Kilpailijavakoilu - SecMeter

Go to content

Kilpailijavakoilu

Yritysturvallisuus > Vakoilu
Kilpailijavakoilu on yritysvakoilun laji, ei juridinen rikosnimike. Kilpailijavakoilu on talousvakoilun osa-alue, joka kohdistuu erityisesti vientiyritysten turvaluokiteltujen tarjouskilpailutietojen ja samalla toimialalla toimivan kilpailijan kilpailuasemaan kuten hinnoitteluun liittyvien tietojen hankintaan.

Maailmanlaajuisilla markkinoilla kilpailemiseen liittyy lieveilmiönä myös vakoilutoiminta. Kovassa kilpailussa avoimiin lähteisiin tukeutuminen ei aina riitä, vaan kaupallinen menestys halutaan varmistaa käyttämällä kaikkia mahdollisia keinoja. Kansainvälinen palvelutarjonta on kattavaa erityisesti kilpailijoita koskevan tiedonkeruun alueella.

Kansainvälisten tarjouskilpailujen yhteydessä suuryritykset käyttävät myös yritysvakoiluun erikoistuneiden konsulttien, valtiollisten tiedusteluorganisaatioiden ja signaalitiedustelun palveluita tietojen hankintaan.

Yrityksen menestymismahdollisuudet tarjouskilpailuissa paranevat, jos se tuntee keskeiset kilpailijansa, kilpailijoiden asiakkaat, kilpailijoiden oheis- ja lisäpalvelut, tuotteet, kustannukset sekä hinnoittelumekanismit.

Keskeisten kilpailijoiden tuotteiden ja toimintaprosessien tuntemus on peruslähtökohta kansainvälisissä tarjouskilpailuissa menestymiselle. Pääosa näistä kilpailijatiedoista on mahdollista hankkia avoimista tai kaupallisista lähteistä.

Kilpailijatietojen hankinta on perustunut olettamukseen, että kilpailevan yrityksen johto ja henkilökunta eivät ole ymmärtäneet tietoturvallisuuden merkitystä. Tällaisessa tilanteessa on varsin pienellä vaivannäöllä mahdollista hankkia strategisesti ja operatiivisesti tärkeitä tietoja luvallisin ja moraalisesti hyväksyttävin keinoin. Mitä avoimemmin kilpailija toimii, sitä helpommin tarvittava tieto on saatavissa.

Merkittävillä toimialoilla kansainvälisiin tarjouskilpailuihin osallistuvilla yrityksillä on yleensä ymmärrystä, osaamista ja kokemusta myös tietojen turvaluokituksesta ja salassapidosta. Näillä organisaatioilla on yleensä myös korostunut riski joutua kilpailijavakoilun kohteeksi.

Kilpailija voi päätyä esimerkiksi ratkaisuun, jossa puuttuvat tiedot hankitaan moraalisesti arveluttavin menetelmin toimimalla lainsäädännön harmaalla alueella. Kansantaloudellisesti merkittävien tarjouskilpailujen kohdalla kilpailija voi päätyä käyttämään myös ammattimaisen tiedustelutoiminnan (vakoilun) palveluita, joiden kustannukset viedään kirjanpitoon esimerkiksi konsulttipalkkioina. Viimeksi mainittua tiedonhankintamenetelmää kutsutaan kilpailijavakoiluksi.

Vuoden 1999 alkupuolella supon päällikkö Seppo Nevala kertoi MTV3:n uutisille antamassaan haastattelussa, että Suomeen kohdistuva tiedustelu oli vilkastunut muutaman hiljaisen vuoden jälkeen. Nevala totesi myös, että Suomessa oli kymmeniä vakoojia niin idästä kuin länsivaltioistakin. Vakoilu liittyi lähinnä taloudelliseen kilpailuun. Nevalan mukaan uutta olivat seuraavat seikat:

  • Maailmanlaajuiset yritykset organisoituvat osin samaan tapaan kuin valtiolliset tiedusteluorganisaatiot.
  • Valmius salaisten toimintamenetelmien käyttämiseen on kasvussa.
  • Kynnys lähteä konspiratiiviseen toimintaan on matalampi kuin aikaisemmin.

Lähteet: (MTV3 Uutiset klo 22.00 31.3.1999, MTV3 Huomenta Suomi uutislähetys 1.4.1999, MTV3 teksti-TV:n kotimaan uutiset 1.4.1999)

SAS NORJA SAI TUOMION KILPAILIJAVAKOILUSTA
Lentoyhtiö SAS Norja tuomittiin Oslon vetoomustuomioistuimessa 4 miljoonan kruunun sakkoon (noin 20 miljoonaa euroa) kilpailijavakoilusta. SAS Norja vakoili vuonna 1993 perustettua kilpailijaansa halpalentoyhtiö Norwegian Air Shuttlea vuosina 2002 - 2004.

SAS Norja oli tuomittu jo aiemmin sakkorangaistukseen alemmassa oikeusasteessa. Sakkojen lisäksi SAS Norja joutui korvaamaan Norwegianin oikeudenkäyntikulut. SAS Norjan tiedotteen mukaan tuomio merkitsi sille kaikkiaan noin 21 miljoonan euron ylimääräistä menoerää.

Braathens oli hyödyntänyt vuosina 2002–2004 Amadeus-varausjärjestelmää hankkimalla Norwegiania koskevia tietoja sopimattomalla tavalla. Tämän lisäksi Braathens oli vastaanottanut matkatoimistovirkailijalta sähköpostitse Norwegiania koskevia liikesalaisuuksia. Norwegianin mukaan Braathens pystyi tietojen avulla hinnoittelemaan lentolippuja ja tarjoamaan erikoishintoja kilpailijaansa edullisemmin.

Braathensin ja Norwegianin yhteisen varausjärjestelmän käsittely piti päättyä joulukuussa 2002. Braathens oli kuitenkin käyttänyt kilpailijansa varausjärjestelmää luvatta vuoden 2005 loppuun. SAS hankki itselleen norjalaisyhtiö Braathensin vuonna 2004 (aiempi nimi SAS Braathens). Lähde: (kauppalehti.fi 17.3.2010)

KONSULTTIYRITYS KERÄSI TIETOJA NOKIASTA
Konsulttiyritys antoi toimeksiannon amerikkalaiselle hakkerille kerätä Nokiaa koskevia strategisia tietoja. Hakkerin tiedustelu kohdistui myös osittain julkisiin tietoihin. Lehtiartikkeli mainitsi seuraavat tiedustelukohteet:

  • Nokian tietoliikenteen reititystiedot
  • Suojausjärjestelmät ja salasanat
  • Yhtiön puhelinluettelot
  • Organisaatiokaaviot
  • Työntekijöiden taustatiedot ja nimikkeet

Edellä kuvatut tiedot liittyvät tyypillisesti tiedustelun valmisteluun, mutta eivät ole tiedustelun lopullisia tavoitteita. Tekoa voitiin pitää huolestuttavana, koska toimeksianto kohdistui tuohon aikaan puolustusvoimien keskeiseen viesti- ja salausjärjestelmien toimittajaan. Lähde: (Ilta-Sanomat 28.9.1996)

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.

Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.

Back to content