Salakuuntelu - SecMeter

Go to content

Salakuuntelu

Yritysturvallisuus > Tietoturvallisuus
Julkiset tietoliikenneverkot (esim. internet, matkapuhelin- ja lankaverkot) sisältävät kattavat tekniset salakuunteluominaisuudet riippumatta siitä kuka on verkon toimittaja tai tilaaja.

Lainsäädännöstä riippumatta julkisten verkkojen liikennettä valvotaan ja salakuunteluominaisuuksia hyödynnetään aktiivisesti eri tiedusteluviranomaisten toimesta. Ilmansuunta ei tarjoa ratkaisua ongelmaan.

Eri valtioilla on ainoastaan toisistaan poikkeavia intressejä salakuuntelulle. Tietoliikenteen salaus voi ainoastaan hidastaa, ei estää tiedon paljastumista.

Kiinan lahja Afrikalle
Etiopiassa sijaitseva Addis Abeba valittiin vuonna 1963 Afrikan unionin (AU) päämajan sijaintipaikaksi. Kiinalaiset rahoittivat ja rakensivat vuonna 2012 Addis Abebaan uuden Afrikan unionin päämajarakennuksen.

Rakennuskustannukset olivat noin 200 miljoonan dollaria. Rakennuksessa kokoontuvat mm. korkea-arvoiset virkamiehet, ministerit ja valtionpäämiehet kahdesti vuodessa käsittelemään tärkeitä Afrikan manteretta koskevia haasteita.

Kuusi vuotta rakennuksen valmistumisen jälkeen paljastui, että kiinalaiset ystävät olivat asentaneet myös rakennuksen seiniin ja kalusteisiin lukuisia salakuuntelumikrofoneja.

Kiinalaisten vieraanvaraisuus ei kuitenkaan rajoittunut tähän. Rakennustöiden lisäksi Kiina lahjoitti ja toteutti myös rakennuksen tietokonejärjestelmät. Rakennuksen tietojärjestelmistä vastaava pienen ICT-yksikön asiantuntijat huomasivat, että rakennuksen palvelinten ja tietoliikenteen kuormitus oli huipussaan kello 24.00 ja 02.00 välisenä aikana, jolloin rakennuksessa ei työskennelty.

Tutkimuksissa todettiin, että palvelimilta siirrettiin yöllä suuria määriä tietoja 8000 kilometrin päähän Kiinaan Sanghaissa sijaitseville salaisille palvelimille. Osoittautui, että tietojärjestelmiin oli rakennettu takaportteja, jotka mahdollistivat kiinalaisille pääsyn palvelimien kaikkiin tietoihin.

Tapauksen paljastuttua AU hankki omat palvelimet ja hoiti asennukset sekä ylläpidon itse Jatkossa kaikki sähköinen viestintä tapahtui salattuna. Olennaista oli myös vaihtaa Etiopian valtion operaattori Ethio Telecom toiseen toimijaan sekä ottaa käyttöön muita turvaominaisuuksia.

Afrikassa kiinalaisilla teknologiayrityksillä, kuten esimerkiksi Huaweilla ja ZTE:llä on merkittäviä rooleja televiestinnän runkoverkkojen kehittämisessä, jotka altistavat maanosan televiestinnän suoraan kiinalaisten harjoittamalle salakuuntelulle. Esimerkiksi Yhdysvallat on asettanut näille yhtiöille investointirajoituksia turvallisuusongelmiin vedoten. Lähteet: (lemonde.fr 25.1.2018, 26.1.2018, ft.com 29.1.2018)

Televerkkojen salakuuntelu
Televerkkojen salakuuntelu koskee kaikkia televerkkojen käyttäjiä. Vuonna 1995 "vapaassa" internetissä oli maailmanlaajuisesti noin 16 miljoonaa käyttäjää. Vuonna 2011 käyttäjiä oli jo yli 2 miljardia ja luku kasvaa joka päivä 500 000 käyttäjällä.

Saksalainen 14 maassa toimiva Deutsche Telekom ja brittiläinen 29 maassa toimiva Vodafone kertoivat, että useissa maissa viranomaiset salakuuntelevat kansalaistensa puheluja.

Deutsche Telekomilla oli vuonna 2014 maailmanlaajuisesti noin 140 miljoonaa asiakasta. Yhtiö kertoi jatkossa paljastavansa hallitusten salakuuntelupyynnöt. Vodafone kertoi myös vastaavista aikomuksista.

Muista merkittävistä teleoperaattoreista Orange (aiemmin France Telecom) oli täysin hiljaa yhteyksistään Ranskan tiedustelupalvelu DGS:ään (Direction Générale de la Sécurité exterieure), jolla on Ranskassa vapaa pääsy kaikkeen tietoliikenteeseen. Virasto kuuntelee ja purkaa myös salattua tietoliikennettä.

Samoilla markkinoilla Euroopassa suurten rinnalla toimivat myös Espanjan Telefónica, Portugal Telecom ja Telecom Italia. Näilläkään teleoperaattorilla ei ole toimintamahdollisuuksia Euroopassa ilman suorien salakuuntelumahdollisuuksien järjestämistä.

Perjantaina 5.6.2014 julkistetusta raportista (Law Enforcement Disclosure Report) ilmeni mm. että useiden maiden viranomaisilla on esteetön pääsy teleoperaattoreiden verkkoon. Suora pääsy teleoperaattorin verkkoon mahdollistaa viranomaisille mm. esteettömän pääsyn puheluiden ja tekstiviestien sisältöön. Tällaisia maita ovat mm.

  • Albania
  • Egypti
  • Intia
  • Irlanti
  • Iso-Britannia (epäselvä lainsäädäntö)
  • Qatar
  • Turkki
  • Unkari

Kaikissa maissa myös Suomessa teleoperaattorit joutuvat noudattamaan erityisiä teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa kyseisen maan turvallisuusviranomaisille salakuuntelu ja pääsy teleoperaattorin asiakastietoihin.

Vodafone kertoi, että yhtiön osalta kuuden maan viranomaiset edellyttävät suoraa pääsyä puhelinliikenteeseen, ilman oikeuden lupaa.  Jos laillisia vaatimuksia ei noudateta, kyseisen maan hallitus voi peruuttaa teleoperaattorin toimiluvan. Vastaan niskoittelevia teleoperaattorin työntekijöitä voidaan uhata myös seuraamuksilla, kuten vankeusrangaistuksella.

Useissa tapauksissa viranomaiset ovat kytkeneet omia salaisia kuuntelulaitteita operaattoreiden verkkoon. Vodafone ei nimennyt näitä maita raportissaan. Lähde: (theguardian.com 6.6.2014)

Dubaissa 3.12.2012 järjestetyssä kaksi viikkoa kestäneessä Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n (International Telecommunication Union) konferenssissa internetin vapaus vaarantui, kun YK:lle haluttiin toimivaltuudet internetin kontrollointiin. Kokouksen suljettujen ovien ulkopuolelle jätettiin mm. Googlen, Facebookin sekä Twitterin edustajat.

YK:n viranomaisille ehdotettiin globaalia internetin verotusoikeutta. Toimivaltuuksien laajentamisen taustalla oli Euroopan teleyhtiöiden verkkopalveluiden tarjoajien liitto, joka havitteli tuottoja internetissä tapahtuvasta palvelutarjonnasta. Ehdotus sai kannatusta mm. Afrikassa ja Arabimaissa.

Suomi esitti kaupallisen roskapostin estämistä, joka kirjattiin päätöslauselmaan. Venäjä, Kiina ja arabimaat saivat puolestaan läpi kirjauksen, joka mahdollistaa valtioiden pääsyn internettiin. Kirjaus Y.2770 -standardin käyttöönotosta tarkoitti salakuuntelun ja vakoilun maailmanlaajuista sallimista internetissä.

Päätöslauselman valvontaa koskevassa kirjauksessa oli kyseessä ns. internetin syväluotaus (DPI, Deep-packet inspection), joka mahdollistaa tietoverkossa liikkuvan datan seulonnan. Tällöin verkon valvojilla on mahdollisuus analysoida kaikkea interentissä liikkuvaa dataa.

Yhdysvaltain senaatti antoi päätöslauselman, jossa se kehotti Yhdysvaltain hallitusta vastustamaan kaikkia YK:n pyrkimyksiä kontrolloida internetiä. Konferenssi päättyi kuitenkin tuloksettomana. Internetin valvontaa käsittelevät kohdat kaatoivat lopulta koko päätöslauselman. EU ja Yhdysvallat ilmoittivat, etteivät ne allekirjoita konferenssin päätöslauselmaa. Lähteet: (wsj.com 21.2.2012, itu.int Measuring the Information Society 2011, yle.fi 14.12.2012)

Saksan tiedustelupalvelu BND seurasi Suomen kautta kulkevia puhelin- ja tietoliikennelinjoja
Operaatio Eikonal oli Saksan tiedustelupalvelun BND:n ja NSA:n yhteishanke. BND salakuunteli muiden maiden ohella mm. Suomen kautta kulkeneita puhelinlinjoja, Tämä käy ilmi itävaltalaiselle parlamentaarikolle Peter Pilzille vuodetusta asiakirjoista. Pilz julkisti asiakirjojen osia viime vuoden toukokuussa.

Yksi vuodetuista asiakirjoista on lista vuodelta 2005 ja se on peräisin saksalaisten ja amerikkalaisten yhteisestä vakoiluoperaatiosta Eikonalista. Lista tuli julkisuuteen lokakuussa 2015 Sloveniassa Epilog-nimisessä tutkivan journalismin ohjelmassa. BND:n seurannassa oli kaikkiaan 256 ulkomaanlinjaa 31:stä Euroopan maasta. Listasta ilmenee, että Suomen osalta seurannassa oli kuusi linjaa:

  • Helsinki-Pariisi
  • Bryssel-Helsinki
  • Helsinki-Shanghai
  • Budapest-Helsinki
  • Helsinki-Luxemburg
  • Helsinki-Reims (Ranska)

Operaatio Eikonal toteutettiin yhdessä NSA:n kanssa ja se kesti vuodesta 2004 vuoteen 2008. Siinä kerättiin aluksi puhelutietoja ja myöhemmin verkkodataa. Puhelutietojen keruu alkoi keväällä 2005 ja päättyi vuoden 2007 alkupuolella. Nettiseuranta alkoi keväästä 2006 ja jatkui heinäkuuhun 2008 asti.

Saksan tiedustelupalvelulla oli rajoittamaton teleyhtiö Deutsche Telekomin tiloihin ja linjoihin. Ulkomaanlinjoja salakuunneltiin Frankfurtissa. Listan mukaan neljän Suomi-linjan runkoverkkoa on operoinut Sonera ja kahden Finnet. Lähteet: (wikileaks.org, sueddeutsche.de 4.10.2014, yle.fi 16.1.2016, hs.fi 16.1.2016, ts.fi 16.1.2016)

Viranomaiset salakuuntelevat internetiä
Microsoft patentoi vuonna 2011 uuden Skype salakuuntelutekniikan. Microsoftin Legal Intercept -tekniikka oli suunniteltu viranomaisten käyttöön. Microsoftin patentoima salakuuntelutekniikka mahdollisti VoIP-verkkopuheluiden salakuuntelun, seurannan ja tallentamisen.

Yhdysvalloissa voimassa oleva laki velvoittaa kaikki teleoperaattorit ja laitevalmistajat tekemään tuotteet salakuunneltaviksi, jotta turvallisuusviranomaiset pystyvät suorittamaan tehtäviään. Julkisten verkkojen keskeytymätön monitorointi ja salakuuntelu on tiedostettu mm. turvallisuusviranomaisten, ammattirikollisten ja terroristien piirissä. Nämä ns. kovat kohteet pyrkivät välttämään julkisen verkon käyttöä huippusalaisten asioiden käsittelyssä.

Tietojen käsittelyyn liittyvät käytänteet on tiukasti ohjeistettu ja sisäistetty. Tämän johdosta tietoliikenteen salakuuntelu ei ole tehnyt tarpeettomaksi perinteistäkään (julkisten tietoliikenneverkkojen ulkopuolista) salakuuntelua, vaan on pikemminkin antanut lisäpotkua uusien julkisen televerkon ulkopuolisten salakuuntelulaitteiden ja kuuntelumenetelmien kehittämiselle.

Teknisellä tiedustelulla (TECHINT) tarkoitetaan teknisten laitteiden avulla tapahtuvaa valvontaa ja tiedon hankintaa, riippumatta siitä, onko kyseessä laillinen tai laiton (BLACK BACK JOB) toimenpide. Teknisen tiedustelun välineisiin lukeutuvat elektronisten tiedustelulaitteiden lisäksi myös muut apuvälineet mm. stetoskoopit, pimeänäkölaitteet, kamerat ja nauhurit.

Suunnannäyttäjinä toimivat CIA ja DST. CIA:ssa toimi aiemmin osasto, joka ei esiintynyt organisaatiokaavioissa. Osaston nimi oli Technical Services Division (TSD). Osaston vastuulla oli teknisten tiedustelulaitteiden kehittäminen, salakirjoitusmenetelmät, ohjeistus ja koulutus.

Organisaatio koulutti ja sijoitti asemapaikoilleen huippuasiantuntijat, jotka tunnettiin nimellä TOPS (Technical Operating Specialists). Myöhemmin TSD -nimi muutettiin nimeksi Office of Technical Services (OTS).

Kalifornian yliopiston tutkijat keksivät keinon muuntaa näppäimistön painalluksista syntyvät äänet tekstiksi. Uutispalvelu IDG:n mukaan menetelmä on varsin tarkka.

Yliopiston tutkijat julkaisivat raportin, jossa he kertoivat kehittäneensä ohjelmiston, joka analysoi näppäimistä syntyviä ääniä kymmenen minuutin ajan. Tämän jälkeen ohjelma osaa koostaa jopa 96 prosenttia kirjoitetusta tekstistä.

Kylmän sodan aikana neuvostovakoojat pystyivät salakuuntelemaan IBM Selectric-kirjoituskoneiden ääniä USA:n Moskovan suurlähetystössä. Yleensä lähetystöjen salakirjoitushuoneet ovat niin hyvin äänieristettyjä ja suojattuja, ettei näppäinääniä ole mahdollista nauhoittaa tilan ulkopuolelta.

Huonetilojen ulkopuoliseen kuunteluun on kehitetty koko joukko erilaisia apuvälineitä. Salakuuntelulaitteet voidaan jakaa viiteen ryhmään:

  • Akustisiin vahvistimiin (vesilasi, stetoskooppi, muoviputki).
  • Ultraäänilähettimiin (konvertoi korvan kuultavan äänisignaalin ultraäänitaajuuksille).
  • Optisiin lähettimiin (konvertoi dataa tai ääntä valopulsseiksi, kalliita ja helposti havaittavia).
  • Radiolähettimiin (kuuntelu- ja seurantalaitteet).
  • Hybridilähettimiin (käyttää useiden lähetystekniikoiden yhdistelmiä).

Supolla vuosia kestäviä teknisen tarkkailun kohteita
Lain mukaan teknisestä tarkkailusta on pääsääntöisesti ilmoitettava tarkkailun kohteelle. Supo ei toimintansa luonteen huomioiden ilmoita teknisin välinein tapahtuvasta tarkkailusta. Sisäministeriön poliisiosaston esikunnan antaman määräyksen mukaan supon on harkittava teknisen tarkkailun tarpeellisuutta uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein.  Päätökset on myös dokumentoitava huolellisesti. Lähteet: (hs.fi 3.12.2009, iltalehti.fi 3.12.2009, Keskisuomalainen 3.12.2009, ts.fi 4.12.2009)

Teknisellä tarkkailulla saavutetaan hyviä tuloksia ainoastaan pehmeiden (puolustuskyvyttömien) kohteiden (esim. kansalaiset, virkamiehet) tarkkailussa. Kovia kohteita (esim. tiedusteluvirkailijat) vastaan suoritettu tekninen tarkkailu on käytännössä tehotonta, koska kovat tarkkailukohteet käyttävät tehokkaita teknisen tarkkailun vastatoimia.

Suuri salakuuntelukohu
Suomessa syntyi suuri salakuuntelukohu helmikuussa 1997 eläkkeellä olevan supon entisen etsivän ja keskusrikospoliisin komisario Veli-Eino Nykäsen paljastettua supon harjoittaneen laitonta puhelujen salakuuntelua ja teknistä kuuntelua ainakin 1960 - 1970 -luvuilla.

Vaikka mittakaava ei ollut alkuunkaan verrattavissa signaalitiedusteluun, asia sai mediassa huomattavasti enemmän tilaa kuin konsanaan Duncan Campbellin Echelon-raportin paljastukset.

Paljastus koski erästä sisäministeriön alaisessa toimistossa työskennellyttä virkamiestä, jonka uskottiin toimineen KGB:n avustajana ja olleen säännöllisessä yhteydessä KGB:n upseeriin. Virkamiehellä oli asemansa perusteella pääsy arkaluonteiseen ja salassa pidettävään asiakirja-aineistoon.

Eläkkeellä oleva komisario katsoi, että virkamiehen vaitiolovelvollisuus ei koske häntä, koska puhelinkuuntelussa oli kyse laittomista toimista ja se oli vaivannut häntä vuosikaudet.

Eläkkeellä olevan komisarion tunnustus ei tullut kuitenkaan asiantuntijoille yllätyksenä. Esimerkiksi vuonna 1989 Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi kaksi poliisia puhelujen nauhoittamisesta sakkoihin ja kymmenien tuhansien markkojen korvauksiin, jotka hovioikeus piti voimassa.

Tapaus liittyi ns. Korppoon sahan jupakkaan, jossa kaksi KRP:n rikostutkijaa kuunteli vuonna 1983 Pohjan Saha Oy:n paloon liittyen sahan toimitusjohtajan puheluita hänen pidätysaikanaan ilman lupaa. Vuonna 1989 Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi rikostutkijat puhelimen salakuuntelusta.

Salakuuntelun piti virallisesti loppua Suomessa Pariisissa vuonna 1947 solmittuun rauhansopimukseen. Punaisen valpon lopetettua toimintansa kaksi vuotta myöhemmin piti tilanteen lopullisesti normalisoitua. Salakuunteluepäilyksiä nousee kuitenkin esiin ajoittain. Useimmat epäilyksistä on kohdistettu poliisin toimintaan.

  • Huumerikoksiin liittyvissä tutkimuksissa on epäilty poliisin asentaneen epäiltyjen autoon kohdejäljityslaitteita.
  • Mielenosoituksia järjestävät yhdistykset ovat epäilleet viranomaisten kuunnelleen heidän käymiään puhelinkeskusteluja.
  • Liikemiehet ovat esittäneet salakuunteluepäilyksiä.
  • Valtioneuvoston jäsenet, ja valtion virkamiehet ovat aika-ajoin tuoneet esiin salakuunteluepäilyksensä.
  • Eräät kansanedustajat ovat olleet vakuuttuneita, että heidän puheluitaan on kuunneltu.
  • Eräät toimittajat ovat esittäneet huolensa puhelinkuuntelusta, joka vaarantaa lähdesuojan.

Lähteet: (Helsingin Sanomat 17.10.1994, Helsingin Sanomat 25.2.1997)

Salakuuntelukohu nosti julkisuuteen myös useita muita tapauksia
Supon puhelinsalakuuntelun paljastuttua tuli heti seuraavalla viikolla Lahdesta ilmi uusi salakuuntelutapaus. TV-ohjelmassa todistajana esiintynyt henkilö totesi nähneensä tapauksen, jossa yksityisestä puhelinlaitoksesta kuunneltiin ja nauhoitettiin yksityisten henkilöiden puheluita.

Päijät-Hämeen puhelinyhdistyksen Harjukatu 28:ssa sijaitsevasta puhelinkeskuksesta kuunneltiin salaa vuosikausia lahtelaisten yksityishenkilöiden puheluita. Puhelinyhdistyksen entinen keskusasentaja (1971 - 1974) kertoi vuonna 1972 sattuneesta tapauksesta, jossa erään kunnallispoliitikon ja hänen perheensä puheluita nauhoitettiin keskuksessa tilaajareleeseen liitetyllä nauhurilla. Nauhuri kytkeytyi päälle aina kun tilaajareleen kautta tapahtui puhelinliikennettä.

Salakuuntelua hoitava henkilö oli Päijät-Hämeen puhelinyhdistyksen teknikko. Kuuntelun kohteena oli SKP:ssä vaikuttanut aviopari. Kuuntelu tapahtui erityisesti puoluekokousten yhteydessä tai kun matkatoimistonjohtajana toiminut vaimo oli tehnyt Neuvostoliiton matkan. Kyseisessä tapauksessa oli selviä viitteitä poliittisesta salakuuntelusta. Lähde: (MTV3 Rikosraportti 4.3.1997, klo 21:00)

Kaavilainen mieshenkilö kertoi löytäneensä salakuuntelumikrofonin Helsingin Tapanilassa sijainneesta rivitaloasunnostaan vuonna 1984. Mikrofoni paljastui muuton ja remontin yhteydessä. Pienikokoinen mikrofoni oli asennettu ammattimaisesti lattiaan porattuun reikään. Mikrofonista lähti lyhyt tapetinsaumaan piilotettu antennijohto. Remonttia tehnyt helsinkiläismies vahvisti tapauksen. Lähde: (Helsingin Sanomat 5.3.1997)

Helsingin Meilahdessa 1980-luvulla asunut Neuvostoliiton kanssa kauppaa harjoittaneen mieshenkilön naapurihuoneiston komerotiloista löytyi kuuntelulaitteistoja. Lähde: (Ydin 3-4, 1997)

Supo nauhoitti 1980-luvun lopulla useiden viikkojen ajan Suomessa asuvan palestiinalaisopiskelijan puheluita. Miestä epäiltiin aiheetta. Tapaus liittyi joulukuussa vuonna 1988 Lockerbien yläpuolella räjäytetyn Pan-Am:n jumbojetin tutkimuksiin. Tiedon vahvistivat FBI ja Pan Am. Lähteet: (MTV3 Huomenta Suomi 25.2.1997, Helsingin Sanomat 25.2.1997, Ilta-Sanomat 25.2.1997, MTV3 Rikosraportti 25.2.2997 klo 21:00, Ilta-Sanomat 27.2.1997, Brian Duffy, Steven Emerson, The Fall of Pan Am 103).

Poliisijohdon kommentit
Sisäministeriön alaisessa toimistossa työskennellyttä virkamiestä koskevan salakuuntelutapauksen tultua julkisuuteen poliisijohto kommentoi paljastusta tiedotusvälineissä.

Poliisiylijohtaja Olli Urponen totesi lehtiartikkelin mukaan "Minulla ei ole mitään syytä epäillä, ettei entinen komisario puhuisi totta, kun hän kertoo salakuunnelleensa puheluita suojelupoliisissa". "Olen vain yllättynyt, että hän on syyllistynyt laittomuuteen, josta hän sitten kertoilee julkisuudessa". Lähde: (Ilta-Sanomat 26.2.1997)

Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Matti Tenhunen totesi lehtiartikkelin mukaan "Tutkin viran puolesta useita sellaisia tapauksia, joissa väitettiin poliisin salakuunnelleen puheluita. Yksikään niistä ei antanut vahvistusta tällaiselle kuunteluväitteelle". "Minusta on ollut lupa kuunnella vaikkapa hakkeria, jolla ei ole mitään puhelinsuojaa tai sitten törkeitä rikoksia suunnittelevia ihmisiä". Lähde: (Ilta-Sanomat 26.2.1997)

Supon selvitys
Sisäministeri Jan-Erik Enestam pyysi supolta selvityksen väitetyistä salakuuntelutapauksista. Selvityksen toteutukseen liittyviä huomioita:

  • Selvitykselle ei määritelty takarajaa.
  • Selvitys käsitti ainoastaan julkisuudessa väitetyt kaksi tapausta (Kemira Oy:n ja erään virkamiehen salakuuntelutapaukset).
  • Poliisi selvitti itse omaa toimintaansa.

Lähde: (Helsingin Sanomat 26.2.1997)

Sisäisen selvityksen tulos
Tutkimuksen asettelu kertoi, että kyse oli ns. nollatutkimuksesta eli ei haluttu löytää mitään salakuuntelusta kertovia seikkoja. Ei haluttu muistella edes jo tiedossa olevia tapauksia. Katso myös muita poliisin sisäisiä selvityksiä, case terrorismintorjunta ja case Nokia.

Supon johto kiisti Kemiran maanpetosjuttuun liittyvän salakuuntelun
Salakuunteluasioiden penkominen julkisuudessa oli poliisille kaiken kaikkiaan erittäin kiusallista. Suojelupoliisi myönsi sisäasianministeriön alaisessa toimistossa työskennelleen virkamiehen puhelinkuuntelun, mutta kiisti kuunnelleensa ketään Kemira-jutussa, joka myös nousi kohun aikana uudelleen julkisuuteen. Lähde: (Ilta-Sanomat 20.3.1997).

Seppo Tiitinen totesi lehtiartikkelin mukaan "Jotain on saattanut olla". Tiitisen mukaan hänen aikanaan ei ole käytetty laittomia keinoja. "Erään ulkovallan edustaja pyysi kerran meiltä salakuunteluapua, mutta kieltäydyimme". Lähde: (Helsingin Sanomat 25.2.1997).

Vuonna 1981 Seppo Tiitinen totesi Ilta-Sanomille, että myös tekninen kuuntelu oli laitonta. Tiitisen mielestä mikrofonikuuntelu oli yksityisyyden kannalta puhelinkuuntelua vakavampaa.

Supon johto kiisti kategorisesti käyttäneensä teknistä kuuntelua Kemiran maanpetosjutun tutkinnassa. Selvityksen mukaan jutun tutkinnassa ei kuunneltu puhelinta tai harjoitettu teknistä kuuntelua seinän läpi. Lähde: (Helsingin Sanomat 20.3.997)

Helsingin Sanomien lehtiartikkelin mukaan supon silloinen ylitarkastaja oli kuitenkin kertonut Kemiran osastopäälliköille järjestetyllä koulutusristeilyllä keväällä vuonna 1986, kuinka supo oli kätkenyt epäillyn asuntoon mikrofonin. Supon ylitarkastajana toiminut henkilö myönsi lehdelle luennon, mutta kiisti kuunteluväitteet. Lähde: (Helsingin Sanomat 5.3.1997)

Suojelupoliisin silloinen päällikkö Seppo Nevala totesi "Minulle nämä tiedot olivat yllättäviä". Lähde: (MTV3 Rikosraportti 25.2.1997 klo 21:00). Seppo Nevala totesi, että salakuuntelu on ollut laillista uuden lain voimaantuloon vuoteen 1995 saakka ja tällä tavalla on eletty. Nevala viittasi lausunnossaan eduskunnan lakivaliokunnan mietintöön vuodelta 1972.

Julkisuudessa esitettiin Kemiran tapauksesta vastakkaisia näkemyksiä
Kaksi luennolla ollutta Kemiran työntekijää vahvistivat, että supon silloinen ylitarkastaja kertoi nimenomaan Kemiran diplomi-insinöörin salakuuntelusta. Supon ylitarkastajana toiminut henkilö kuitenkin epäili, että jotkut luennolla olleet muistivat tai ymmärsivät puhetta väärin. Lähde: (Helsingin Sanomat 5.3.1997)

Supon entisen etsivän Veli-Eino Nykäsen mukaan hän ei tiedä kuinka paljon supossa käytettiin kuuntelua. Supon työskentelykäytäntö oli sellainen, ettei tieto liikkunut etsivätasolla. "Kaikki työskentelivät suljetuin ovin, eivätkä kertoneet toisilleen jutuista, joita tutkivat." Lähde: (Helsingin Sanomat 25.2.1997)

Ote eduskunnan lakivaliokunnan mietinnöstä vuodelta 1972
"Rikostutkintaa suorittaessaan poliisi voi joutua tarkkailemaan kotirauhan suojaamalla alueella oleskelevaa rikoksesta epäiltyä teknisellä laitteella".

Nevala katsoi, että tekninen kuuntelu lukuun ottamatta puhelinkuuntelua on ollut laillista myös kotirauhan piirissä. Kysymys on ollut ns. harmaan alueen toiminnasta. Lähteet: (TV1 aamu-uutiset 5.3.1997 klo 06:30. Helsingin Sanomat 5.3.1997)

Oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist totesi, että "Nevala on osin oikeassa puhuessaan harmaasta alueesta". Oikeusministeriössä on muodostunut oma kanta eduskunnan lakivaliokunnan mietinnöstä "Mitä pidemmälle on edetty vuodesta 1972, sitä vähemmän painoa on haluttu antaa lakivaliokunnan arvoitukselliselle kirjoitukselle". Lähde: (Helsingin Sanomat 5.3.1997)

Case ”helsinkiläisessä kahvilassa salakuunteluepäily”
Helsingin poliisi tutki juttua, jossa oli syytä epäillä, että helsinkiläisessä kahvilassa olisi teknisillä laitteilla salakuunneltu asiakkaiden välisiä yksityisiä keskusteluja. Jutun tutkinnanjohtajana toimi Mikko Halme Helsingin poliisilaitokselta. Lähde: (iltalehti.fi 24.10.2013)

Case ”Poliisi tutki Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtajan salakuunteluväitteitä”
Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtajan väitteet salakuuntelusta nostattivat kohun valtuustokokouksessa. Poliisi päätti tutkia Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtajan esiin nostamat salakuunteluväitteet.
”Kun kolmanteen kerrokseen tulee puhelu, puhelun vastaanottaja joutuu menemään kolmannen henkilön luokse ja hän laatii puhelusta päiväkirjamerkinnän. Rämön mukaan puheluita on salakuunneltu ainakin viime vuoden alusta lähtien”.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan mukaan Heinolan kaupungintalolla on salakuunneltu luottamusmiehiltä tulleita puheluita kolmannen henkilön toimesta. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan puheluita oli järjestelmällisesti salakuunneltu ja puheluista tehty päiväkirjamerkintöjä. Lähteet: (ees.fi 4.3.2013, itahame.fi 4.3.2013, yle.fi 5.3.2013)

Case ”Miehen epäiltiin syyllistyneen salakuunteluun ja kotirauhan rikkomiseen”
Mies oli asentanut salaa vaimonsa ajossa olleen taksiauton penkin alle Tracker GPS koirapannan, jonka avulla hän oli seurannut taksiauton liikkeitä ja autossa käytäviä keskusteluja.

Akkukäyttöinen Tracker GPS koirapanta on radiolähetin, joka on tarkoitettu metsästyksen aikana tapahtuvaan ajokoiran seurantaan ja paikantamiseen. Normaalikäytössä laitteen akku kestää noin kaksi vuorokautta.

Laitteen ominaisuuksiin kuuluu paikannus, seuranta, alueseuranta ja tehonsäästötoiminto. Pantaan soittamalla soittaja pystyy kuuntelemaan lähellä tapahtuvaa keskustelua ja sijaintipaikan taustaääniä. Panta ei soitettaessa hälytä soittoäänellä tai merkkivalolla.

Itä-Suomen kihlakunnansyyttäjä vaati torstaina 17.1.2013 Pohjois-Savon käräjäoikeudessa miehelle vähintään 20 päiväsakon rangaistusta salakuuntelusta ja kotirauhan rikkomisesta. Syytteen mukaan mies oli häirinnyt vaimoaan soittamalla tälle aiheettomasti useita kertoja päivässä parin viikon ajan.

Pohjois-Savon käräjäoikeus tuomitsi miehen salakuuntelusta 30 päiväsakkoon (1 080 euroa) ja maksamaan vaimolleen kärsimyksestä korvausta 700 euroa. Koirapanta tuomittiin valtiolle menetetyksi. Lähteet: (savonsanomat.fi 17.1.2013, hs.fi 24.1.2013)

Case ”Kiinassa Chongqingin kaupungin johdosta erotettu Bo Xilai jäi kiinni salakuuntelusta”
Suurkaupungin johdosta syrjäytetty Bo Xilai salakuunteli kaupungissa vierailleita Kiinan johtajia. Bo Xilai halusi tietää mitä Kiinan johtajat ajattelivat hänestä.

Salakuuntelu alkoi useita vuosia ennen paljastumistaan osana valtion rahoittamaa valvontaa, joka oli näennäisesti tarkoitettu torjumaan rikollisuutta ja ylläpitämään paikallista poliittista vakautta.

Johtajiin kohdistunut salakuuntelu paljastui Kiinan hallinnon käyttämien salakuuntelun paljastavien erikoislaitteiden avulla. Laitteet havaitsivat, että presidentti Hu Jintaota salakuunneltiin. Tapaus johti viralliseen tutkimukseen. Lähteet: (bbc.co.uk 25.4.2012, nytimes.com 25.4.2012)

Case ”FBI”
Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI salakuunteli Israelin Washingtonin-suurlähetystön puhelimia. Tikum Olam –blogia pitävä Richard Silverstein (59v) paljasti The New York Timesille saaneensa FBI:n kääntäjä Shamai Leibowitzilta noin 200 sivua hepreasta käännettyjä tekstejä, jotka perustuivat FBI:n salakuuntelunauhoituksiin.

Mikäli amerikkalainen henkilö lähettää sähköpostia tai soittaa johonkin ulkomaan edustustoon viestintä tallennetaan automaattisesti. Tämä on hyvin yleinen käytäntö useissa maissa. FBI keskittyy Yhdysvaltojen sisällä tapahtuvaan viestiliikenteen salakuunteluun ja NSA (National Security Agency) kansainvälisen viestiliikenteen salakuunteluun.

Vuonna 2010 kielitieteilijä Shamai Leibowitz (40v) tuomittiin Yhdysvaltojen käräjäoikeudessa Marylandissa 20 kuukauden vankeusrangaistukseen ja 3 vuoden koeajalle turvaluokiteltujen tietojen paljastamisesta. Vastaavasti Israel vakoilee Yhdysvalloissa lähes samalla volyymilla kuin Kiina ja Venäjä. Lähteet: (fbi.gov 24.4.2010, washingtonpost.com 25.4.2010, nytimes.com 5.9.2011)

Case "Toimitusjohtajan puhelimessa salakuuntelulaite"
Lahtelaisen graafisten töiden jälkikäsittelyyn erikoistuneen yrityksen oppisopimussuhteessa työskennellyt mieshenkilö asensi toimitusjohtajan puhelimeen salakuuntelulaitteen. Toimeksiannon hän sai nitomakoneen käyttäjänä toimineelta työtoveriltaan. Lahden poliisi tutki tapausta salakuunteluna ja yritysvakoiluna. Mies kuitenkin kiisti kuunnelleensa toimitusjohtajan puheluita.

Lahden käräjäoikeus tuomitsi miehet salakuuntelun valmistelusta 800 markan ja 2400 markan sakkoihin. Työnantaja oli aiemmin irtisanonut miehet koneilla tehtyjen luvattomien töiden johdosta. Käräjäoikeus katsoi, että yrityksellä oli oikeus irtisanomisiin jo pelkän salakuuntelun yrityksen vuoksi. Tuomiosta on valitettu Kouvolan hovioikeuteen. Lähde: (Ilta-Sanomat 21.10.1999, sivu 8)

Case "Eka-yhtiö"
Lehtiartikkelin mukaan Eka -yhtiön johto halusi salata sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusvalvojilta Eläke-Kansan vakuusvajeen, joka oli viemässä eläkeyhtiön selvitystilaan. Eläke-Kansan toimitusjohtaja Altti Aurelaa kiellettiin pitämästä ministeriöön yhteyttä. Omistajataho painosti Eläke-Kansan johtoa siinä määrin, että pelko työpuhelimien salakuuntelusta oli ilmeinen. Tästä syystä Eläke-Kansan johto puhui tärkeimmät puhelut kotipuhelimista. Lähde: (Mika Mölsä, Ilta-Sanomat 25.11.1999, sivu 14)

Case "Lakimiesliiton tapaus"
Suomen lakimiesliittoa salakuunneltiin vuonna 1973. Kokoushuoneeseen oli asennettu salakuuntelulaite. Laitteen havaitsi naapurissa toimiva radioamatööri. Lähettimen teho ylsi muutamien satojen metrien päähän.

Ajan hengen mukaisesti kiusallinen asia kiistettiin julkisuudelta kahdenkymmenen vuoden ajan. Kömpelyydestään huolimatta kuuntelulaite olisi jäänyt paljastumatta, ellei radioamatööri olisi havainnut radiolähetteen erikoislaatuista luonnetta.

Julkisuuteen tullut tapaus ei ollut ainutlaatuinen, mutta osoitti, kuinka arka tilanne on kuuntelun kohteeksi joutuneelle yritykselle. Lähde: (Ilta Sanomat 16.11.1994)

Sääntö nro 3
Siltä, jolla on vastuu, puuttuu oikeus jälkiviisauteen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 1
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.
Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Back to content