SVR:n illegaaliverkosto - SecMeter

Go to content

SVR:n illegaaliverkosto

Yritysturvallisuus > Tiedustelupalvelut > Venäjä
Venäjän ulkomaan tiedustelupalvelu SVR:n illegaaliverkoston paljastuminen lähti liikkeelle Sergei Tretyakovin vuodettua tietoja Aleksander Potejewin heikkouksista CIA:lle. Hän tunsi hyvin Potejewin henkilökohtaiset heikkoudet rahan ja alkoholin.

Potejewia koskevat tiedot välitettiin Yhdysvalloista Moskovan edustuston CIA:n tiedusteluasemalle, joka onnistui värväämän Potejewin vakoojaksi.

Kuka oli Sergei Tretyakov?
Sergei Olegovich Tretyakov syntyi Moskovassa 5.10.1956. Hän vietti lapsuutensa Teheranissa, jossa hänen isä työskenteli Neuvostoliiton ydinaseohjelman parissa. Vuodesta 1995 Sergei Tretyakov toimi Venäjän YK-edustuston ensimmäisenä sihteerinä. Tätä ennen hän oli työskennellyt mm. Ottawassa. Todellisuudessa Tretyakov oli SVR:n Yhdysvaltojen toiminnasta vastaava varajohtaja vuosina 1995 - 2000.

Ajatus loikkaamisesta Yhdysvaltoihin oli elänyt hänen mielessään jo jonkin aikaa. Esteenä oli kuitenkin hänen Venäjällä elävä äiti. Tretyakovin äiti kuoli vuonna 1997.  Äidin kuoleman jälkeen hän ryhtyi kaksoisagentiksi ja työskenteli CIA:lle (1997 -2000). Hän päätti loikata perheineen Yhdysvaltoihin lokakuussa 2000.

Tässä vaiheessa hän luovutti FBI:lle ja CIA:lle noin 5000 salaista asiakirjaa ja muita tietoja SVR:n vakoiluoperaatioista New Yorkissa, mukaan lukien henkilöiden nimet ja yhteystiedot.

Tretyakov oli poistunut ”selittämättömistä syistä" Venäjän New Yorkin edustustosta. Venäjän viranomaiset yrittivät kuumeisesti selvittää Tretyakovin olinpaikan. He halusivat kysyä ”oliko häntä painostettu loikkaamaan Yhdysvaltoihin”. Todellisuudessa Tretyakov olisi eliminoitu. Yhdysvallat vastasi Venäjälle, ettei heillä ole mitään tietoa Tretyakovin olinpaikasta.

Tretyakov kertoi loikkauksen motiiviksi, että Venäjällä valtaan nousseiden henkilöiden palveleminen on moraalin vastaista ja hän halusi turvata tyttärelleen paremman elämän maassa, jolla on tulevaisuutta. Tiettävästi amerikkalaiset maksoivat Tretyakoville siihen mennessä vakoiluhistorian kaikkien aikojen suurimman rahasumman noin 2 000 000 dollaria.

Tretyakoville myönnettiin turvapaikka vuonna 2001 ja hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 2007. Hän kuoli sydänkohtaukseen13.6.2010. Kuollessaan hän oli 53-vuotias. Perheen toivomuksesta hänelle tehtiin ruumiinavaus FBI:n valvonnassa.

Potejewia koskevien tietojen lisäksi Tretyakov paljasti amerikkalaisille, että New Yorkissa toimiva ruotsalainen diplomaatti luovutti venäläisille 2000-luvun alussa suuren määrän tietoja ja asiakirjoja entisten itäblokin maiden lähentymispyrkimyksistä Euroopan unioniin ja Natoon.

Tretyakov kertoi myös tavanneensa venäläisen liikemiehen, joka väitti, että hänen hallussaan on ydinpommi, jota hän säilyttää daatsalla. Tretyakov paljasti, että Clintonin hallituksen apulaisulkoministeri Strobe Talbott oli SVR:lle "erittäin arvokas tiedustelulähde" ja manipuloitavissa Venäjän tiedustelupalveluun. Jälkeenpäin Talbott kiisti jyrkästi tehneensä mitään väärää.

Tretyakov kertoi, että Suomessa KGB oli käyttänyt hyväkseen Urho Kekkosen pyrkimystä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ja värvännyt joukoittain suomalaisia virkamiehiä KGB:n palvelukseen. Tretyakov paljasti amerikkalaisille, että vanhempana diplomaattina Suomen ulkoministeriössä ja 2000-luvun alussa New Yorkissa

Suomen suurlähettiläänä toiminut Jukka Leino oli värvätty KGB:n avustajaksi 1970-luvulla. Leinosta käytettiin koodinimeä PHOENIX. Tretyakovin kertoman mukaan KGB auttoi Jukka Leinoa virkaurallaan ja maksoi hänelle. Myöhemmin Jukka Leino kiisti jyrkästi, että KGB:n edustajien tapaamisten yhteydessä olisi tapahtunut jotain sopimatonta.

Jukka Leino osasi KGB:n vedättämisen taidon. Tretyakov totesikin, että KGB oli antanut hänelle kaiken mitä Leino oli pyytänyt, mutta Leino ei antanut KGB:lle mitään mitä ei olisi voinut lehdistä lukea. Lähde: (Comrade J: The untold secrets of Russia's master spy in America after the end of the cold war, New York, G. P. Putnam's Sons 2007., ISBN: 9780399154393)

Kuka oli Aleksander Potejew?
Aleksander Potejew oli SVR:n eversti. Hänellä oli viran puolesta pääsy valtionsalaisuuksiin, mukaan lukien tiedot, jotka koskivat salaisten agenttien ja illegaalien käyttöä ulkomailla. Näitä tietoja Potejew ryhtyi luovuttamaan CIA:lle.

Aleksander Potejew osoittautui lopulta uskomattoman arvokkaaksi tietolähteeksi. Hän onnistui luovuttamaan Yhdysvaltoihin huippusalaisia tietoja yli kymmenen vuoden ajan. Potejew paljasti CIA:lle myös muissa maissa toimivia vakoojaverkostoja, joista CIA välitti tiedot asianomaisten ”ystävävaltioiden” tiedustelupalveluille. Tämä oli erittäin vakava takaisku SVR:lle.

Aleksandr Potejew syntyi vuonna 1952 Brestin alueella. Hän oli Neuvostoliiton sotasankari Nikolai Potejewin poika. Asepalveluksen suoritettuaan hän työskenteli KGB:ssä Minskin alueella ja siirtyi myöhemmin Moskovaan. Afganistanin sotaan Potejew osallistui vuonna 1979 palvellen Zenit – erikoisyksikössä.

Afganistanin sodan jälkeen Potejew opiskeli Moskovassa KGB:n koulutuskeskuksessa. Koulutusjakson jälkeen hän työskenteli Yhdysvalloissa Neuvostoliiton Washingtonin ja New Yorkin edustustoissa.

Pako Yhdysvaltoihin CIA:n avustamana
Kesäkuussa 2010 tilanne kuumeni. Yhdysvallat päätti kymmenen vuoden seurannan jälkeen viimein lopettaa illegaaliverkoston toiminnan, pidättää verkoston jäsenet ja tuoda asian julkisuuteen. Tätä ennen Potejew oli kuitenkin saatava turvaan Venäjältä.

Vain muutamaa päivää ennen kesäkuussa 2010 Yhdysvalloissa tapahtunutta illegaaliverkoston paljastumista Aleksander Potejew oli poistunut selittämättä työpaikaltaan SVR:n Moskovan lounaispuolella sijaitsevasta päämajasta.

Potejew siirtyi viivyttelemättä Minskin yöjunaan kohti Ukrainaa. Minskissä hän kohtasi CIA:n agentit ja lensi väärennetyn passin turvin Saksaan, josta pääsi edelleen CIA:n avustamana Yhdysvaltoihin.

Yhdysvalloista Potejew lähetti vaimolleen viestin, jossa hän kirjoitti - ”Yritä ottaa rauhallisesti. En lähde lyhyelle matkalle, vaan ainiaaksi. En halua, mutta minun on pakko. Aloitan uuden elämän. Yritän auttaa lapsia.” Lähteet: (epl.ee 1.2.2001, delfi.ee 1.4.2010, de.rian.ru 27.6.2011, ohtuleht.ee 28.6.2011, nordkurier.de 29.6.2011)

Yhdysvallat pidättää illegaaliverkoston
Pian Aleksander Potejewin saavuttua Yhdysvaltoihin alkoi tapahtua. Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI pidätti kymmenen Venäjän kansalaista epäiltynä vakoilusta Venäjän hyväksi. Pidätettyjen lisäksi yksi vakoilusta epäilty Kanadan kansalainen oli kateissa.

Hänet pidätettiin myöhemmin Kyproksella ja päästettiin vapaaksi takuita vastaan. Osaa pidätetyistä epäiltiin myös mm. rahanpesurikoksista. Pidätykset tapahtuivat sunnuntaina 27.6.2010 Bostonissa, New Yorkissa, New Jerseyssä ja Virginiassa. Näytti siltä, että Venäjän ulkomaantiedustelun organisaatiota hyödynnetään tiedustelutoiminnan ohella myös talousrikosten toteuttamisessa.

Pidätykset julkistettiin pian sen jälkeen, kun presidentti Barack Obama oli tavannut venäjän presidentti Dmitri A. Medvedevin Washingtonissa. Obama kehui Medvedeviä "Vakaa ja luotettava kumppani, vien hänet ulos burger ravintolaan".

SVR oli luonut historiansa laajimman illegaaliverkoston Yhdysvaltoihin. Ainakin neljän epäillään esiintyneen aiemmin kuolleiden kanadalaisten henkilöllisyyksillä. Illegaalit esiintyvät yleensä aviopareina ja heillä voi olla myös lapsia. FBI seurasi epäiltyjä yli kymmenen vuoden ajan.

Epäiltyjen koteihin ja hotellihuoneisiin oli piilotettu salakuuntelulaitteita ja heidän puhelunsa nauhoitettiin. SVR:n edustaja totesi illegaaliverkostolleen mm. "Teidän koulutuksenne, pankkitilit, auto, talo jne. - kaikki ne palvelevat yhtä tavoitetta, teidän päätehtävän täyttämistä, eli etsiä ja luoda kontakteja Yhdysvaltojen poliittisiin piireihin ja lähettää tiedusteluraportteja Moskovaan".

Pidätetyt henkilöt

  • Donald Howard Heathfield
  • Tracey Lee Ann Foley
  • Anna Chapman
  • Michael Zottoli ja Patricia Mills
  • Mihail Semenko
  • Richard Murphy (Vladimir Guryev) ja Cynthia Murphy (Lydia Guryev)
  • Juan Lazaro ja Vicky Pelaez
  • Robert Metsos

Uruguayn kansalaisena nimellä Juan Lazaro esiintynyt vakooja tunnusti toimineensa Venäjän tiedustelupalvelun hyväksi. Hän kertoi myös, että hänen kotinsa kulut maksoi Venäjän ulkomaantiedustelu SVR.

Oikeus vapautti Vicky Pelaezin 200 000 euron takuita vastaan. Oikeus ei uskonut hänen olleen koulutettu vakooja. Michael Zottoli ja Patricia Mills tunnustivat olevansa Venäjän kansalaisia ja oleskelleensa Yhdysvalloissa väärennetyn henkilöllisyyden turvin. He asuivat Virginian osavaltiossa kahden lapsensa kanssa.

Kyproksella 27 000 euron takuita vastaan vapaaksi päästetty Christopher Metsos etsintäkuulutettiin. Hänen uskottiin toimineen vakoiluringin rahoittajana. Venäläistyneessä Kyproksessa Metsoksella oli lukuisia piilopaikkoja. Kypros toimii venäläisen pääoman porttina länsimaihin. Kyprokselle rekisteröityjä holdingyhtiöitä käytetään mm. veronkiertoon Venäjällä.

Välitettyjen tietojen laatu
Oikeusministeriön mukaan epäillyt keräsivät erityyppisiä taustatietoja Yhdysvaltain politiikasta, mutta heidän tehtävänään ei tiettävästi ollut urkkia salaisia asiakirjoja. Vakoilusta epäiltyjä oli pyydetty hankkimaan tietoja mm.

  • ydinaseista
  • Yhdysvaltain asevalvonnasta
  • Iranista
  • Valkoista taloa koskevista huhuista
  • CIA:n johdon vaihdoksista
  • poliittisista puolueista.

Tietojen välitystapoja
Vakoilusta epäillyt pystyivät kommunikoimaan langattomasti tietokoneiltaan lähistöllä yleensä autossa istuvan SVR:n edustajan kesken. SVR:n edustaja varmisti vastapuolen henkilöllisyyden mm. välittämällä seuraavan viestin "Anteeksi, mutta tapasimmeko Kaliforniassa viime kesänä? Vakoojan piti vastata viestiin "Ei, minusta se oli Hamptons."

Tietojen välityksessä käytettiin taitavasti myös steganografiaan perustuvaa salausohjelmistoa, jonka avulla sanoma piilotettiin internetin avoimilla verkkosivustoilla julkaistuihin valokuviin. Salausohjelmisto mahdollisti viestin piilottamisen valokuvaan ja jälleen luettavaksi viestiksi.

Ohjelmisto oli suojattu 27-merkkiä pitkällä salasanalla, joka oli liian pitkä vakoojankin muistettavaksi. FBI löysi kotietsinnässä ohjelman muistiin merkityn selväkielisen salasanan. Tietoja välitettiin edellisten lisäksi myös radiolähetyksien yhteyteen koodattuina purskeina, jotka SVR:n oli mahdollista vastaanottaa tietyltä radiotaajuudelta vastaanottimiinsa.

Venäjä piti vakoilusyytöksiä ristiriitaisina
Venäjän ulkoministeriön mukaan vakoilusyytökset olivat ristiriitaisia. Se tuomitsi Yhdysvaltojen väitteet venäläisistä agenteista perättöminä. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov pyysi Yhdysvalloilta selvitystä tapauksesta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR kieltäytyi kommentoimasta syytöksiä. Lähteet: (telegraph.co.uk 28.6.2010, nytimes.com 28.6.2010, news.bbc.co 29.6.2010, hs.fi 29.6.2010, nelonen.fi 29.6.2010, iltasanomat.fi 29.6.2010)

Britanniaan loikannut entinen KGB:n apulaispäällikkö Oleg Gordievsky kommentoi vakoilutapausta. Hänen mukaansa Venäjän presidentti Dmitri Medvedev tietää joka hetki eri maissa olevien illegaalien määrän, mutta ei tiedä heidän nimiään.

Gordievskyn mukaan Yhdysvalloissa on noin 40-50 illegaalipariskuntaa. Illegaalit eivät hänen mukaansa suoriudu tehtävästään sen paremmin kuin avoimesti toimivat tiedusteluvirkailijat, koska heillä ei ole käytettävissä SVR:n taustatukea. Lähde: (hs.fi 29.6.2010)

Venäjä ilmoitti olevansa halukas vaihtamaan vakoojia
Venäjä ilmoitti Yhdysvalloille olevansa halukas vaihtamaan Venäjällä vankilassa istuvan Igor Sutjagin yhteen Yhdysvalloissa pidätettyyn vakoiluringin jäseneen. Venäjä ei kuitenkaan heti ilmoittanut kehen henkilöön Igor Sutjagin voitaisiin vaihtaa. Lähteet: (telegraph.co.uk 7.7.2010, nytimes.com 7.7.2010, yle.fi 7.7.2010, hs.fi 7.7.2010)

Igor Sutjagin oli venäläinen asevalvonnan ja ydinaseiden asiantuntija. FSB pidätti hänet vuoden 1999 lokakuussa syytettynä vakoilusta. Hänen väitettiin toimittaneen Lontoossa toimivalle CIA:n sateenvarjo-organisaatiolle Alternative Futurekselle (konsulttiyritys) ydinaseisiin liittyviä turvaluokiteltuja tietoja. FSB:n mukaan Alternative Futures oli yksinomaan CIA:n sateenvarjoyritys, eikä sillä ollut mitään tieteellistä toimintaa.

Sutyagin kertoi, että kaikki hänen toimittamansa tiedot ydinsukellusveneistä perustuivat avoimiin lähteisiin ja kirjallisuuteen, eikä hänen käytössään ollut turvaluokiteltuja asiakirjoja. Amnesty International (AI) piti Igor Sutyaginia poliittisena vankina. AI:n näkemyksen mukaan Sutjagin ei saanut oikeutta koko oikeudenkäyntiprosessin aikana. Ryhmä venäläisiä ihmisoikeusaktivisteja piti Sutyaginia uhrina.

FSB:n johtaja Nikolai Patrušev totesi aikoinaan Komsommolskaya Pravdalle, "alustavan tutkinnan aikana on selvinnyt, että Sutyagin on käsitellyt Venäjän asevoimien turvaluokiteltuja tietoja, jotka hän on toimittanut USA:n tiedustelupalvelulle”.

Igor Sutjagin oikeudenkäynti alkoi vuonna 2003 ja hänet tuomittiin vuonna 2004 vankeuteen 15 vuodeksi turvaluokiteltujen sotilaallisten tietojen luovuttamisesta Yhdysvalloille.

Venäjällä vakoilusta tuomitut siirrettiin odottamaan vakoojien vaihtoa
USA:n presidentti Barack Obama hyväksyi Venäjän ajatuksen vaihtaa vakoojia. CIA:n johtaja Leon Panetta ilmoitti SVR:n päällikölle Mihail Fradkoville neljä nimeä, jotka USA halusi vapautettavan kymmentä Yhdysvalloissa vangittua henkilöä vastaan.

Venäjän presidentti Dmitri A. Medvedev hyväksyi esityksen ja päätti vapauttaa Sutjagin ja kolme muuta Venäjällä maanpetoksesta vankeuteen tuomittua henkilöä. Neljä Venäjällä vakoilusta tuomittua henkilöä siirrettiin valmistautumaan vankien vaihtoon.

Sutjaginin matka kohti Wieniä alkoi torstaina 8.7.2010 Moskovan pahamaineisesta Lefortovon vankilasta. Lähtöä seuraamaan oli vankilan portille kokoontunut runsaasti tiedotusvälineiden edustajia. Vankilan edustan järjestystä turvaamaan oli komennettu suuri määrä mellakkapoliiseja.

Vangitut saavat tuomionsa Yhdysvalloissa
Yhdysvaltojen puolelta vaihto oli mahdollista panna toimeen 8.7.2010 heti sen jälkeen, kun liittovaltion tuomari oli ensin lukenut kaikille vakoilujutussa pidätetyille kymmenelle henkilölle syytteet ja tuomiot.

Epäiltyjä ei syytetty Yhdysvalloissa vakoilusta, vaan vakoilun suunnittelusta ja rahanpesusta. Venäjän halukkuutta vakoojien vaihtoon pidettiin kuitenkin vahvana näyttönä siitä, että epäillyt olivat sekaantuneet myös vakoiluun.

Lopulta syytetyille koitti tuomion hetki. Kaikki syytetyt myönsivät oikeudessa syyllistyneensä vakoiluun. Muodollinen tunnustus liittyi Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä laaditun sopimuksen ehtoihin. Liittovaltion tuomari Kimba M. Wood määräsi Manhattanilla New Yorkin oikeudessa kaikki kymmenen henkilöä karkotettaviksi. Karkotetut eivät saa koskaan palata takaisin Yhdysvaltoihin.

Vicky Pelaezin lakimies kertoi, että Venäjän viranomaiset olivat luvanneet hänen päämiehelleen täyden ylläpidon. Hänelle luvattiin elinaikainen 2000 dollarin kuukausimaksu, ilmainen asunto kuluineen sekä lasten ylläpito ja koulunkäynti.

Vangitut siirretään New Yorkin Guardia Airportin lentokentälle
Yhdysvalloista luovutettavat vangit siirrettiin noin tuntia myöhemmin liittovaltion tuomarin päätöksestä New Yorkin Guardia Airportin lentokentälle ja edelleen vuokratulla Vision Airlinesin Boeing 767-200 suihkukoneella (tunnus N766VA) Wieniin.

Venäjän presidentti Dmitri A. Medvedev allekirjoittaa armahduksen
Muutaman tunnin kuluttua New Yorkin oikeuden tuomiosta Venäjän presidentti Dmitri A. Medvedev allekirjoitti armahduksen neljän Venäjällä tuomitun vakoojan osalta. Kukin heistä joutui allekirjoittamaan tunnustuksen, jossa myönsi syyllistyneensä vakoiluun Venäjällä. Osalla heistä oli heikentynyt terveydentila. Henkilöt olivat:

  • asevalvonnan ja ydinaseiden asiantuntija Igor V. Sutyagin
  • GRU:n eversti Sergei Skripal
  • SVR:n eversti Aleksandr Zaporozhsky
  • KGB:n agentti Gennadi Vasilenko.

Vangit vaihdettiin Wienin lentokentällä
Venäjän hallituksen Yak-42 suihkukone laskeutui Wienin lentokentälle perjantaina 9.7.2010 kello 11:15 paikallista aikaa. Heti perään muutaman minuutin kuluttua kentälle laskeutui Yhdysvalloista Vision Airlinesin kone. Vankien vaihto tapahtui lentokentällä. Virallisesti vangit eivät koskaan saapuneet Itävaltaan. Aikaa vankien vaihtoon kului noin tunti.

Venäläinen kone lähti paluulennolle Moskovan Domodedovon lentokentälle kello 12:38. Muutamia minuutteja myöhemmin paluulennolle lähti Vision Airlinesin kone. Venäjältä vapautetut Igor Sutyagin ja Sergei Skripal jäivät Lontooseen ja Aleksandr Zaporozhsky ja Gennadi Vasilenko jatkoivat Washingtonin Dullesin lentokentälle.

Sergei Skripal oli GRU:n upseeri, joka tuomittiin vuonna 2006 Moskovassa 13 vuodeksi vankeuteen. Tuomion mukaan hän oli välittänyt 1990-luvulla peitetehtävissä Euroopassa toimivien venäläisten vakoojien henkilötietoja Britannian ulkomaantiedustelupalvelulle MI6:lle. Hänen kerrottiin saaneen tiedoista 100 000 dollaria, eli noin 80 000 euroa.

Vakoojien vaihdolla pyrittiin päättämään nopeasti episodi, joka vaaransi Venäjän ja Yhdysvaltain välisiä suhteita. Kaikki osapuolet olivat tietoisia siitä, ettei episodin ratkaisu päättänyt maiden välillä tapahtuvaa vakoilua, vaan poisti politiikan agendalta yhden näkyvän kitkatekijän. Lähteet: (nytimes.com 8.7.2010, 9.7.2010, yle.fi 8.7.2010, bbc.com 9.7.2010, 10.7.2010, hs.fi 9.7.2010)

Venäjän pääministeri Vladimir Putin tapasi vakoojat
Venäjän pääministeri Vladimir Putin kertoi tavanneensa kaikki kymmenen vakoojaa Ukrainan-työmatkallaan. Hän kertoi ihailevansa Yhdysvalloista karkotettuja venäläisvakoojia heidän saavutustensa vuoksi.

Putin kertoi myös uskovansa, että Yhdysvalloissa toimineet venäläisvakoojat saavat hyvät työpaikat ja heillä on mielenkiintoinen ja loistava tulevaisuus edessään. Putinin mukaan vakoojien paljastuminen oli vakoojaverkoston petturien syy ja heitä odottaa nyt rangaistus.

Putin totesi, että "Venäjän erikoisjoukot toimivat omien lakiensa mukaisesti ja kaikki tietävät, mitä nämä lait ovat." Lähteet: (nydailynews.com 24.7.2010, rian.ru 25.7.2010, hs.fi 25.7.2010, uusisuomi.fi 25.7.2010)

Moskovan sotaoikeus langetti 27.6.2011 tuomion vakoojaverkoston ilmiantajalle
Moskovan sotaoikeuden mukaan Alexander Potejew ilmiantoi venäläisten vakoojaverkoston amerikkalaisille. Alexander Potejew (59 v) tuomittiin poissaolevana maanpetturuudesta 20 vuoden vankeusrangaistukseen ja sotilaskarkuruudesta 5 vuoden vankeusrangaistukseen.

Potejewin olinpaikasta ei ollut varmaa tietoa, mutta hänen uskottiin asuneen Yhdysvalloissa FBI:n suojeluksessa. Moskovan sotaoikeuden tuomarin mukaan Potejewin paljastukset aiheuttivat huomattavan iskun Venäjän kansalliselle turvallisuudelle. Lähteet: (aktuell.ru 15.11.2010, 17.11.2010, iltalehti.fi 27.6.2011)

Vapautettu GRU:n eversti Sergei Skripal myrkytettiin
Sergei Skripal ja hänen 33-vuotias tytär saivat sunnuntaina 4.3.2018 vakavia myrkytysoireita Salisburyssa sijaitsevassa Maltingsin ostoskeskuksessa toistaiseksi tunnistamattomasta aineesta. Molemmat henkilöt kuljetettiin tajuttomina kriittisessä tilassa Salisburyn sairaalan (Salisbury District Hospital) tehohoitoyksikköön.

Poliisi sulki Salisburyn keskustassa sijaitsevat paikat. Sairaalan ensiapuosasto eristettiin. Poliisi selvitti mm. säteily-, kemian- ja ympäristöriskien tutkijoiden avulla onko tapauksessa syytä epäillä rikosta. Lähteet: (bbc.com 5.3.2018, hs.fi 5.3.2018, is.fi 5.3.2018, yle.fi 5.3.2018)

Britannian pääministeri Theresa May kertoi, että Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julian myrkytettiin sotilasluokan Novichok-A-230 hermomyrkyllä, josta on valmistettu useita variantteja. Eräs variantti on A-232, joka on perustana Venäjän armeijan kemialliselle Novichok-5 aseelle. Kyseessä on ns. neljännen sukupolven kemiallinen ase, jota valmistetaan kahdesta vaarattomasta kemikaalista. Novichok tappaa ihmisen 30-120 sekunnissa.

Novichok hermomyrkyt kehitettiin Neuvostoliitossa 1970- ja 1980-luvuilla. Tiedemiehet Vil Mirzajanov ja Lev Fjodorov työskentelivät 1980-luvun lopulla Neuvostoliiton salaisessa laboratoriossa ja paljastivat Novitshokin olemassaolon vuonna 1992.

Vil Mirzajanovin mukaan hermomyrkky on 10 kertaa voimakkaampaa kuin mikään muu tunnettu hermomyrkky. Hänen mukaan vain muutama sata ihmistä tiesi hermomyrkyn olemassaolosta. Lähde: (articles.baltimoresun.com “Ex-Soviet scientist says Gorbachev's regime created new nerve gas in '91” 16.9.1992)

Pääministerin mukaan myrkytystapaus tulee vaikuttamaan Britannian ja Venäjän väliseen kanssakäymiseen. Hänen mukaan Britannia tekee johtopäätöksen, että kyse oli sen maaperällä suoritetusta voimankäytöstä.

Britannian hallitus määräsi Venäjän suurlähettilään selvittämään myrkytyksessä käytetyn hermomyrkyn alkuperää. Venäjällä oli aikaa tiistaihin 13.3.2018 asti antaa asiasta selvitys. Lähteet: (yle.fi 12.3.2018, is.fi 12.3.2018, iltalehti.fi 12.3.2018, bbc.com 12.3.2018, sciencedirect.com 12.3.2018)

Eurooppa-neuvosto tuomitsi 22.–23.3.2018 Salisburyn iskun ja oli yhtä mieltä Yhdistyneen kuningaskunnan arviosta, jonka mukaan on hyvin todennäköistä, että Venäjän federaatio on vastuussa iskusta ja että uskottavaa vaihtoehtoista selitystä ei ole.

Suomessa tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät tapausta 26.3.2018. Suomi tuomitsi kemiallisella aseella tehdyn iskun ja ilmaisi tukensa Britannialle. Lähde: (formin.finland.fi lehdistötiedote 26.3.2018)

Sääntö nro 2
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.

Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 3
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.

Sääntö nro 4
Jonkun pitää aina johtaa.

Sääntö nro 5
Delegoimalla ei voi välttää vastuuta.

Sääntö nro 1
Yritysturvallisuuden on palveltava toimintojen tavoitteita.

Back to content