynnin tuhovoima kohdistuu ensisijaisesti siviiliväestöön ja yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin. Tuhoaminen tapahtuu hetkessä kaukovaikutteisten aseiden, kuten ballististen ja yliääniohjusten tulivoimalla. Puolustusvoimilla ei ole kyvykkyyttä suojata yhteiskunnan infrastruktuuria näiltä asejärjestelmiltä. On selvää, että tarvitsemme leveämmät hartiat ja vahvan Naton laumasuojan.

Haluammeko Venäjän koston ja uhkailujen loppuvan?
Ideologisesti orientoituneet poliitikot, erityisesti keskustasta ja vasemmistosta ovat uskotelleet kansalaisille, että kun tulee sellainen hetki, jolloin Suomi voi liittyä Natoon, niin sitten liitytään. Sellaista optimaalista hetkeä ei ole historiassa vielä ollut, eikä tule koskaan olemaan. Kyse on pelaamisesta aikaa vastaan, eli viivytellään päätöksiä ja odotellaan Naton ovien sulkeutumista, jotta voidaan todeta, ettei Nato ota tässä tilanteessa uusia jäseniä.

Kansalaiset ymmärtävät, että Venäjän pelottelu ja uhkailu kostosta Suomea kohtaan on kroonistunut ja loppuu sen jälkeen, kun Suomi on Naton jäsen. Nato jäsenyyteen loppuu myös suomalaisen yhteiskunnan poliittinen linjattomuus ja epävakaus sekä kansalaisten kokema turvattomuus.

Suomen liittyessä Naton-jäseneksi olisi myös Ruotsin pakko liittyä
Suomen on liityttävä Naton-jäseneksi, vaikka Ruotsi päättäisi olla liittymättä. Suomen päätös Nato-jäsenyydestä ei voi jäädää odottamaan Ruotsin päätöstä. Tiivis sotilaallinen yhteistyö Ruotsin kanssa pysty missään oloissa korvaamaan Nato-jäsenyyden turvatakuita. Mikäli Ruotsi jäisi Naton ulkopuolelle, ei Suomi Naton jäsenenä voisi tulla Ruotsin avuksi, jos siihen kohdistuisi hyökkäys. Toisin sanoen Suomen liittyessä Natoon on myös Ruotsin liityttävä Suomen mukana. Ruotsin jättäytyminen Naton ulkopuolelle olisi itsemurha.

Riittävätkö Suomessa rahat kansalliseen puolustustaisteluun
Vastaus kuuluu eivät riitä muutamaa päivää pidemmälle. Venäjän asevoimat eivät noudata mitään sodankäynnin kansainvälisiä sopimuksia. Venäjän armeijan hyökkäyssodankäynti muistuttaa kuritonta aseistetun rosvojoukon ryöstöretkeä, jossa kaikki pahuus on sallittua. Venäjän sotilasjohto motivoi sotilaita hyökkäämään sallimalla kuvottavia toimintatapoja mm. raiskaukset, kidutuksen, mielivaltaisen siviilien tappamisen ja omaisuuden ryöstämisen.

Sotiminen on tragedia, joka ei hyödytä ketään, mutta hyökkäyksen edessä yhteiskunta ei voi välttyä puolustustaistelulta. Venäjää vastaan käytävän puolustustaistelun hintaa ei voi arvioida rahassa, mutta yhteiskunnan normaalien budjettimenojen lisäksi kyse olisi vuosittain useista sadoista miljardeista euroista. Ihmishenkien ja vammautumisten hintaa ei voi edes rahassa laskea. Puolustustaistelun taloudellisista jälkiseurauksista ja traumoista toipuminen vie vähintään kahden sukupolven ajan.

Ukrainasta saatujen kokemusten mukaan Venäjän armeija pystyy aiheuttamaan yksinomaan kohdevaltion infrastruktuurille keskimäärin noin 4 miljardin euron vahingot joka viikko. Tuhoaminen jatkuu, kunnes hyökkäyksen kohteena olevan valtion infrastruktuuri on kokonaisuudessaan raunioina. Suurimmat tuhot aiheutetaan ilmapommituksilla ja ohjusiskuilla. Venäjän aloitettua hyökkäyksen Ukrainaan 24.2.2022 se oli toukokuun alkuun mennessä ampunut noin 2000 ohjusta Ukrainan kaupunkeihin ja tuhonnut useita suuria kaupunkeja maan tasalle sekä tehnyt noin 2700 ilmahyökkäystä.

Ukrainan puolustautuessa Venäjän hyökkäystä vastaan Ukraina kertoi tarvitsevansa mm. 500 Javelin panssarintorjuntaohjusta- ja 500 Raytheon FIM 92-C Stinger -ilmatorjuntaohjusta joka päivä. Yksi Javelin ohjus maksaa noin 120 000 dollaria (110 000 euroa). Yksi Raytheon FIM 92-C Stinger -ilmatorjuntaohjus maksaa noin 90 000 dollaria (83 000 euroa). Todelliset tarkat yksikköhinnat ovat tapauskohtaisia ja riippuvat hankittavien yksiköiden määrästä.

Yksinomaan näiden ohjusten käyttökustannukset päivässä ovat 96 500 000 euroa ja kuukaudessa lähes 3 miljardia euroa. Vuositasolla noin 36 miljardia. Suomi hankki vuonna 2014 Raytheon FIM 92-C Stinger -ilmatorjuntaohjuksia 90 miljoonalla eurolla. Tällä rahalla sai noin 1100 taistelijan ohjusta eli kahden sotapäivän tarpeen verran. Konfliktin ratkaisu sodan avulla edellyttäisi Suomelta jopa tuhatkertaisen määrän aseita ja ammuksia, kuin Suomen puolustusvoimilla on varastoissa. Ainoa realistinen ratkaisu turvata riittävä aseiden saatavuus ja varmistaa tavaraviennin jatkuvuus on Naton jäsenyys.

Suomen nykyinen vapaamatkustus on kyseenalaista
Naton kumppanimaana Suomi toimii vapaamatkustajana Nato-optiollaan. Suomen osuus Naton vuotuisista menoista olisi hieman yli 1 %, mikä tarkoittaisi alle 55 miljoonaa euroa. Lähde: (Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista, ulkoasiainministeriö, 978-952-281-311-4, 4/2016 sivu 48)

Suomi ajattelee itsekkäästi, että Naton kumppanimaana vältytään Venäjän aggressioilta, Naton jäsenmaksuilta ja vastavuoroisilta velvollisuuksilta Naton jäsenmaita kohtaan, mutta sotilaallista apua tarvittaessa voidaan pyytää heti apua ja lunastaa Nato-optio. Todellisuudessa Nato-optio käsite oikeuttaa vain poliittiseen myötätuntoon, ei laumasuojaan eikä sen myötä turvatakuisiin.

Suomen poliittinen johto on julkisesti todennut ulkopoliittisen linjan olevan yksinomaan Suomen omien kansallisten intressien mukaista painottaen, että Suomi tekee itsenäisesti turvallisuuspoliittiset päätöksensä. Asiat eivät kuitenkaan mene näin suoraviivaisesti. Todellisuudessa Suomessa ei uskalleta tehdä itsenäisiä päätöksiä, koska meillä ei ole laumasuojaa. Suomessa tehtäviin turvallisuuspoliittisiin päätöksiin vaikuttavat ratkaisevasti ensisijaisesti Venäjä.

Kolmen muskettisoturin tunnuslause ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta (un pour tous, tous pour un)” toteutuu Suomen harjoittamassa ulkopolitiikassa jokseenkin yksipuolisesti. Suomi ei halua uhrautua muiden puolesta, mutta odottaa muilta uhrauksia Suomen puolesta. Voi perustellusti kysyä mitä Naton jäsenvaltiot ajattelevat tällaisesta venkoilevasta vapaamatkustajasta, joka ei normaaliaikana suostu liittymään jäseneksi ja osallistu omalla taloudellisella panoksella Naton tarjoaman laumasuojan kehittämiseen. Hyökkäys estyisi, jos jäsenmaksu olisi maksettu ja kuitti tallessa.

Neuvoa antavat kansanäänestykset ovat jokseenkin merkityksettömiä
Kansanäänestysten suhteen poliitikkojen kannat ovat vaihdelleet sen mukaan millaisia tuloksia mielipidekyselyjen perusteella on saatu. Jos mielipidekyselyt ovat osoittaneet kansalaisten enemmistön vastustavan Nato-jäsenyyttä, ovat poliitikot todenneet, että asiasta pitää järjestää kansanäänestys. Jos mielipidekyselyt ovat osoittaneet kansan kannattavan Nato-jäsenyyttä ovat poliitikot todenneet, ettei asiasta tarvita kansanäänestystä.

Perustuslain 53 §:ssä säädetään, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä päätetään lailla, jossa on säädettävä äänestyksen ajankohdasta ja äänestäjille esitettävistä vaihtoehdoista. Suomessa on aiemmin järjestetty vain kaksi neuvoa-antavaa kansanäänestystä (kieltolaki 1931 ja EU-jäsenyys 1994).

Kansalaisten mielipiteisiin kohdistuva informaatiovaikuttaminen on nykyisin niin merkittävä äänestystulokseen vaikuttava tekijä, että kansanäänestyksistä tulisi luopua. Kansanäänestysten sijaan demokraattisesti valittujen johtajien pitäisi uskaltaa johtaa ja kantaa vastuuta päätösten seurauksista. Venäjä pystyy vaikuttamaan Suomen sisältä ja ulkopuolelta kansalaisten tuntoihin sekä mielipiteisiin lietsomalla pelkotiloja ja uhkakuvia.

Suomessa on aktiivisia Venäjä-mielisiä toimijoita, jotka ylläpitävät Kremlin koordinoimaa Nato-jäsenyyden vastaista vaikuttamista. Jäsenyydestä päätettäessä tultaisiin näkemään ennen näkemätön Nato-jäsenyyden vastainen kampanjoinnin eskalaatio. Vasemmistoliitto on jo tullut ulos yksiselitteisellä kielteisellä kannanotollaan. ”Vasemmistoliiton kanta Nato-jäsenyyteen on tunnetusti kielteinen, ja on sitä edelleen.” Lähde: (vasemmisto.fi, Puheenjohtajalta: Nato jäsenyys olisi valtavan suuri muutos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, ja väärään suuntaan, 14.01.2022)

Auringonlaskun poliitikot ovat jo vuosikymmeniä pelotelleet omista ideologisista lähtökohdistaan (järjenkäytöstä riippumattomista syistä) kansalaisia Venäjän voimakkailla vastatoimilla, jos Suomi liittyy Natoon. Muutoin olisimme voineet jo nähdä, että Nato-jäsenyys on Suomelle hyvä asia. Kansalaiset tunnistavat parhaiten nämä vaikuttamisyritykset seuraamalla henkilöiden lausuntoja, jotka vähättelevät Naton merkitystä väittämällä, mm.

  • "Suomen ei pidä liittyä Natoon"
  • "nyt ei ole oikea hetki liittyä Natoon"
  • "Nato-jäsenyyden eduista puhuvat toimijat ovat Nato kiimassa"
  • ”Nato-haukat ajavat meidät sotaan”
  • "Nato kiimassa olevat kärsivät russofobiasta"
  • "Nato-intoilijat ajavat Suomea Yhdysvaltojen syliin"
  • "Suomella on riittävän vahva oma puolustus, emme tarvitse Natoa"
  • "emme halua lähettää sotilaitamme taistelemaan vieraiden valtioiden alueille"
  • "Nato jäsenyys tulee veronmaksajille erittäin kalliiksi"
  • "ei meitä kuitenkaan kukaan tule auttamaan"
  • "Venäjä ei hyväksy Suomen Nato-jäsenyyttä"
  • "Venäjä hyökkää Suomeen, jos liitytään Natoon"
  • "Venäjä tuo ydinaseet välittömästi Suomen rajalle, jos liitytään Natoon"

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.


Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.
Takaisin sisältöön