Rahanpesu - SecMeter

Go to content

Rahanpesu

Yritysturvallisuus > Compliance
FATF on rahanpesun vastainen kansainvälinen toimintaryhmä (The Financial Action Task Force on Money Laundering). Organisaatio toimii taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n yhteydessä. Toimintaryhmä perustettiin G-7 huippukokouksessa Pariisissa 1989.

Syksyllä 2001 FATF:n toimenkuva laajeni koskemaan myös terrorismin rahoituksen vastaisia toimenpiteitä. FATF julkaisi kahdeksan terrorismin rahoituksen vastaista erityissuositusta.

Suomi mukaan lukien FATF:n jäseniä ovat 29 valtiota ja 2 kansainvälistä järjestöä. Suomessa rahanpesu on kriminalisoitu rikosalain 32 luvun 6-10 §:ssä (Kätkemis- ja rahanpesurikokset).

Historiaa
Aiemmin rahanpesun valvonta perustui rahoitustarkastuksen (rata) määräykseen 104.2 (14.2.1994) "Luottolaitoksessa noudatettavasta huolellisuudesta ja menettelytavoista suojautua rahoitusjärjestelmän rikolliselta hyväksikäytöltä". Ratan määräys kumottiin 1.3.1998. Nykyisin rahanpesua koskevat ilmoitukset on tehtävä suoraan rahanpesun selvittelykeskukselle.

Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä säädettiin laissa 30.1.1998/68. Sisäministeriö antoi huhtikuussa 1998 määräyksen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä (4/98). Määräys perustui 1.3.1998 voimaan tulleeseen lakiin, jolloin rahanpesun selvittely siirtyi KRP:n rahanpesun selvittelykeskukselle.

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (503/2008) tuli voimaan 1.8.2008. Lailla saatettiin voimaan Suomessa EU:n kolmannen rahanpesudirektiivin (2005/60/EY) velvoitteet. Uusi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskeva laki (444/2017) tuli voimaan 3.7.2017. Lain myötä pantiin Suomessa täytäntöön Euroopan parlamentin neljäs rahanpesudirektiivi. Rahanpesurikoksia ovat:

  • rahanpesu 6 § (4.3.2011/191)
  • törkeä rahanpesu 7 § (31.1.2003/61)
  • salahanke törkeän rahanpesun tekemiseksi 8 § (31.1.2003/61)
  • tuottamuksellinen rahanpesu 9 § (31.1.2003/61)
  • rahanpesurikkomus 10 § (31.1.2003/61)

Vuonna 2011 KRP:n Rahanpesun selvittelykeskus kirjasi yli 28 000 rahanpesuilmoitusta, joiden taustalla oli usein epäselviä liiketoimia. Ilmoitusvelvollisia ovat mm. valuutanvaihtoyhtiöt, rahapelitoimintaa harjoittavat yhtiöt ja pankit. Lähes 10 prosentissa oli löytynyt kytköksiä käynnissä olevaan esitutkintaan tai selvittelyn pohjalta oli aloitettu uusi tutkinta.

Vuonna 2011 suurin osa (noin 66 %) esitutkintaan johtaneista ilmoituksista liittyi erilaisiin talousrikoksiin. Huumausainerikoksiin liittyi noin 7 % esitutkintaan johtaneista ilmoituksista.

Vuonna 2011 rahanpesun selvittelykeskus antoi 10 liiketoimen keskeytysmääräystä, joiden yhteenlaskettu arvo oli noin 560 000 euroa. Keskeytysmääräysten avulla saatiin rikoshyötyä takaisin yli 400 000 euron arvosta.

Rahanpesuepäilystä ilmoittaminen
Rahanpesuun liittyvä raportointivelvollisuus koskee useita toimialoja mm. pankkeja ja kiinteistövälitystä. Suomessa asiakkaiden pankkitapahtumiin kohdistuvia viranomaiskyselyjä tekee lähinnä KELA, vero- ja poliisiviranomaiset.

Lakiin sisältyy mm. velvollisuus tunnistaa ja tuntea asiakas sekä liikesuhteiden jatkuvan, riskiperusteisen seurannan vaatimus. Esimerkiksi pankissa pankkivirkailija on velvollinen tiedustelemaan asiakkaan rahaan liittyvän tapahtuman (talletus, siirto yms.) tarkoitusta mm. mistä rahat ovat peräisin ja mihin niitä tullaan käyttämään.

Laki edellyttää pankin tuntevan asiakkaansa liiketoiminnan siinä laajuudessa, että poikkeuksellinen toiminta paljastuu. Pankin on selvitettävä, onko asiakas korkeassa poliittisessa asemassa tai korkeassa virassa toisessa valtiossa, tai tällaisen henkilön lähisukulainen. Laki velvoittaa ilmoittamaan epäilyjä herättävistä liiketoimista.

Periaatteessa asiakkaalle tulee ilmoittaa aina, mikäli pankki on vastannut hänen tiliinsä kohdistuneeseen rahanpesutiedusteluun. Poikkeuksena on kuitenkin tiedustelut, joissa viranomainen toivoo, ettei tiedustelusta ilmoiteta asiakkaalle. Tällaisia tiedusteluja ovat pääsääntöisesti poliisi- ja ulosottoviranomaisten suorittamat tiedustelut.

Poliisin tehtävä on selvittää, onko epäily aiheellinen. Poliisin haasteena on kerätä näyttö, mistä rahasiirrot ovat tulleet ja mihin ne ovat viimekädessä päätyneet. Käytännössä poliisi ei ole ollut aina tyytyväinen pankkien rahanpesua koskevaan raportointihalukkuuteen.

Rahanpesuepäily
Rahanpesuun liittyy yleensä kansainvälisiä järjestäytyneen rikollisuuden kytköksiä, joiden selvittäminen vaatii yleensä paljon kansainvälistä yhteistyötä. Rahanpesun selvittelykeskus voi määrätä epäilyttävän liiketoimen keskeytettäväksi enintään viiden arkipäivän ajaksi. Lyhyt keskeytysaika on osoittautunut ongelmalliseksi.

Rahanpesuepäilystä voidaan suorittaa vangitseminen, jos kyse on huomattavasta rahasummasta tai suunnitelmallisesta teosta. Juttu voidaan julistaa myös salaiseksi, jolloin perusteena käytetään lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta pakkokeinojen osalta ja vedotaan tutkinnallisiin syihin.

Rahanpesu
USA:n viranomaiset hajottivat toukokuussa 1998 mittavan kansainvälisen rahanpesuringin. Rahanpesuun osallistui Meksikon johtavia pankkeja (12 suurinta) ja Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä huumekartelleja.

Meksikon on tiedetty olevan pullollaan huumerahaa, mutta nyt voitiin ensimmäistä kertaa osoittaa meksikolaisia pankkivirkailijoita syyllisiksi rahanpesuun. Henkilöpidätyksiä tehtiin kaikkiaan 142. Pestyä rahaa löydettiin 189 miljoonan Suomen markan edestä. Operaatioon osallistui ainakin USA:n tulli ja DEA (Drug Enforcement Administration).

Käytännössä rahanpesu tarkoittaa rikoksella hankitun rahan

  • vastaanottamista
  • muuntamista
  • luovuttamista
  • siirtämistä
  • välittämistä tai
  • hallussapitoa.

Rahanpesua on esimerkiksi pimeän rahan

  • vastaanottaminen omalle tilille
  • sijoittaminen ulkomailla matkusteluun
  • sijoittaminen asuntoon
  • muuhun sijoittamiseen osallistuminen.

Rahanpesun kohteena olevat varat tai omaisuus voivat olla peräisin mistä tahansa rikoksesta. Mahdollisia rahanpesun kohteita ovat esimerkiksi talousrikoksista saadut varat tai maksamattomien verojen vuoksi lisääntyneet varat.

Terrorismin rahoituksella tarkoitetaan toimintaa, jolla annetaan tai kerätään varoja terroritekojen suorittamiseksi. Erona rahanpesuun on se, että terrorismia voidaan rahoittaa myös laillisesti hankituilla varoilla. FATF on kiinnittänyt maa-arvioinneissaan huomiota mm. seuraaviin rahanpesurikoksia edistäviin piirteisiin:

  • Rahoitus- tai vakuutustoiminnan valvonta on riittämätöntä ja tehotonta.
  • Puutteita on mm. toimilupamenettelyssä sekä johdon ja omistajien arvioinnissa ja selvittämisessä.
  • Asiakkaiden tunnistamisvaatimukset ovat puutteellisia, asiakkailla on esimerkiksi anonyymejä tilejä.
  • Yhtiöiden perustaminen ja rekisteröinti eivät ole läpinäkyviä prosesseja.
  • Kansainvälinen yhteistyö ja tietojenvaihto on puutteellista.
  • Liikesuhde on mahdollista aloittaa välimiesten (bulvaanien) toimesta, todellisesta edunsaajasta ei ole mahdollista varmistua.
  • Pankkisalaisuus tai salassapitomääräykset estävät viranomaisilta tiedonsaannin.
  • Rahanpesuun liittyviä epäilyttäviä tapauksia ei ilmoiteta.
  • Rahanpesua selvittävillä ja tutkivilla viranomaisilla ei ole riittäviä toimintavaltuuksia eikä resursseja.

Toimintamalli
Rahaa kierrätetään niin, että sen todellista alkuperää ei voida jäljittää ja raha näyttää olevan peräisin laillisista lähteistä. Rahanpesussa tyypillistä on rahan alkuperän häivyttäminen pilkkomalla summat pieniksi osiksi ja kierrättämällä niitä eri pankkien kautta maasta toiseen, jonka jälkeen ne ohjataan jälleen yhdelle pankkitilille. Rahanpesun vaiheita ovat:

  • sijoittaminen (rahan tallettaminen)
  • kerrostaminen (alkuperän kätkeminen)
  • sulauttaminen (rahan palauttaminen kiertoon laillisena).

Rangaistavuus
Rahanpesu tuli Suomessa rangaistavaksi teoksi vuonna 1994. Rahanpesusta on säädetty rangaistus rikoslain (4.3.2011/191) 32 luvun 6 §:ssä. Lain mukaan rahanpesusta rangaistaan henkilöä, joka pesee rahaa toisen lukuun.

Jos alkurikoksen tekijä pesee itse rikoksella saamansa varat, rahanpesun katsotaan sisältyvän päätekoon eikä siitä rangaista erikseen. Alkurikos voi olla mikä tahansa rikos (esimerkiksi huume- tai talousrikos), josta rikoksentekijä on saanut itselleen taloudellista hyötyä.

Jos henkilö ei ole osallistunut alkurikokseen, voidaan hänet tuomita rahanpesun tunnusmerkistön täyttyessä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rahanpesun yritys on myös rangaistava teko.

Kyseessä on törkeä rahanpesu, jos kyse on kymmenistä tuhansista euroista ja rahanpesu on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä rahanpesusta on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

TIETOVUOTO PALJASTI ODOTETTUA LAAJEMMAN VENÄJÄN HALLINNON RAHANPESUJÄRJESTELMÄN
Kremliin kytköksissä olevien venäläisten liikemiesten toteuttama ”rahanpesukone” osoittautui odotettua laajemmaksi ja rakentui mm. liettualaisista Ūkio ja Snoras-pankeista sekä pöytälaatikkoyhtiöiden verkostosta. Pankkien kautta oli siirretty miljardeja euroja alkuperältään epäilyttävää rahaa yhtiöille, joilla ei ollut lainkaan liiketoimintaa. Vuodettu asiakirja-aineisto koski vuosia 2005–2017.

Espanjassa viranomaiset paljastivat jo vuonna 2006 suuruudeltaan noin 250 miljoonan euron rahanpesuoperaation. Rahanpesuverkoston toiminta oli painottunut Etelä-Espanjaan Marbellaan. Kyseessä oli laajin koskaan Espanjassa tavattu rahanpesuverkosto. Rahat oli ohjattu Espanjaan venäläisen Jukos -öljy-yhtiön kautta. Espanjan poliisi oli pidättänyt jutussa 41 henkilöä kansallisuudeltaan espanjalaisia, venäläisiä, ukrainalaisia, ranskalaisia ja marokkolaisia, mukana myös yksi suomalainen. Pidätettyjen joukossa oli seitsemän lakimiestä ja kolme notaaria.

Tietovuodon paljastamien pankkien kautta oli siirretty miljardeja euroja alkuperältään epäilyttävää rahaa yhtiöille, joilla ei ollut lainkaan liiketoimintaa. Vuodettu asiakirja-aineisto koski vuosia 2005–2017. Vuodettujen asiakirjojen mukaan rahanpesuun tavalla tai toisella osallisia olivat myös länsimaiset pankit esimerkiksi Deutsche Bank, Swedbank, Danske Bank. Nordea oli ottanut vastaan rahaa epäilyttävien asiakkaiden taustoja tarkistamatta. Nordean hallinnoimille tileille oli päätynyt noin 700 miljoonaa euroa, joista Suomalaisille Nordean tileille noin 200 miljoonaa euroa. Nordean asiakkaina oli noin 300 pöytälaatikkoyhtiötä. Lähteet: (ts.fi 14.3.2006, yle.fi 15.3.2019, TV1 MOT 4.3.2019, kauppalehti.fi 8.3.2019)

DANSKE BANKIN EPÄILTIIN PESSEEN RAHAA VIRON TOIMINNOISSA
Tanskan finanssivalvonta epäili Danske Bankin pesseen Viron toiminnoissaan miljardien dollarien verran rahaa. Tanskan viranomaiset määräsivät Danske Bankin varaamaan noin 670 miljoonaa euroa rahanpesuepäilyiden varalle. Analyytikkoennusteen mukaan rahanpesuepäily voi johtaa keskimäärin noin 570 miljoonaa euron sakkoihin.

Danske Bank pyysi poliitikkoja, sijoittajia, toimittajia ja yleisöä odottamaan, että pankki ehtii saamaan syyskuun loppuun mennessä oman selvityksen tulokset valmiiksi. Tanskan elinkeinoministeri ilmoitti, ettei pankin oma sisäinen selvitys riitä selvittämään asiaa.

Tanskan finanssivalvonta oli löytänyt vakavia rikkeitä Danske Bankin Viron toiminnoissa, mutta sillä ei vielä ollut vielä tarpeeksi todistusaineistoa, jotta tuomio olisi todennäköinen. Epäilyjen mukaan pestävää rahaa oli tullut Venäjän lisäksi Azerbaidzhanista ja Moldovasta vuosina 2007–2015.

Alun perin paljastusten takana oli epäselvissä olosuhteissa Venäjällä tutkintavankeudessa kuollut tilintarkastaja Sergei Magnitsky. Lähteet: (yle.fi 4.7.2018, kauppalehti.fi 4.7.2018, is.fi/taloussanomat 11.7.2018, mtv.fi 11.7.2018, bloomberg.com 11.7.2018)

Sääntö nro 3
Siltä, jolla on vastuu, puuttuu oikeus jälkiviisauteen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 1
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.
Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Back to content