MI5 - SecMeter

MI5 on Britannian sisäinen tiedustelupalvelu. Aikaisemmin Britannian sotaministeriön alainen viides jaosto, josta nimitys MI5 (Military Intelligence). Nykyisin organisaatio tunnetaan lyhenteellä BSS (British Security Service).

Vuonna 2016 organisaatiolla oli palveluksessa noin 4000 henkilöä, joista noin 40% oli naisia. Henkilöstöstä hieman yli puolet oli alle 40-vuotiaita.

Historiaa

MI5 perustettiin vuonna 1909 nimellä Secret Service Bureau. Johtajaksi nimitettiin kapteeni Sir Vernon Kell. Sir Vernon Kell yleni urallaan everstiksi ja siirtyi tehtävästä eläkkeelle vuonna 1940.

MI5:n perustamiseen vaikutti saksalaisten vilkas vakoilutoiminta Britanniassa vuonna 1908. Saksa valmistautui sotaan ja halusi tarkkoja tietoja mm. Britannian laivaston liikkeistä ja vahvuudesta. Saksalaiset tarkkailivat 22 vakoojan toimesta laivastotukikohtia ja matkustajasatamia. Sir Vernon Kell joutui toimimaan nopeasti ja onnistui luomaan salaisen palvelun tyhjästä.

Sotaministeriön tavoitteena oli luoda Britannialle tehokas vastavakoiluorganisaatio. Sir Kell toimi seuraavasti:

• Sir Kell perusti toimintakykyisen osaston, johon kokosi asiasta innostuneita yhteisen arvomaailman omaavia henkilöitä. Aikaa ei ollut sisäisten ristiriitojen selvittelyihin.
  
• Sir Kell kokosi yhteistoimintaorganisaation. Hän kehotti poliisimestareita etsimään alueeltaan potentiaalisia vakoilijoita. Tuolloin MI5 piti jokaista saksalaista vakoilijana. Vuonna 1910 MI5:n vastapelurina oli saksalainen Steinhauer -niminen henkilö, joka organisoi saksalaisten vakoilua Britannian maaperällä.
  
• Sir Kell organisoi koko Britannian kattavan kirjelähetysten tarkkailuorganisaation. Tarkkailu oli helppoa, koska 1900 -luvun alkupuolella vakoiluun liittyvää postia ei vielä salakirjoitettu. Postilähetysten tarkkailu ja avaus tuotti pitkän listan vakoojien nimiä. Tarkkailtavan henkilön toimia ja kontakteja kyettiin seuraamaan tehokkaasti. MI5:n rekisteritoimiston kortistoihin kertyi nopeasti kaikkiaan 22 saksalaisen vakoilijan tiedot.
  

Elokuun 3. päivänä vuonna 1914 eli päivää ennen sodan syttymistä MI5 sai tilanteesta salaisen ennakkotiedon. Toimimalla huolella laadittujen suunnitelmien mukaisesti, MI5 onnistui pidättämään 12 -tunnin kuluessa 22 tunnetusta saksalaisesta vakoojasta 21.

Tuolloin MI5:n henkilökunnan vahvuus oli ainoastaan 14 henkilöä, joista 10 vakituista ja 4 osa-aikaista. Virallisen sodanjulistuksen jälkeen MI5 palkkasi lisää henkilökuntaa. Erityisesti rekisteritoimistoa laajennettiin. Ilman tehokasta rekisteritoimistoa ei yksikään vastavakoiluorganisaatio kykene toimimaan. Lausuma pätee vielä 2000 -luvulla. Vuonna 1917 MI5 henkilökunnan määrä oli kohonnut jo 844 -henkilöön. Organisaatiossa toimi jo useita alaosastoja kuten:

• "E" Branch (The Control of Ports and Frontiers, satamien valvontaa suorittava osasto).
  
• "F" Branch (The Prevention of Espionage, vakoilutoimintaa estävä osasto, johtaja Erik Holt-Wilson).
  
• "G" Branch (Investigation of Espionage, vakoilutoimintaa tutkiva osasto).
  

Erik Holt-Wilson loi satamiin kattavan vastavakoiluverkoston. Kaikki vähänkin epäilyttävät henkilöt kuulusteltiin tiukasti ohjeiden mukaan. Tarkoituksena oli tuomita epäilty tämän omien puheiden perusteella.

MI5:n nykyistä tehtäväkuvaa voidaan verrata FBI:n. Organisaatiosta käytetään myös nimitystä Englannin sisäinen vastavakoilu. Vastavakoilutehtävät kuuluvat MI5:n "D" -osastolle. Tärkeimpänä tehtävänä on ehkäistä salaisuuksien joutuminen ulkomaisten tiedustelupalveluiden käsiin esim. solutuksella tai varastamalla. Thames-joen varrella päämajaansa pitävän organisaation ensimmäinen naispuolinen johtaja Stella Rimington jäi eläkkeelle vuonna 1996.

MI5:n johtajat

1. Vernon Kell 1909–1940
   
2. Oswald Allen Harker 1940–1941
   
3. David Petrie 1941–1946
   
4. Percy Sillitoe 1946–1953
   
5. Dick White 1953–1956
   
6. Roger Hollis 1956–1965
   
7. Martin Furnival 1965–1972
   
8. Michael Hanley 1972–1979
   
9. Howard Smith 1979–1981
   
10. John Jones 1981–1985
    
11. Antony Duff 1985–1988
    
12. Patrick Walker 1988–1992
    
13. Stella Rimington 1992–1996
    
14. Stephen Lander 1996–2002
    
15. Eliza Manningham-Buller  2002–2007
    
16. Jonathan Evans 2007–2013
    
17. Andrew Parker 2013-
    

MI5 ryhtyi 2000 -luvun alussa rekrytoimaan agentteja näkyvästi esittein ja lehti-ilmoituksin. Tuolloin tavoitteeksi oli asetettu kasvaa 4000 - 5000 virkailijan suuruiseksi tiedusteluorganisaatioksi. Hakupapereiden perusteella soveltuvuustesteihin valittuja osallistujia kehotetaan vaitioloon. Testien avulla MI5 pyrkii löytämään analyyttisesti ajattelevia, loogisia, ilmaisukykyisiä ja ulospäin suuntautuneita henkilöitä palvelukseensa.

Agenttiverkoston halutaan soluttautuvan kaikkialle yhteiskuntaan. Tämän vuoksi etniseen tai seksuaaliseen vähemmistöryhmään kuuluminen on enemmän toivottavaa kuin kielteistä. Agenttien palkkaustaso oli noin 13.000 - 17.000 markkaa. Vuoden 1996 keväällä organisaation palveluksessa oli 1900 työntekijää. Joukossa on mm. akateemikkoja, kehitysaputyöntekijöitä, markkinoinnin ammattilaisia, opettajia ja toimittajia.

Operatiivinen toiminta
MI5 tarkkaili kylmän sodan aikana kaikkia kansalaisia, joilla oli yhteyksiä Britannian kommunistiseen puolueeseen. Tarkkailu koostui salakuuntelusta, puhelinkuuntelusta, kirjepostin avauksesta ja varjostuksesta. Tarkkailun kohteeksi joutui mm. Beatles-yhtyeen jäsen John Lennon, joka tuki kommunistista puoluetta huomattavilla lahjoituksilla.

MI5:n agentit sieppasivat postista Lennonin kommunistipuolueelle kirjoittaman kappaleen Working Class Hero -laulun käsikirjoituksen ja tallettivat siitä kopion arkistoonsa. MI5 piti kappaletta vaarallisena propagandana. MI5 oli selvillä myös Lennonin muuttoaikeista Yhdysvaltoihin.

MI5 paljasti IRA:n pommiterrorihankkeen, jonka päämääränä oli räjäyttää Lontoon sähkönjakelukeskukset. Seurauksena olisi ollut, että noin seitsemän miljoonaa ihmistä olisi jäänyt ilman sähköä. Sata MI5:n agenttia tarkkaili ja selvitti useiden viikkojen ajan Pohjois-Irlannista saapuneiden miesten tekemisiä.

Agentit havaitsivat, että miehet tapailivat toisiaan Lontoon laitamilla ja kulkivat karttojen avulla tarkistamassa pommi-iskujen kohteita. Seuranta oli ammattitaitoista ja huomaamatonta. Esimerkiksi MI5:n naisagentti pystyi mm. kirjastossa vilkuilemaan terroristin olan yli hänen tutustuessaan kaupunkien sähköverkostojen toimintaa kuvaavaan käsikirjaan. IRA:n rakentamat sytyttimet löytyivät, mutta 133 kilon (Libyasta peräisin) erä semtexiä jäi kateisiin.

Stella Rimington toimi Britannian sisäisen tiedustelupalvelun (vastavakoilun) MI5:n johtajana vuosina 1991 - 1997. Rimingtonin aikakausi muutti MI5:n julkista kuvaa suuresti. Organisaatio uudistui ja sai ammattimaisemman profiilin.

Vuonna 1998 kohua herätti MI5:n entisen agentin David Shaylerin paljastukset. Shayler väitti, että MI5 suunnitteli ja rahoitti Libyan johtajan Muhammar Gaddafin murhayrityksen. Lisäksi hän paljasti, että MI5 vakoilee yhä työväenpuolueen johtohenkilöitä.

Britanniassa virkamiehiä sitoo salassapitovelvollisuus. Valtiolle vahingollisia tietoja ei saisi paljastaa uran päättymisen jälkeenkään. Vuoden 2000 keväällä Stella Rimington kuitenkin ilmoitti suunnittelevansa muistelmiensa julkaisemista ja toimitti käsikirjoituksen seuraajalleen tarkastettavaksi.

Asiasta nousi valtava kohu. Erityisesti Rimingtonin entiset kolleegat ja SIS vastustivat julkaisemista. SIS:n väitetään jopa vaatineen Rimingtonin vangitsemista. Kaikki yritykset estää muistelman julkaiseminen epäonnistuivat ja suuri yleisö jäi innolla odottamaan kirjan tuloa kauppoihin.

Lisähuolta Britannian salaiselle palvelulle aiheutti myös SIS:n agentti Richard Tomlinsonin paljastukset. Hän paljasti MI5:n salakuunnelleen tavallisten kansalaisten puhelimia. Molemmat agentit Shayler ja Tomlinson joutuivat pakenemaan Englannista salaisen palvelun vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta nostamia syytteitä.