Henkilötarkkailu - SecMeter

Go to content

Henkilötarkkailu

Yritysturvallisuus > Henkilöturvallisuus
Yrityksen avainhenkilö tai delegaatio saattaa joutua tietämättään tarkkailun kohteeksi esimerkiksi liikematkalla tai yksityiselämässään.

Avainhenkilön kannalta on olennaista tarkkailuun liittyvän tietoisuuden ja valmiuksien kehittäminen, tahattomien tietovuotojen ehkäisy ja yrityksen etujen turvaaminen.

Henkilötarkkailu, josta käytetään myös kansanomaista ilmaisua varjostus, on suunnitelmallinen henkilöön kohdistuva tiedustelumenetelmä, jota ammattitaitoisesti toteutettuna on erittäin vaikea havaita.

Henkilötarkkailu liittyy useimmiten taustatietojen hankintaan (liikeneuvottelut), jonkin tapauksen tutkintaan, sieppauksen valmisteluun, suojelurahojen kiristyksen tai terroriteon valmisteluun, mutta myös sellaisten yritystä koskevien tietojen hankintaan, joiden avulla voidaan hyökätä yritystä vastaan.

Henkilötarkkailu on kautta historian säilyttänyt asemansa tehokkaana tiedonhankintamenetelmä, jota käyttävät vaihtelevalla ammattitaidolla esimerkiksi:

  • viranomaisorganisaatiot (poliisi, tulli, Puolustusvoimat, tiedustelupalvelut)
  • järjestöt (yksityiset tiedustelupalvelut, poliittiset puolueet, aatteelliset yhdistykset)
  • vakuutusyhtiöt (vakuutusetsivät)
  • kilpailevat yritykset (yksityisetsivät, lakitoimistot)
  • neuvotteluosapuolet
  • rikollisjärjestöt (anarkistit, terroristit, huumekauppiaat).


HENKILÖTARKKAILU
OSA 1
Operatiiviset käsitteet

Jatkossa henkilötarkkailusta käytetään termiä tarkkailu ja sen havainnoinnista termiä vastatarkkailu. Tarkkailu perustuu ajatukselle, että kohteena olevan henkilön on käytännössä mahdotonta havaita ammattitaitoisesti toteutettua tarkkailua. Avainkysymykseksi muodostuu, kuinka tarkkailun voi havaita ennen kuin vakavia vahinkoja ehtii syntyä.

Useimmiten riittää henkilön oma valppaus ja tarkkailuun liittyvien perustaktiikoiden tuntemus, mutta erityistapauksissa saattaa olla tarpeen käyttää asiantuntijan apua. Varomattomasti toimiva henkilö saattaa vaarantaa oman turvallisuutensa lisäksi myös operatiiviset liiketoimintatavoitteensa ja yrityssalaisuudet.

Tarkkailun taustalla on yleensä jonkin ryhmän intresseihin liittyvä tiedon tai etuisuuden hankinta. Valtioiden virkamiehillä on mahdollisuus käyttää tarkkailun paljastamiseen turvallisuuspalveluiden vastatarkkailuun perehtyneitä henkilöitä. Tätä mahdollisuutta yksin liikkuvalla yrityksen avainhenkilöllä tai delegaatiolla ei yleensä ole. Tilanteesta tulee selvitä omin neuvoin. Tällöin tarkkailun vastaisen strategian tavoitteena tulee olla tarkkailijoiden harhauttaminen ja työn vaikeuttaminen.

Tarkkailun kohteena oleva henkilö voi vaikeuttaa huomattavasti tarkkailijoidensa työtä jättämällä mahdollisimman vähän jälkiä tai jättämällä harhauttavia jälkiä.

Fyysinen tarkkailu
Fyysinen tarkkailu on järjestelmällistä ja huomaamatonta tarkkailua, jonka avulla hankitaan tietoa kohteesta. Tarkkailulla tunnistetaan ja dokumentoidaan operaation päämäärän kannalta merkittävää toimintaa. Tiedon kerääminen etenee asteittain (progressiivisesti) ja hitaasti.

Pintaan kaivaminen
Asuntoon, työpaikkaan, hotelliin tai harrastuspaikkaan liittyvien tietojen hankinta, joiden perusteella voidaan aloittaa tarkkailtavan kohteen kyttäysvaihe.

Tarkkailijaryhmän tehtävä
Tarkkailijaryhmä dokumentoi kaikki kohteesta tehdyt havainnot, vaikka ne vaikuttaisivatkin merkityksettömiltä. Myöhemmin tehtävät havainnot voivat auttaa selvittämään aiempien havaintojen merkitystä. Tehdyistä havainnoista rakennetaan kohteen käyttäytymismalli.

Tarkkailuajoneuvo
Tarkkailuajoneuvo on ajoneuvo, jota tarkkailijat käyttävät kohteen seurannassa ja josta kohteen tarkkailu tapahtuu. Koska tarkkailun kohteella on mahdollisuus tarkistaa epäilyttävän ajoneuvon omistajuus, on tarkkailua suorittaville organisaatioille operatiivisesti merkityksellistä salata ajoneuvon tiedot.

Tarkkailuajoneuvot ovat pääsääntöisesti virkakäytössä olevia leasing-sopimusautoja. Leasing-sopimukset turvaavat tiedustelupalveluille mahdollisuuden ajoneuvojen joustavaan kierrättämiseen (rotaatio). Autot ovat uusia tai uudehkoja, koska niitä käytetään myös muihin tarkoituksiin. Kohteen tulee pitää seuraavia rekisteritietoja hälyttävinä:

  • Omistajana valtio, lähetystö tai ei ilmoiteta.
  • Omistajana leasing-yhtiö.
  • Ajoneuvon käyttötarkoitus "vuokraus ilman kuljettajaa"
  • Haltijaa ei ole merkitty.
  • Ajoneuvon omistajan tai haltijan yhteystietoja ei pystytä jäljittämään.

Muut tunnusomaiset piirteet:

  • Ajoneuvon lasit ovat tummennettuja.
  • Ajoneuvossa on pääsääntöisesti vain yksi henkilö, kuljettaja siviilivaatteissa.

Tarkkailuoperaatio
Tarkkailuoperaation alussa kohteen toiminnasta on rajallinen määrä tietoa. Tarkkailijaryhmä pyrkii erottamaan operaation kannalta merkittävät ajankohdat ja kohteen tekemiset rutiininomaisista ja merkityksettömistä tekemisistä. Ryhmä keskittyy niihin kohteen tekemisiin, joista se todennäköisesti hyötyy eniten. Tämän periaatteen mukaan tarkkailijat ja tarkkailuajoneuvot ovat tekemisissä kohteen kanssa vain tietyn ajan.

Tarkkailun tavoite
Kohde, joka on tarkkailijan näköpiirissä, on tarkkailussa. Operaation tavoitteiden mukaan kohteen tekemisiä voidaan pitää joko laittomina tai operatiivisina. Laittomat tekemiset ovat ao. maan lainsäädäntöä loukkaavia tekoja.

Operatiivisilla tekemisillä on merkitystä ainoastaan tarkkailuoperaation kannalta. Kaikki laittomat tekemiset eivät suinkaan ole operatiivisia; yleensä tarkkailijaryhmä panee nekin merkille, mutta jättää hyödyttömät havainnot huomiotta lopullisessa arvioinnissa.

Havainnoista tehdään kohdemalli -analyysi. Mikäli kohde on havainnut tarkkailun, hän voi harhauttaa tarkkailijoitaan käyttäytymällä tahallaan mallista poikkeavalla tavalla jättäen jälkeensä vääriä ja turhauttavia johtolankoja. Epäilevää ja tarkkailun havainnutta kohdetta onkin erittäin vaikea tarkkailla ja hyödyntää. Kohteelle on operatiivisesti merkityksellistä salata havaitsemansa tarkkailu.

Järjestelmällinen tarkkailu toteutetaan useilla eri taktiikoilla, joita sovelletaan ryhmässä tai yksin. Valittujen taktiikoiden tarkoituksena on saada kohde tehokkaasti ja huomaamattomasti tarkkailuun. Tarkkailu on tehokasta ainoastaan silloin, kun kohde tai ulkopuoliset eivät huomaa sitä.

Tarkkailun aloituspaikka
Tarkkailun aloituspaikka on paikka missä kyttääjä saa kohteen näköpiiriinsä.

Tarkkailijan sijaintipaikka
Tarkkailijan sijaintipaikka on perustaktiikkaan kuuluva käsite, joka määrittää tarkkailijan aseman suhteessa seurattavaan kohteeseen.

Tarkkailun jättöpaikka
Tarkkailun jättöpaikka on kohta, jossa johtotarkkailija vahvistaa kohteen reitin seuranta-alueelta ulos ja varmistaa, että uudella johtotarkkailijalla on näköyhteys kohteeseen. Jättöpaikan tulee olla sellainen, josta tarkkailija voi todeta kohteen voivan liikkua ainoastaan tiettyyn suuntaan.

Tarkkailijan tulopaikka
Tarkkailijan tulopaikka on kohta, josta uusi johtotarkkailija saa näköyhteyden kohteeseen ja vahvistaa tilanteen edelliselle johtotarkkailijalle. Uusi johtotarkkailija ottaa kohteen heti seurantaan hyödyntämällä luonnollisia liikennevirtoja. Mikäli kohde liikkuu alueella, jossa on useita liikkumissuuntia, tulee alueelle järjestää useita havaintopaikkoja.


HENKILÖTARKKAILU
OSA 2
Tarkkailijat

Tarkkailuoperaation toteuttaa tarkkailijaryhmä. Taktisesti tehokas tarkkailijaryhmä koostuu vähintään kahdestatoista (12) henkilöstä ja kuudesta (6) ajoneuvosta. Ryhmän jäsenet ovat tarkkailijoita, jotka liikkuvat jalan tai ajoneuvoilla tai molemmilla tavoilla.

Ryhmän käyttämiä kulkuvälineitä sanotaan tarkkailuajoneuvoiksi. Yleensä ryhmä viittaa käyttämiinsä ajoneuvoihin koodinimillä, kuten Alfa, Bravo, Charlie jne.

Tarkkailijoilla ei ole fyysisiä vakiopiirteitä (sukupuoli, rotu, koko). Tarkkailuoperaation kannalta on edullisinta, että ryhmä koostuu mahdollisimman erilaisista yksilöistä. Tarkkailijat keksivät läsnäololleen ja toiminnalleen tekosyitä. Jos tarkkailija "piiloutuu" puhelinkoppiin, hänen on laitettava rahaa puhelimeen, jotta hänen käyttäytymisensä näyttäisi uskottavalta.

Hyvällä tarkkailijalla on huomaamaton ulkonäkö. Arvet, ontuminen ja epämuodostumat painuvat helposti mieleen. Monet taitavat tarkkailijat ovat naisia. Tarkkailun kohteena olevan henkilön ei tule sulkea pois potentiaalisia tarkkailijoitaan ulkomuodon, rodun, iän tai sukupuolen perusteella.

Miltä supon etsivä näyttää?
Vastaus on, ettei sitä voi tietää. Vuonna 2008 sattui tapaus, jossa kaksi supon etsivää oli suorittamassa Helsingin Itäkeskuksessa virkatehtävää, kun he havaitsivat parkkipaikalla päihtyneen miehen, joka kolhi rengasraudalla pysäköityjä autoja ja uhkasi rengasraudalla erästä pariskuntaa.

Supon etsivät päättivät pidättää aggressiivisesti käyttäytyneen miehen varsinaisen virkatehtävänsä ohessa. Päihtynyt mies sai syytteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, joka lopulta vahvistettiin Helsingin hovioikeudessa virkamiehen vastustamisena.

Syytteen saanut mieshenkilö kertoi oikeudessa, että kyseiset supon etsivät eivät muistuttaneet ulkoisesti lainkaan poliiseja. Etsivistä toinen oli nainen ja toinen mies. He olivat pukeutuneet farkkuihin ja T-paitaan. Lähde: (Iltalehti 22.3.2011)

Tarkkailijoiden maneerit
Tarkkailijat pyrkivät sulautumaan ympäristöön, jotta he eivät herättäisi kohteen tai ulkopuolisten epäilyjä. Järjestelmällisessä tarkkailuoperaatiossa ryhmä tutustuu kohdealueeseen ennalta ja selvittää, kuinka ryhmä voi sulautua parhaiten ihmisten joukkoon. Etnisesti värittyneillä alueilla pyritään käyttämään alueen väestöön sulautuvia tarkkailijoita.

Maneerit ovat yksilön luonteenomaisia piirteitä, kuten ryhti, kävelytyyli, -nopeus ja äänenväri. Tarkkailijat pyrkivät peittämään tai salaamaan omalaatuisimmat piirteensä. Hermostuneisuutta on kuitenkin vaikea salata. Adrenaliinin erittyminen voi saada tarkkailijan käyttäytymään huomiota herättävästi.

Hermostuneisuus ilmenee kävelyn nopeutumisena, tiiviinä tuijotuksena ja toistuvana kellon vilkuiluna. Tarkkailija saattaa liikehtiä luonnottoman nopeasti tai turhan siekailemattomasti.

Tarkkailijaryhmän jäsenet pukeutuvat toisistaan poikkeavalla tavalla siten, että kohdetta on mahdollista seurata huomaamattomasti erilaisiin tilanteisiin. Ryhmä arvioi etukäteen, mitä kohde todennäköisimmin tekee kunakin päivänä.

Tarkkailijat välttävät muodikkaita, värikkäitä ja huomiota herättäviä asusteita, ja suosivat konservatiivista pukeutumista ja hiustyyliä. Sään salliessa tarkkailijat käyttävät useita vaatteita päällekkäin. Päällystakin, pikkutakin, puseron ja paidan yhdistelmällä voi muuttaa ulkomuotoa nopeasti.

Muodollisesta tilaisuudesta on helppo siirtyä rennompaan ympäristöön mm. vaatteita vähentämällä. Piilolinsseillä voidaan myös vaihtaa silmien väriä. Tarkkailijat välttävät aurinkolasien käyttöä, koska ne herättävät yleensä huomiota.

Hiusten värjääminen on yleinen muuntautumiskeino. Peruukit, tekoparrat ja -viikset kuuluvat tarkkailijoiden perusvälineistöön. Tiedustelupalveluiden agenteilla ne on valmistettu huolella kyseistä henkilöä varten. Muut tahot tyytyvät yleensä "spy shopeista" ostettaviin valmistuotteisiin.

Tarkkailijat voivat naamioitua osittain tai täydellisesti, kun heidän pitää mennä kohteen lähietäisyydelle. Kasvonpiirteitä on vaikeampi muistaa kuin asusteita tai maneereja, jotka jäävät helposti muistiin. Täydellinen muuntautuminen edellyttää vaatteiden, hiusten ja jopa maneerien vaihtamista.

Tarkkailun kohteen yritettäessä paljastaa tarkkailijoitaan, on yleensä kiinnitettävä huomiota yksilöllisiin piirteisiin. Kuvapainatukset, logot ja tekstit jäävät mieleen. Naispuolisten tarkkailijoiden piirteet jäävät etenkin miesten mieleen helpommin.

Tarkkailijalla on tapana muuntautua täysin, koska osittainen muuntautuminen herättää epäilyjä. Sama tarkkailija, joka esiintyy parrakkaana toisaalla ja parrattomana toisaalla, saattaa paljastaa operaation.

Tarkkailuoperaatio paljastuu myös, jos kohde näkee saman tarkkailijan kahdessa eri paikassa, jotka eivät osu loogisen reitin varrelle. Erityisen kauniit ja komeat ihmiset sekä tyylirikot ja alueen tapojen vastainen pukeutuminen ovat aina tarpeetonta huomiota herättäviä.


HENKILÖTARKKAILU
OSA 3
Tarkkailumenetelmät

Fyysisessä tarkkailussa on kaksi päälinjausta, jotka sisältävät tapauskohtaisesti valittuja dokumentointi- ja tiedonhankintamenetelmiä. Fyysisen tarkkailun päälinjaukset ovat:

  • Kiinteän kohteen/asemapaikan tarkkailu
  • Liikkuvan kohteen tarkkailu

Kiinteästä asemapaikasta tarkkaillaan tai kuunnellaan yksittäistä kohdealuetta. Tällaisella tarkkailulla on tietty tavoite, eikä sillä saada kokonaiskuvaa kohteen tekemisistä. Menetelmää käytetään, kun kohteella epäillään olevan jotain operatiivista toimintaa asemapaikan lähistöllä. Mahdollisia asemapaikkoja ovat kohteen asunto, työpaikka, kantakuppila tai tuttavan asunto.

Yhdessä tarkkailuoperaatiossa voi olla useita kiinteitä tarkkailupaikkoja, ja niitä voidaan käyttää kyttäysmuodostelman tukena. Esimerkiksi kohteen kulkusuunta voidaan määrittää kulkureitin varrella sijaitsevista kiinteistä tarkkailupaikoista.

Tarkkailupaikan ikkunaverhot pidetään yleensä kiinni. Kohteen tuleekin havainnoida verhottuja ikkunoita. Tarkkailupaikoilla on joko tarkkailija tai videovalvonta. Kuuntelupaikoilla käytetään suuntamikrofoneja tai lankamikrofoneja.

Tarkkailupaikkoina käytetään kohteen käyttämän huoneiston tai hotellihuoneen viereisiä huoneita. Omakotitalojen läheisyyteen on vaikeampi perustaa kiinteää tarkkailupaikkaa, ja tarkkailijat käyttävät tähän tarkoitukseen mahdollisesti tarkkailuajoneuvoa esimerkiksi pakettiautoa.

Tarkkailijat voivat tarkkailla aluetta myös henkilöauton takakontin avaimenreiästä, pusikoista, puista tai jopa viemäriaukoista. Liikkuvaa kohdetta tarkkaillaan jalan, ajoneuvolla tai molemmilla. Liikkuvat ja asemapaikkaa tarkkailevat tarkkailijat voivat tehostaa toimintaansa yhteistyöllä. Tarkkailutavat jaetaan viiteen pääluokkaan:

  • Jalkatarkkailu
  • Autotarkkailu
  • Yhdistelmätarkkailu
  • Kelluva tarkkailu
  • Progressiivinen tarkkailu

Jalkatarkkailu
Jalkatarkkailuyksiköt ovat perinteisesti käyttäneet visuaalisia merkinantoja. Kommunikaatiovälineiden kehityttyä ja yleistyttyä on myös jalkatarkkailijoilla mahdollisuus käyttää huomiota herättämättä matkapuhelinta tai sitä muistuttavaa radiota ilman, että radion käyttö paljastaisi tarkkailijan tai herättäisi tarpeetonta huomiota ulkopuolisissa.

Ennen alalla tapahtunutta teknistä vallankumousta radiot olivat lähinnä autotarkkailuyksiköiden käytössä. Tänään tarkkailijat käyttävät huomaamattomia nk. agenttilähettimiä. Tilanne on näin ollen muuttunut seurannan kohteen kannalta huomattavasti tukalammaksi.

Jalka- ja autotarkkailijat toimivat yleensä yhteistyössä, koska useimmat kohteet liikkuvat jalan sekä ajoneuvolla. Jalkatarkkailulla yritetään selvittää, tekeekö kohde jollakin alueella operatiivisia asioita. Jalkatarkkailulla on siten tarkoin määritelty päämäärä. Jalkamiehillä on yleensä aina muutama tukiajoneuvo apunaan.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tarkkailijoiden paljastamiseen ja eksyttämiseen on käytettävissä useita eri tekniikoita, joista paljastamiseen liittyvät ovat ehkä liikematkailijalle tärkeimpiä. Eksyttämiseen liittyviä tekniikoita liikematkailija tarvitsee ainoastaan hätätilanteessa.

Perussääntö on, että kohde ei saa osoittaa tarkkailijoilleen havainneensa tarkkailua. Havainnon salaamisella saavutetaan etu, jota voidaan käyttää operatiivisesti hyväksi. Tarkkailijoille syötetään kaikissa mahdollisissa tilanteissa tarkoituksenmukaista kananruokaa (disinformaatiota), joka edistää seurannan kohteen omia päämääriä. Hätätilanteita varten on jätettävä mahdollisuus yllätykselliseen eksyttämiseen.

Liikemiesten käyttöön valmistetaan tyylikkäitä aurinkolaseja, joihin sijoitettujen huomaamattomien peilien avulla on mahdollisuus seurata päätä kääntämättä takana tulevia tarkkailijoita. Laseista saattaa olla hyötyä myös liikuttaessa muutoin levottomilla kaupunkialueilla ja katuosuuksilla.

Mikäli liikematkailija huomaa joutuneensa tarkkailun kohteeksi, on pyrittävä arvioimaan tarkkailijoiden toiminnasta ketä tarkkailijat edustavat. Liikematkailijan on muutettava operatiivisia suunnitelmiaan, mutta ei paljasta havainneensa tarkkailua. Pakoilulla liikematkailija osoittaa tarkkailijoille havainneensa seurannan. Samalla liikematkailija osoittaa pakoilevansa jotakin ja saa kannoilleen lisää tarkkailijoita. Pakeneminen voi onnistua vain kerran ja se tehdään ainoastaan "kuumassa" tilanteessa.

Autotarkkailu
Autotarkkailun tarkoitus on selvittää kohteen kulkureitit ja ajotottumukset (nopeus, ajon tasaisuus). Tätä tarkkailutapaa käytetään etenkin operaation alkuvaiheessa, kun tietoa kerätään kohdemalli -analyysiin. Ajoneuvoa ei välttämättä seurata tarkkailuajoneuvosta. Nykyaikainen GPS (Global Positioning Satellite) seurantalaite mahdollistaa ajoneuvon seurannan valvontakeskuksesta käsin. GPS-seurantalaite on kooltaan kämmeneen mahtuva pieni rasia. Kaupallisista versioista löytyy useimmiten kirjainmerkintä GPS.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tehokkain keino varmistua ajoneuvon "puhtaudesta" on vuokrata uusi ajoneuvo joka päivä eri paikasta. Menettely on kuitenkin useimmiten mahdoton, erityisesti jos käytössä on oma tai yrityksen ajoneuvo. Seurannan kohteen on syytä tutkia, onko ajoneuvoon kiinnitetty seurantalaitteita tai muita seurantaa helpottavia välineitä. Seurantalaite koostuu radiolähettimestä, virtalähteestä ja antennista. Antenni on useimmiten korkeintaan 20 cm pitkä lanka. Seurantalaite kiinnitetään autoon magneetin avulla. Todennäköisemmät kiinnityspaikat ovat:

  • lokasuojien sisäosat (lokasuojan ja sisälokasuojan väli).
  • puskurien sisäosat.
  • alusta.

Seurantalaitteen nuohous
Ajoneuvo tulee tutkia perinpohjaisesti. Auto ajetaan autotalliin tai muuhun suojaiseen paikkaan, josta tarkkailijat eivät voi havaita laitteen etsintätoimia. Etsintää ei saa lopettaa yhden seurantalaitteen löytymisen jälkeen, koska ajoneuvoon on saatettu asentaa useampia seurantalaitteita. Noudata seuraavia ohjeita:

  • irrota laite varovasti autosta
  • siirrä laite kokonaisuudessaan auton sisäpuolelle
  • pidä laite toistaiseksi autossa, älä kuljeta mukana
  • ota laitteesta ja antennista kuva
  • tutki virtalähteen laatu ja teho (paristotyyppi ja jännite)
  • tutki löytyykö laitteesta tekstejä, numeroita tai merkkejä
  • tutki laitteen valmistusmateriaali ja väri (muovi, metalli)
  • tee muistiinpanot laitteen asennuspaikasta ja -tavasta
  • aja automarketin parkkipaikalle tai autohalliin
  • kiinnitä laite johonkin toiseen ajoneuvoon tai sulje laite umpinaiseen metallirasiaan
  • ilmoita tiedot viipymättä yrityksen turvallisuuspäällikölle ja pyydä jatko-ohjeita.

Muut laitteet
Autoon saatetaan kiinnittää myös muita seuraamista helpottavia laitteita esimerkiksi pimeäseurannan helpottamiseksi. Tarkista, ettei autoon ole kiinnitetty:

  • ylimääräisiä lamppuja (pieni keltainen vilkkulamppu)
  • heijastimia
  • peilejä
  • fluorisoivaa maalia.

Yhdistelmätarkkailu
Yhdistelmätarkkailu tapahtuu jalka- ja autotarkkailun yhteistyönä. Päämääränä on selvittää tarkasti, mitä kohde tekee tietyllä aikavälillä. Yhdistelmätarkkailu on taktisesti ja teknisesti vaativa, koska kaikkien tarkkailuryhmän jäsenten on kyettävä vaihtamaan liikkumistapaa helposti. Kohde havaitsee liikkumistapaa vaihtavat tarkkailijat helpommin. Pitkäaikaisissa operaatioissa paljastuminen estetään vaihtamalla tarkkailijoita ja ajoneuvoja.

Kelluva tarkkailu
Kelluvalla tarkkailulla tarkoitetaan kyttäystaktiikkaa, jossa tarkkailijat liikkuvat julkisilla paikoilla esimerkiksi kauppakeskuksissa, rautatieasemilla ja ravintoloissa pyrkimyksenä saada ennalta määrittämätön tunnettu tarkkailukohde seurantaan. Tekniikkaa käyttävät paparazzit, rikollisryhmät ja turvallisuuspalvelut.

Progressiivinen tarkkailu
Viides tarkkailutyyppi on vaiheittaisesti etenevä progressiivinen tarkkailu. Sen avulla pyritään selvittämään yksittäinen kulkureitti. Progressiivisella tarkkailulla on tarkka päämäärä. Tarkkailu etenee vaiheittain paikasta A paikkaan B, paikasta B paikkaan C, kunnes reitti on selvillä. Jokainen vaihe on itsenäinen. Tätä tarkkailutapaa käytetään, kun tarkkailuryhmän resurssit ovat rajalliset tai operaation ei haluta missään tapauksessa paljastuvan. Erityisesti terroristit suosivat tätä tarkkailutapaa.

Autotarkkailun erityispiirteet
Tarkkailuajoneuvot liikkuvat muun liikenteen mukana ja ne joutuvat pysähtelemään liikennevaloihin ja väistämään muuta liikennettä. Luonnollisia liikennevirtoja hyödyntäessään tarkkailuajoneuvot ovat myös vaikeasti havaittavissa.

Näkösuojat
Autotarkkailussa käytetään näkösuojana pääasiassa muuta liikennettä.

Kyttäys- ja tarkkailualueet
Tarkkailuajoneuvot eivät liiku asemapaikoistaan ennen kohteen poistumista tarkkailualueelta. Jos jokin ajoneuvo lähtee paikaltaan ennenaikaisesti, tarkkailuoperaatio saattaa paljastua tai kohde voi livahtaa vartioimattoman reitin kautta.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tarkkailuajoneuvossa on yleensä kaksi henkilöä. Tarkkailuajoneuvon kojelaudalla näkyvät kahvikupit ja käynnissä oleva tarkkailuauto paljastavat tarkkailijat helposti. Ajoneuvoissa on usein myös paljastavia lisävarusteita kuten kaksi taustapeiliä, jotka ovat helposti havaittavissa. Kylmissä ilmastollisissa olosuhteissa tarkkailuajoneuvon ikkunat ovat muista ajoneuvoista poiketen lumesta ja huurteesta vapaat. Ajoneuvon ympärillä saattaa esiintyä myös lämpöväreilyä.

Kohteen seuraaminen
Kohdetta seuraa kerrallaan vain yksi ajoneuvo, jossa on yleensä kaksi tarkkailijaa. Kohteen ajotottumukset, kuten nopeus ja ajon tasaisuus tutkitaan ja otetaan huomioon kohdetta seurattaessa. Yleensä kohde poikkeaa tottumuksistaan laittomien tai operatiivisten tekemistensä aikana.

Näissä tilanteissa kohde saattaa ajaa normaalia nopeammin, hitaammin, hajamielisemmin tai harkitummin. Tarkkailuauto seuraa yleensä yhden auton päässä kohteesta. Ryhmä käyttää usein tukitarkkailuautoa, joka ottaa kohteen tarkkailuun, mikäli johtoauto jää kohteen matkasta.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohde voi yrittää paljastaa tarkkailijat muuttamalla satunnaisesti vauhtiaan tai vaihtamalla kaistaa. Kohde voi tarkkailla taustapeilistä, tekeekö jokin ajoneuvo hänen takanaan samat liikkeet. Myös tarkkailuajoneuvossa yksinään puhuva henkilö herättää epäilyjä. Kohteen kannattaa tehdä U-käännös, mikäli lähettyvillä ei ole risteystä jossa tarkkailijat voivat kääntyä luontevasti perään.

Tarkkailuajoneuvo paljastuu helposti, jos se yrittää saada etäisyyttä kohteeseen muuta liikennettä häiritsevällä hidastelulla. Liikennevalot ja ruuhkat auttavat eksyttämään tarkkailijan.

Autotarkkailun havaitseminen on vaikeata, koska kohde joutuu keskittymään omaan ajamiseen. Tarkkailun havaitseminen muuttuu huomattavasti helpommaksi, mikäli kohdetta avustaa vastatarkkailuun perehtynyt ammattilainen.

Kadonneen kohteen etsiminen
Tarkkailijat arvioivat kohteen kulkeman matkan aika-matka päätelmällä. Metodi perustuu loogiseen/subjektiiviseen harkintaan tai matemaattiseen laskutoimitukseen, jonka muuttujia ovat kohteen tottumusten perusteella arvioitu nopeus, tarkkailijan käyttämä nopeus ja kuljettu matka. Laskukaavat ovat:

  • MATKA = NOPEUS X AIKA
  • AIKA = MATKA / NOPEUS
  • NOPEUS = MATKA / AIKA

Vastatarkkailutoimenpiteet
Muuttamalla yllättäen normaalia kulkunopeuttaan kohde voi sekoittaa tarkkailijoiden arviot. Asuinalueilla tarkkailuryhmä tarkastaa yleensä vain pääkulkuväylät, jolloin kohde voi eksyttää tarkkailijansa helpommin.

Jos kulkuväyliä on vähän, olettavat tarkkailijat, että kohde joutuu kulkemaan saman paikan kautta uudestaan. Samoja ajoreittejä ei tulisi käyttää toistamiseen. Kohteen on myös huomioitava, että viime kädessä tarkkailijat palaavat kyttäämään kohteen hotellia tai asuntoa.

Jalkatarkkailun erityspiirteet
Jalkatarkkailulla pyritään selvittämään kohteen toimia rajatulla alueella. Tällainen keskitetty tarkkailuoperaatio perustuu luotettaviin tietoihin, joiden perusteella ryhmä olettaa saavansa hyviä tuloksia.

Jalan kulkevan tarkkailukohteen tarkkailu on hidastempoista, jonka ansiosta tarkkailuryhmä pystyy koordinoimaan toimintansa paremmin. Jalkamiesten ei tarvitse ottaa huomioon muusta liikenteestä johtuvia haittatekijöitä. Fyysiset esteet ovat suurin liikkumista vaikeuttava tekijä.

Tarkkailijat käyttävät hyödykseen sitä rajoitetta, että kävelevä kohde voi nähdä taakseen vain kääntymällä ympäri. Toisaalta jalkamiesten on vaikeampi päästä nopeasti lähemmäs kohdetta, jos tarve vaatii.

Näkösuojat
Jalkamiehinä liikkuvat tarkkailijat käyttävät pääasiallisena näkösuojana muita jalankulkijoita. Mahdollisuuksien mukaan tarkkailijat pyrkivät liikkumaan rakennusten suojassa ja varjoissa. Tarkkailijat saattavat tarkkailla kohdetta myös rakennusten sisältä ovi- ja ikkuna-aukoista.

Tarkkailija herättää epäilyjä, jos hän kohteen kääntyessä kumartuu näkösuojaan tai kurkistelee näkösuojasta. Taitavat tarkkailijat panevat merkille lähietäisyydellä olevia näkösuojan paikkoja siltä varalta, että kohde tekee äkkinäisen liikkeen. Jos näkösuojaa ei löydy, tarkkailija jatkaa matkaansa luontevasti, vaikka joutuisikin kävelemään kohteen ohi.

Kyttäys- ja tarkkailutilanteet
Jalkatarkkailijat ryhmittäytyvät tarkkailualueelle periaatteessa samoin kuin ajoneuvot. Kaikki kohteelle mahdolliset kulkureitit ovat tarkkailussa. Jalkamiesten on keksittävä läsnäololleen jokin uskottava syy, mikä on vaikeampaa kuin ajoneuvojen ryhmittämisessä. Päämäärätön seisoskelu saattaa paljastaa kyttäyksen.

Kyttäysaluetta on vaikea määritellä haja-asutusalueella tai maaseudulla. Näillä alueilla on tehokkaampaa käyttää suuntamikrofoneja, joilla voidaan kuunnella keskusteluja vähämeluisilla alueilla.

Kaupunkialueilla voidaan pitää tarkkailualueina tai kiinteinä asemapaikkoina kauppoja, ravintoloita ja muita sisätiloja, joiden ikkunoista kohdetta voidaan tarkkailla. Julkisten tilojen ikkunasta tarkkailevalla henkilöllä tulee olla täydellinen selitys läsnäololleen. Tarkkailupaikkojen miehitystä pyritään vaihtamaan sopivin väliajoin epäilyjen välttämiseksi.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Ravintolan asiakkaana olevat tarkkailijat maksavat laskunsa aina ruokaa tarjoiltaessa, päästäkseen tarvittaessa nopeasti kohteen perään. Syömättä tai hätäisesti kesken ruokailun poistuvat asiakkaat ovat aina mahdollisia tarkkailijoita.

Maksa oma ravintolalasku edeltä käsin mahdollisimman huomaamatta. Poistu yllättäen ravintolasta ja tarkkaile reagoiko kukaan lähtöösi.

Tarkkailijat käyttävät puhelinkoppeja, puiston penkkejä ja bussipysäkkejä lyhytaikaisina tarkkailupaikkoina. Liikematkailija voi valita kahden puhelimen puhelinkopin. On mahdollista irrottaa toisen puhelinkopin kuulokkeesta puherasia (muistettava asettaa mikrofoni takaisin). Siirry toimivaan puhelimeen ja katso tuleeko kukaan puhumaan toimimattomaan puhelimeen.

Tarkkailijat pyrkivät soittamaan tarkkailuajoneuvoihin tai tukikohtaan, jotta heidän puhelinkeskustelunsa vaikuttaisi aidolta. Toimimattomaan yleisöpuhelimeen epätavallisen pitkään puhuva henkilö on aina mahdollinen tarkkailija.
Odota bussipysäkillä useampi bussivuoro. Päämäärätön viivyttely bussipysäkillä on aina epäilyttävää. Pysäkillä sitkeästi odottava henkilö on mahdollinen tarkkailija.

Kohteen seuraaminen
Kohteen havaittuaan, parhaassa asemapaikassa oleva tarkkailija lähtee seuraamaan kohdetta ja ilmoittaa siitä muulle ryhmälle. Havaitsijasta tulee johtotarkkailija.

Kun kohde ja johtotarkkailija ohittavat muissa asemapaikoissa olevia tarkkailijoita, nämä liittyvät tarkkailuoperaatioon siten, että ensimmäisestä liittyvästä tarkkailijasta tulee tukitarkkailija.

Johtotarkkailija voi periaatteessa seurata kohdetta kummalla puolella tietä tahansa, mutta tukitarkkailijan kanssa etenevä johtotarkkailija valitsee yleensä tien vastakkaisen puolen, mistä on selvempi näköyhteys kohteeseen.

Tukitarkkailija seuraa kohdetta samalla puolella katua noin kaksinkertaisen matkan päässä johtotarkkailijasta. Vilkkaassa liikenteessä tukitarkkailija saattaa seurata samalla etäisyydellä kuin johtotarkkailija ja tarkkailijat seuraavat kohdetta vuorotellen jatkuvan näköyhteyden varmistamiseksi.

Muut tarkkailijat seuraavat kauempana. Tukitarkkailijan lisäksi tarvitaan yleensä ainakin yksi muu tarkkailija, joka ottaa tukitarkkailijan tehtävän, jos tukitarkkailijan on ryhdyttävä johtotarkkailijaksi. Mahdollinen kolmas tarkkailija seuraa kadun samalla puolella kuin johtotarkkailija.

Ilman tukitarkkailijaa kulkeva johtotarkkailija on yleensä samalla puollella katua kuin kohdekin, koska silloin hänellä on samat esteet kuin kohteella, eikä hänen tarvitse ylittää tietä pysyäkseen kohteen perässä.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tarkkailua epäilevän liikematkailijan on oltava selvillä mitä ympärillä tapahtuu. Seuraa myös kadun vastakkaista puolta. Tien toisella puolella oleva tarkkailija ei paljastu helposti, mikäli yrität äkkinäisellä kääntymisellä paikantaa tarkkailijan.

Johto- ja tukitarkkailijoiden yhteistyö
Johto- ja tukitarkkailijat joutuvat vuorottelemaan tarkkailuvastuuta etenkin sokeissa kulmissa (rakennuksen kulman taakse tarkkailijan näkösektorin ulkopuolelle rajautuva alue), joita on paljon kaupunkialueilla. Johto- ja tukitarkkailija pyrkivät yhdessä varmistamaan sokeat kulmat.

Kohteen kääntyessä sokean kulman taakse, yksi tarkkailija (joko johto- tai tukitarkkailija) kävelee kulman ohi. Ohittaessaan kulman hän vilkaisee sivulleen ja katsoo, jatkaako kohde matkaansa vai onko tämä pysähtynyt kulman taakse. Tarkkailija ilmoittaa tietonsa muulle tarkkailuryhmälle ja jatkaa matkaa muuttamatta suuntaansa.

Kadun vastakkaisilla puolilla kulkevat tarkkailijat kykenevät varmistamaan sokeat kulmat tehokkaasti näköesteiden ja liikenteen esteiden haittaamatta. Sokean kulman varmistaa se, kumpaa liikenne haittaa enemmän lähtemästä kohteen perään.

Kun sokea kulma varmistetaan kadun vastakkaiselta puolelta, tarkkailija ei paljastu helposti. Samalla puolella katua sivuilleen vilkuileva tarkkailija paljastuu helpommin.

Tarkkailijat päästävät mieluummin kohteen näköpiiristään kuin paljastavat koko operaation. Jos liikenteen aiheuttamia esteitä ei ole, kulman voi varmistaa se tarkkailija, jolla on heikompi näkösuoja. Tällöin kadun vastakkaisella puolella kulkeva tarkkailija voi ylittää kadun ja jatkaa seurantaa paljastamatta operaatiota.

Tilanteissa, joissa muut jalankulkijat eivät tarjoa näkösuojaa, kohteen ja tarkkailijan välimatka on ratkaiseva tekijä. Kohteen perään lähtee se tarkkailija, joka on kauimmaisena ja kulman varmistaa lähempänä oleva tarkkailija.
Ruuhkaisissa risteyksissä tarkkailija ei välttämättä ehdi ylittää tietä kahdesti, jolloin kohdetta on seurattava kadun samalla puolella.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Yksi vanhimmista ja käytetyimmistä tavoista paljastaa tarkkailu on kääntyä sokeaan kulmaan ja pysähtyä tarkkailemaan kulman takaa tulevia ihmisiä. Pelästyvät tai äkkinäisesti päänsä kääntävät ja kulkuaan jäykästi eteenpäin jatkavat, ovat ilman muuta kohteen kannalta epäilyttäviä. Joka tapauksessa kulman takana tarkkaileva kohde näkee myös tyynenä pysyvät tarkkailijat ja saattaa tunnistaa heidät myöhemmin.

Kohteen on helppo paljastaa tarkkailija, joka varmistaa kulman, jatkaa suoraan risteyksen yli, palaa hetken päästä takaisin ja lähtee kohteen perään. Taktisesti viisaat tarkkailijat jatkavat matkaansa seuraavaan risteykseen ja etenevät kohteen suuntaisesti vaihtoehtoista reittiä liikkuvalla tarkkailualueella.

Liikkuva tarkkailualue
Koska jalkamiehillä on enemmän reittivaihtoehtoja ja aikaa koordinoida toimintaansa, voivat he käyttää liikkuvaa tarkkailualuetta tehokkaasti hyväkseen. Mikäli kohde katoaa näkyvistä, on jalkamiehillä mahdollisuus hyödyntää useampia samansuuntaisia kulkuväyliä kuin ajoneuvot.

Johtotarkkailija ilmoittaa ryhmälle kohteen katoamispaikan ja viimeksi havaitun kulkusuunnan. Muut liikkuvan tarkkailualueen tarkkailijat suuntaavat kohteen katoamispaikkaan ja etsivät kohdetta matkalla. Aiempi johtotarkkailija jatkaa kohteen viimeksi havaittuun kulkusuuntaan. Mikäli kohde ei löydy kuljettuun matkaan nähden kohtuullisessa ajassa, ryhmä alkaa etsiä kohdetta reitin varrella olevista rakennuksista.

Kadonneen kohteen etsiminen
Tilanteessa, jolloin tarkkailijat eivät voi hyödyntää liikkuvaa tarkkailualuetta, he tarkistavat kaikki loogiset reitit, jotka johtavat kohteen viimeisestä havaitsemispaikasta. Jos kohde ei löydy reitin varrelta kuljettuun matkaan nähden kohtuullisessa ajassa, tarkkailija palaa takaisin kohteen viimeisimpään havaitsemispaikkaan. Jalkamiehet eivät arvioi kohteen etenemistä aika - matka -yhtälöllä, vaan tekevät subjektiivisen arvion.

Tarkistettuaan kulkureitit, tarkkailijat alkavat tutkia alueen rakennuksia. Ryhmällä on enemmän aikaa tutkia aluetta, koska kohde liikkuu jalan. Yhden tarkkailijan on jäätävä varmistamaan kohteen katoamispaikkaa. Jos varmistava tarkkailija havaitsee kohteen, muu ryhmä pääsee kohtalaisen nopeasti mukaan seurantaan.

Progressiivisen tarkkailun eritysispiirteet
Progressiivisella tarkkailulla pyritään selvittämään kohteen kulkutottumuksia ja yksittäisiä reittejä. Progressiivinen tarkkailu on luotettavin tarkkailumenetelmä, koska tarkkailijat joutuvat hyvin vähän kosketuksiin itse kohteen kanssa. Esimerkiksi terroristit ja palkkamurhaajat suosivat tätä tarkkailutapaa.

Progressiivista varjostamista hyödynnetään myös silloin, kun resurssit eivät riitä muunlaisiin operaatioihin vähäisen ryhmäkoon tai viestintävälineiden puuttumisen takia.

Progressiivisessa tarkkailussa voidaan käyttää liikkuvia tarkkailijoita, kiinteillä tarkkailupaikoilla olevia tarkkailijoita tai molempia. Tällaisella operaatiolla voidaan selvittää, mitä reittiä kohde käyttää operatiivisesti merkittävällä matkalla.

Operaatiolla on tarkka aloituspiste (esimerkiksi koti, hotelli tai työpaikka), josta se jatkuu itsenäisinä vaiheina, kunnes tarkkailijaryhmä on selvittänyt kokonaisuudessaan kohteen käyttämän reitin. Progressiiviselle tarkkailulle on tunnusomaista se, että jokainen uusi vaihe jatkuu siitä pisteestä, johon edellinen päättyi.

Progressiiviseen tarkkailuun voi kulua useita päiviä, koska kohde saattaa jonain päivinä käyttää muita reittejä. Reitin varrella on käännekohtia (decision points), joissa kohde voi valita useita kulkusuuntia. Yksi tarkkailuvaihe päättyy tällaiseen kohtaan. Tämän jälkeen tarkkailijat määrittävät kohteen kulkusuunnan käännekohdasta eteenpäin. Yleensä reitin suurimmat risteykset valitaan käännekohdiksi, jotta operaatio ei pitkittyisi liikaa.

Liikkuvan kohteen progressiivinen tarkkailu
Tarkkailijaryhmä tutkii kohdealueen ennalta ja määrittää operaation aloituspisteestä johtavien reittien varrelle alkuvaiheen päätöspisteet. Päätöspisteet määritetään kaikkien reittien varrelle, koska kohteen käyttämää reittiä ei toistaiseksi tunneta.

Operaation aloituspaikkaan muodostetaan kyttäysalue, josta tarkkailijat seuraavat kohdetta päätöspisteeseen tai siihen asti, kunnes kohde kääntyy reitiltä, ja päättää operaation ensimmäisen vaiheen.

Ryhmä määrittää seuraavan käännekohdan, johon perustetaan toisen vaiheen kyttäysalue. Tätä käännekohtaa sanotaan aloituspisteeksi (base decision point), josta määritetään taas kaikkien kulkureittien varrelle tarkkailuvaiheen päätöspisteet. Jos kohde ei ilmaannu aloituskäännekohtaan, ryhmä aloittaa seuraavan vaiheen edellisestä päätöspisteestä. Operaatio jatkuu, kunnes kohteen määränpää on selvitetty.

Tarkkailija voi yksinkin suorittaa progressiivisen operaation. Tällöin jokaisen vaiheen aloituskohta on sama kuin edellisen päätöskohta. Tarkkailijan ei tarvitse määrittää kuin yksi päätöspiste, eikä hänen tarvitse palata reitillä taaksepäin.

Progressiivinen tarkkailu kiinteillä tarkkailupaikoilla
Kiinteät tarkkailupaikat perustetaan käännekohtiin. Operaation aloituspisteeseen perustetaan ensimmäinen tarkkailupaikka. Todennäköisimpien kulkureittien käännekohtiin perustetaan niin monta tarkkailupaikkaa, kuin ryhmän resurssit antavat myöten. Jos kaikki mahdolliset reitit saadaan miehitettyä, aloituspisteeseen ei perusteta tarkkailupaikkaa.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohteen on analysoitava mitkä tekemiset ovat alueella tärkeitä ja vähemmän tärkeitä. Vähemmän tärkeiden tekemisten (tekemisiä, joista voit tai haluat viestittää tarkkailijoille) aikana on toimittava aina samalla tavalla (kulkutapa, aika, reitti, pukeutuminen, tapaamiset). Tavoitteena on muodostaa väärä käyttäytymismalli. Tärkeiden tekemisten aikana kohteen on vaihdettava radikaalisti kaikkia toimintatapoja.

Yhdistelmätarkkailun erityispiirteet
Tarkkailijoilla on viestintälaitteet, koska he eivät voi tietää, milloin kohde vaihtaa kulkutapaa. Tarkkailijat pyrkivät poistumaan ajoneuvoistaan paikassa, johon kohteella ei ole näköyhteyttä omasta pysäköintipaikastaan, mutta josta he pääsevät nopeasti kohteen perään.

Jalkautuva tarkkailija painaa välittömästi mieleensä mahdolliset maamerkit. Jos kohde häviää näkyvistä, tarkkailijat ryhmittäytyvät liikkuvalle tarkkailualueelle.

Yksi tarkkailuajoneuvo jää kyttäämään kohteen ajoneuvoa, ja muut liikkuvat kohdealueella jalkamiesten tukena välittäen viestejä, antaen kulkuohjeita kartan avulla ja kuljettaen tarkkailijoita operaation kannalta kriittisiin paikkoihin, kuten metroasemille ja sillan toiselle puolelle.

Kun kohde palaa ajoneuvolleen, tarkkailuajoneuvot ryhmittäytyvät tarkkailualueelle. Jos jalkamiehet eivät ehdi mukaan, kuljettaja lähtee kohteen perään yksin.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohteen tulee vaihtaa kulkumuotoa useita kertoja. Kulkumuodon vaihtamisen yhteydessä kohdetta on vaikea tarkkailla. Näissä tilanteissa kohteella on selvä etu. Tavallisesti kohde tuntee alueen paremmin pystyen vaihtamaan kulkutapaansa tarkkailijoita sulavammin.


HENKILÖTARKKAILU
OSA 4
Tarkkailutehtävät

Tarkkailijoilla ja tarkkailuajoneuvoilla on kulkureittien valvomisen suhteen neljä eri tehtävää:

  • Kohteen tarkkailu.
  • Kohteen paikannus.
  • Kohteen seuraaminen.
  • Kohteen itsenäinen tarkkailu.

Kohteen tarkkailu
Tarkkailija ei näe kohdetta, mutta tietää, missä rakennuksessa kohde on. Yleensä tarkkailijalla on näköyhteys oveen tai autoon, jota kohde todennäköisimmin käyttää poistuessaan paikalta. Tarkkailijan asemapaikka valitaan siten, että kohde ei kulje sen suuntaisesti tai sen läheltä tullessaan tarkkailualueelle.

Kohde on tarkkaavaisimmillaan lähtiessään liikkeelle kotoa tai töistä. Liikkeelle lähtiessään kohde voi seurata lähteekö jokin ajoneuvo tai jalankulkija hänen peräänsä. Tarkkailija laitetaan asemiin esimerkiksi silloin, kun kadonnut kohde yritetään saada uudelleen tarkkailuun. Mikäli tarkkailualueella on valvottavia kulkureittejä kuusi tai useampia, ryhmällä ei ole resursseja käyttää tarkkailijoita, vaan kaikki tarkkailijat ovat todennäköisesti itsenäisiä.

Kohteen paikannus
Paikantaja näkee kohteen kiinteästä asemapaikastaan ja pystyy kertomaan ryhmälle, mihin suuntaan kohde liikkuu. Paikantaja ei voi lähteä itse seuraamaan kohdetta, mutta voi valita suojaisan tarkkailupaikan, johon kohteella ei ole suoraa näköyhteyttä. Asemapaikkoina käytetään todennäköisesti parkkipaikkoja tai kauppojen ja ravintoloiden ikkunoita.

Kohteen seuraaminen
Seuraaja toimii yhteistyössä paikantajan kanssa ja valitsee asemapaikkansa tämän lähettyviltä, kuitenkin kohteen käyttämien valtaväylien ulkopuolelta. Asemapaikan lähettyvillä ei yleensä ole liikennevaloja tai vilkasta liikennettä. Kun kohde ohittaa määräpaikan, paikantaja antaa seuraajalle merkin lähteä kohteen perään. Ajoneuvolla tapahtuvan seurannan erityisongelmaksi muodostuu ruuhkaiset risteysalueet, joista on vaikeata kääntyä nopeasti vasemmalle.

Kohteen itsenäinen tarkkailu
Itsenäinen tarkkailija paikantaa kohteen ja seuraa kohdetta itsenäisesti. Tarkkailuajoneuvot pysäköivät valvomansa kulkureitin valtaväylän ulkopuolelle asemaan, josta ne näkevät ohitse kulkevan kohteen. Parkkipaikat ja kohteen kulkuväylällä olevat risteävät tiet ovat suosittuja paikkoja. Maaston salliessa tarkkailijaryhmät käyttävät lähinnä itsenäisiä tarkkailijoita.


HENKILÖTARKKAILU
OSA 5
Vastatarkkailu


Vastatarkkailulla tarkoitetaan tarkkailun vastaisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on suojata tarkkailun kohteena olevaa henkilöä ja turvata yrityssalaisuuksien salassapitoa. Pääasialliset vastatarkkailun toimenpiteet ovat tarkkailun paljastaminen ja tarkkailijoiden harhauttaminen. VIP-henkilöiden osalta vastuu vastatarkkailun toimenpiteistä on yleensä asiaan perehtyneillä ammattilaisilla.

Ammattilaiset suunnittelevat vastatarkkailuoperaatiot huolellisesti ennakolta. Tavallinen liikematkailija joutuu huomioimaan vastatarkkailuun liittyvät asiat omatoimisesti operatiivisen toiminnan ohessa. Tehokkaat vastatoimet jaetaan kolmeen ryhmään:

  • Tarkkailun paljastaminen
  • Vastatarkkailu
  • Eksyttäminen

Passiivinen
Passiivisessa paljastamisessa kohde tarkkailee epäilyttäviä ajoneuvoja sekä jalankulkijoita.

Aktiivinen
Aktiiviset paljastusmenetelmät ovat ennalta suunniteltuja toimenpiteitä, jotka saavat tarkkailijat käyttäytymään silmiinpistävän poikkeavasti.

Tekninen
Tekninen paljastaminen toteutetaan sähköisillä välineillä, kuten taajuusskannereilla ja spektrianalysaattoreita, joilla etsitään radiolähetyksiä tai seurantalaitteita.

Tarkkailun paljastamisen menetelmät

Tarkkailu julkisessa tilassa
Julkisissa tiloissa, kuten ravintoloissa, kaupoissa, ostoskeskuksissa, puistoissa ja lentokentillä, on paljon ihmisiä ja rajoitteita. Tarkkailijoiden on pysyteltävä julkisilla paikoilla tavallista lähempänä kohdetta. Julkisissa tiloissa tarkkailijat välttävät sijoittumasta samaan kohtaan. Tarkkailijoiden toimiessa toisistaan erillään joutuvat he käyttämään viestintävälineitä keskinäiseen yhteydenpitoon.

Julkisten tilojen arviointi
Tarkkailijat harkitsevat operaation päämäärien mukaisesti, seuraavatko he kohdetta julkisiin tiloihin. Suljettuja tiloja on vaikea arvioida ulkopuolelta. Puistot ja ostoskeskukset tarjoavat tarkkailijalle runsaasti näkösuojaa, kun taas kahviloissa ja pienissä baareissa on vaikea tarkkailla kohdetta huomaamattomasti.

Suljetuissa tiloissa tarkkailijan paljastaminen onkin kohteelle helpompaa, koska tilassa oleskelevat henkilöt on helppo painaa mieleen. Usein julkisissa suljetuissa paikoissa on sähköisiä tarkkailujärjestelmiä, jotka häiritsevät tarkkailijoiden viestintälaitteiden toimintaa.

Pelkkiä kulkutapoja selvitettäessä tarkkailuryhmä yleensä välttää julkisia tiloja, mutta perusteellisen tarkkailun yhteydessä kohdetta seurataan julkisiinkin tiloihin. Yleensä päätös tehdään julkisessa tilassa olevan näkösuojan määrän ja seuraamisesta saatavan hyödyn perusteella. Yleensä vain yksi tarkkailija seuraa kohdetta sisälle.

Tarkkailijan on keksittävä välittömästi veruke läsnäololleen. Kaupassa on ostettava, ravintolassa taas on tilattava jotain. Varjostaja voi ilmoittaa ryhmälle viestintälaitteilla kohteen sijainnin, tekemiset, tapaamiset, oleskelun arvioidun keston, näköpiirin sekä ilmoittaa uloskäyntien lukumäärän ja pyytää apuvoimia.

Sanaton viestintä julkisissa tiloissa
Julkisissa tiloissa yksinään puhuva henkilö saattaa herättää paitsi kohteen myös asiakkaiden, työntekijöiden ja vartijoiden huomion, koska useimmat liikkeet ovat varautuneet rikollisiin.

Sanattomassa viestinnässä johtotarkkailijan apuna oleva tukitarkkailija esittää kysymyksiä, joihin johtotarkkailija vastaa lähettämällä merkinantolaitteen käyttönappulalla staattisen viestin. Viestintä perustuu useimmiten painallusten määrään, esimerkiksi yksi painallus on "ei" ja kaksi painallusta on "kyllä".

Kysymykset esittävä tukitarkkailija on yleensä tarkkailuautossa, jossa on suuritehoinen lähetin. Kohdetta tarkkailevaan johtotarkkailijaan otetaan yhteyttä 10 minuutin välein viestintäyhteyden toimivuuden varmistamiseksi.

Tarkkailualueen muodostaminen
Tarkkailualue muodostetaan julkisten tilojen ympärille nopeasti. Kohde saattaa poistua yllättäen mahdollisesti eri ovesta kuin hän meni sisään. Ryhmä asettaa uloskäynneille kyttääjät muiden tarkkailijoiden ryhmittäytyessä itsenäisiksi tarkkailijoiksi.

Tarkkailuryhmä pyrkii tarkkailemaan ainakin todennäköisimpiä uloskäyntejä. Tarkkailuryhmä saattaa seurata kohdetta rakennukseen ja muodostaa sen sisälle tarkkailualueen uloskäyntien valvomiseksi. Suurissa rakennuksissa kohde saattaa päästä karkuun vartioimattomasta uloskäynnistä. Ryhmä pyrkii joka tapauksessa ryhmittäytymään niin, että kaikkia uloskäyntejä voidaan tarkkailla.

Kohteen seuraaminen julkisessa tilassa
Ilman viestintälaitteita toimiva ryhmä seuraa kohdetta sisätiloihin herkemmin, koska ryhmän toiminta on yhtenäisempää, kun kohde ja kaikki ryhmän jäsenet ovat toistensa näköpiirissä.

Eläintarhat, palloilukentät ja ostoskeskukset ovat niin suuria tiloja, että kohdetta voi seurata useampi tarkkailija. Toiminta-alueen rajallisuus on kuitenkin etu, joka tarjoaa mahdollisuuden harhauttaa tai paljastaa tarkkailijat helpommin.
Julkisissa tiloissa odottamattomat liikkeet ja katsekontaktit ovat yleisempiä, ja ne vaarantavat operaation helposti. Kokeneet tarkkailijat eivät yritä vältellä katsekontaktia huomiota herättävästi.

Jos katsekontaktiin joutunut tarkkailija osaa käyttäytyä luontevasti, hän voi jatkaa tehtäväänsä samassa tilassa. Esimerkiksi yhdellä kauppakäynnillä näkee useinkin samoja ihmisiä. Sisätilojen kolmiulotteisuus on tarkkailijoiden etu. Monikerroksisissa ostoskeskuksissa tarkkailijat voivat pitää kohteen näköpiirissä eri tasoilta kiinteiltä asemapaikoilta.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohteen on pyrittävä tilaisuuden tullen suoran katsekontaktin avulla varmistumaan tarkkailijasta. On kuitenkin huomattava, että kuka tahansa saattaa hämmentyä tuijotuksesta. Pysyttele poissa kolmiulotteisten tilojen keskiosista. Kohteen on käytettävä mahdollisimman paljon hissejä ja tilan reunaosia.

Tarkkailu portaikossa ja hississä
Portaikoissa ja hisseissä tarkkailijat joutuvat kohteen kanssa samaan suljettuun tilaan. Johtotarkkailija, joka seuraa kohdetta monikerroksisissa portaikoissa ja poistuu samasta uloskäynnistä, herättää huomiota ja paljastuu erittäin helposti. Kokenut tarkkailija ei käytä samaa uloskäyntiä. Hän ainoastaan ilmoittaa tarkkailijaryhmälle, mistä uloskäynnistä kohde on poistunut.

Kohteen käyttäessä hissiä, tarkkailija voi arvella alakerran hissivalojen avulla (ei kaikissa hisseissä), missä kerroksessa kohde jää pois. Tehtävä vaikeutuu, jos hississä on muitakin matkustajia. Mikäli johtotarkkailija seuraa kohdetta hissiin, hän voi paljastua helposti. Samassa kerroksessa poistuva tarkkailija herättää epäluuloja, jollei hän keksi välittömästi hyvää veruketta läsnäololleen.

Tarkkailija, joka on matkustanut hissillä kohteen kanssa, ei voi toimia enää johtotarkkailijana. Joskus tarkkailija saattaa astua hissiin ensimmäisenä, valita toiseksi ylimmän kerroksen, ja kysyä kohteelta ystävällisesti mihin kerrokseen tämä on menossa ja painaakseen kohteen ilmoittamaa kerrospaneelin valintapainiketta. Kohteen kertoessa kerroksen numeron, tarkkailijan auki oleva mikrofoni ja lähetin välittävät tiedon tarkkailijaryhmälle.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohteen on pyrittävä asettumaan hissikorissa välittömästi kerrospaneelin viereen. Hissiin voi tulla myös kanssamatkustajia, jolloin kohteen on valittava aina ylin kerros. Kohde ei saa ilmaista kyselijälle omaa kerrostaan ääneen, vaan paina itse valintapainiketta. Näin pakotat mahdollisen tarkkailijan seuraamaan kanssasi ylimpään kerrokseen. Älä kuitenkaan poistu hissistä, vaan jatka hissillä alaspäin johonkin välikerrokseen ja käytä vielä portaikkoa haluttuun kerrokseen siirtymiseksi.

Tarkkailu ravintolassa
Johtotarkkailija antaa kohteen ensin istuutua ravintolan pöytään, ennen kuin seuraa perässä samaan tilaan. Näin tarkkailija pyrkii valitsemaan itselleen paikan, josta hän voi tarkkailla kohdetta tehokkaimmin ilman paljastumisvaaraa.
Mikäli kohteella on pöytäseuraa, tarkkailija istuutuu niin lähelle, että hän kuulee pöydässä käytävät keskustelut. Tarkkailijalla saattaa olla mukanaan myös pöytäseuralainen, jolloin hän pystyy viestimään ryhmän kanssa oman pöytäkeskustelunsa lomassa. Tarkkailija tilaa ja maksaa tarjoiltavan annoksen heti päästäkseen viivytyksettä ravintolasta poistuvan kohteen perään.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Lounaalla tai illallisella on syytä noudattaa varovaisuutta. Ravintolaan mentäessä kohteen tulee valita tarkkailun kannalta hankalin pöytä, joka löytyy useimmiten salin reuna-alueilta läheltä sisäänkäyntiä. Yleensä tulee valita muu kuin hovimestarin osoittama pöytä, koska osoitettu pöytä saattaa olla valmiiksi ansoitettu (mikrofonilla varustettu), pöydän välittömässä läheisyydessä voi istua tarkkailija tai pöydän tapahtumia on helppo tarkkailla muualta.

Viereisiin pöytiin saapuvien henkilöiden tuntomerkit voi painaa mieleen ja huomioida seuraavatko samat henkilöt esimerkiksi WC -tiloihin, baariin tai eteiseen. Kohde voi poistua portieerin luokse ja näyttää olevasi lähtöaikeissa, mutta noutaa takkinsa taskusta esimerkiksi savukerasian. Samalla on mahdollista todeta, seurasiko kukaan perässä naulakolle ja tehdä yleisiä havaintoja takaisin pöytään kävellessä.

Tunnettu asia on, että tarkkailijat välttävät katse- ja puhekontakteja suoraan kohteen kanssa. Kohteen ja tarkkailijan kohdatessa ravintolassa kasvokkain, tarkkailija kääntää katseensa yleensä muualle. Tarkkailija ei myöskään antaudu keskusteluun kohteen kanssa, vaan poistuu todennäköisemmin paikalta.

Katse ja puhekontaktien avulla saattaa olla mahdollista varmistua oletetuista tarkkailijoista. On kuitenkin huomattava, että kuka hyvänsä henkilö voi vaivautua tuijottelusta ja toimia vastaavalla tavalla. Tarkkailua epäilevän kohteen tulee huomata etenkin ne asiakkaat, jotka poistuvat ravintolasta samanaikaisesti.

Tarkkailu hotellissa
Hotelleissa tarkkailijat yrittävät ensisijaisesti selvittää, missä kerroksessa ja huoneessa kohde majoittuu. Johtotarkkailija pystyy helposti kuuntelemaan lähietäisyydeltä kohteen ja portieerin välisen keskustelun. Keskustelusta saatavien tietojen perusteella tarkkailuryhmä pystyy valvomaan kohdetta hotellissa olon aikana. Tarkkailuryhmä voi perustaa hotelliin esimerkiksi havainto- ja kuuntelupaikkoja.

Kohteen käyttämä huone ei ole yleensä heti selvillä tarkkailijaryhmän saapuessa hotelliin. Tarkkailijaryhmä pyrkii selvittämään huoneen jalkatarkkailun avulla. Huoneen numeron tiedusteleminen portieerilta on kömpelöä taktiikkaa, ja voi vaarantaa operaation, mikäli portieeri ilmoittaa kyselystä kohteelle. Kohteen viipyessä hotellissa kauemmin kuin yhden tai kaksi yötä, tarkkailijat majoittuvat yleensä samaan hotelliin.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Johtotarkkailija pyrkii kuuntelemaan kohteen ja portieerin väliset keskustelut. Kohteen on huomioitava vastaanottotiskillä samanaikaisesti oleilevat henkilöt ja heidän tuntomerkkinsä. Kohteen tulisi istua hetkeksi alas odottamaan, kunnes tiskillä on tilaa. Jos tiskin luokse ilmaantuu heti uudelleen tuntematon henkilö, on kohteen siirryttävä kauemmas tulijasta tai pakottavassa tapauksessa poistuttava hetkeksi esimerkiksi muihin tiloihin.

Kohteen ei pitäisi mennä suoraan majoitushuoneeseen, vaan istua hetkeksi alas tarkkailemaan maailman menoa. Hissiin pitäisi mennä aina yksin. Samalla tulisi huomioida mahdolliset perässä seuraajat.

Mikäli kohde on saanut tarkkailijan peräänsä hotellin kerrostasolle, ei pidä heti mennä huoneeseen. Kohteen pitäisi pysähtyä tutkimaan taskujaan, mennä juoma-automaatille ostamaan virvokkeita tai palata hätätilanteessa takaisin vastaanottoon. Kohteen tulee siirtyä huoneeseen vasta kun käytävä on tyhjä.

Tarkkailijat pyrkivät majoittumaan viereisiin huoneisiin. Kohteen tulee ottaa huomioon akustisen kuuntelun (seinän läpi) ja puhelinkuuntelun mahdollisuus. Kohteen ei tulisi käydä hotellihuoneessa luottamuksellisia keskusteluja, eikä säilyttää huoneessa luottamuksellista aineistoa. Jos seuranta on todennäköistä, kohteen kannattaa ottaa jo kotimaasta mukaan sopivaa kananruokaa (disinformaatiota) salkkuun ja pöydille jätettäväksi.

Kohteen tulisi ottaa myös huomioon, että liikemieshotellien turvallisuuspäälliköillä saattaa olla yhteyksiä tiedustelupalveluihin. Hotellihuoneessa on tärkeätä eliminoida mahdollisen kaksisuuntaisen television toiminta irrottamalla johdot pistokkeista ja kääntämällä television kuvaruutu seinään päin.

Huonepuhelimen pistoke tulisi irrottaa seinästä aina kun huoneessa käydään luottamuksellisia keskusteluja. Toinen mahdollisuus on käyttää valkoista melua tuottavaa kohinageneraattoria.

Kohteen tulee sopia vastaanottoapulaisen kanssa, ettei majoittumisesta saa antaa kyselijöille mitään tietoja, nimelläsi saapuvia kuriirilähetyksiä (käytetään henkilön olinpaikan paljastamiseen) ei vastaanoteta ja että kohde saa kyselyistä välittömästi tiedon. Kaikesta huolimatta kohteella ei ole kuitenkaan mahdollisuuksia salata huoneensa sijaintia kovin pitkään.

Tarkkailu postikonttorissa
Kohteen asiointi postissa on tarkkailijoita kiinnostava operatiivinen toimi. Tarkkailijat pyrkivät selvittämään, onko kohteella oma postilokeronumero tai käyttääkö kohde postilaatikkoa. Postilaatikkoon jätetyn postilähetyksen vastaanottajan ja mahdollisesti myös sisällön tarkkailijat selvittävät käyttämällä suurta kirjekuorta, joka pudotetaan samaan postlaatikkoon, johon kohde jätti oman kirjelähetyksensä.

Mikäli tarkkailijoilla on laatikon avain tai heillä on postikonttorin lupa tutkia laatikon sisältö, löytyy kohteen jättämä kirje helposti muuta postia erottavan suuren kirjekuoren alta. Lähetyksen varmistaa mahdollinen kohteen käsialanäyte.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tarkkailijoita kiinnostavat kohteen lähettämät kirjeet. Postilähetykset tulee jättää ensisijaisesti suoraan postikonttoriin ja toissijaisesti kirjelaatikkoon tai portieerille. Postikonttorissakaan lähetystä ei saa jättää avonaiseen laatikkoon.
Kohteen on oltava, ettei postilähetyksen osoitetieto tai sisältö paljastu ulkopuolisille. Tietyissä tilanteissa on myös vältettävä käsin kirjoitettujen asiakirjojen tai kirjeiden postittamista.

Tarkkailu rahalaitoksessa
Tarkkailijat hakeutuvat kohdetta lähellä olevaan palvelupisteeseen tai odottavat jonossa nähdäkseen, nostaako vai tallettaako kohde rahaa. Käteisen nostaminen tai tallettaminen on merkki tulevaisuuden suunnitelmista tai aiemmin saaduista palkkioista. Pankin sisätiloihin kohdetta seuraava johtotarkkailija esiintyy palvelupisteessä uskottavalla verukkeella.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tarkkailijat pyrkivät selvittämään asioinnin syyn ja laadun. Kohteen on pyrittävä salaamaan maksu tai nostotoimenpiteet. Kohteen on varmistuttava, ettei olan yli tirkistelijöitä ole läheisyydessä. Tarpeettomia tositteita ei tulisi hylätä roskakoriin. Pankkiautomaatilla asioidessa kuitteja ei saa jättää automaatin yhteydessä olevaan roskakoriin. Kuitit on revittävä silpuksi ennen hylkäämistä.

Tarkkailu matkatoimistossa
Myös matkatoimistoista tarkkailijoiden on mahdollisuus saada tietoa kohteen tulevaisuuden suunnitelmista. Tarkkailijaryhmällä on mahdollisuus varautua kohteen matkaan vain, jos se tietää siitä etukäteen.

Tarkkailuoperaatio keskeytyy, jos kohde poistuu ennalta arvaamatta lentokoneella tuntemattomaan määränpäähän. Vaikka tarkkailijat pääsisivätkin samaan lentokoneeseen, heidän olisi jatkettava tarkkailua määränpäässä ilman tavallisia tukijoukkoja ja tarkkailuajoneuvoja.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tarkkailijat haluavat tietää milloin ja mihin heidän kohteensa matkustaa seuraavaksi. Kaikki ennakkotiedot auttavat tarkkailijoita seurannan suunnittelussa. Kohteen tulee pitää kaikki matka-asiakirjat ja matkaa koskevat suunnitelmat ulkopuolisilta salassa.

Tarkkailu yleisöpuhelimessa
Useissa tapauksissa käytettävissä on ainoastaan yksi yleisöpuhelin, jolloin kohdetta on vaikea tarkkailla huomaamattomasti. Johtotarkkailijan on hankala päästä uskottavasti niin lähelle puhelinta, että kohteen puhelinkeskustelu olisi kuultavissa. Suunta- tai lasermikrofoni saattaisi tulla kysymykseen, mutta laitteiden käyttö on hankalaa, aikaa vievää ja paljastavaa, että tätä mahdollisuutta voidaan pitää lähinnä teoreettisena.

Mikäli tilassa on useita vapaana olevia yleisöpuhelimia, vaikuttaa epäilyttävältä mennä juuri kohteen viereiseen yleisöpuhelimeen. Varjostaja voi kuitenkin harkintansa mukaan ottaa tämän riskin ja kuunnella kohteen käymää keskustelua seinämän läpi.

Tarkkailijat voivat välittömästi kohteen poistuttua selvittää valitun puhelinnumeron painamalla uudelleenvalintanäppäintä. Toiminnon avulla on mahdollista todeta, mihin numeroon kohde soitti.

Tarkkailija valitsee uudelleenvalintanäppäimen ja teeskentelee soittaneensa väärään numeroon sekä yrittää hankkia tiedot numeron omistajasta. Toinen tarkkailijoiden käyttämä menetelmä on nauhoittaa numeron kytkemisääni, ja verrata sitä hidastetulla nopeudella puhelimen näppäinääniin.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohteen tulee olla erittäin varovainen keskustellessaan puhelimessa strategisista tai operatiivisista asioista. Tarkkailijat ovat todennäköisesti kiinnostuneita keskustelukumppaneista ja keskusteluaiheista.

Yleisin tapa kuunnella puhelinkeskusteluja on langaton mikrofoni. Varjostaja voi huomaamatta kiinnittää puhelimen läheisyyteen mikrofonin ja kuunnella puhelinkeskustelun. Tekniikoita on useita ja joiltakin menetelmiltä voi suojautua ainoastaan käyttämällä keskustelun aikana koodikieltä.

Puhelimeksi kannattaa valita sellainen yleisöpuhelin, jossa ei ole kahta puhelinta rinnakkain ja joiden ympäristöä on helppo pitää silmällä. Lasikopissa on mahdollista estää etäkuuntelu aiheuttamalla taustamelua esimerkiksi kopisuttamalla puheen aikana kädellä tai jalalla kopin seinään.

Puhelun jälkeen kohteen tulee soittaa vielä johonkin satunnaiseen numeroon. Tarkkailija ei voi tämän jälkeen selvittää kohteen käyttää numeroa uudelleensoittopainikkeen avulla. Kannatta myös todeta käyttääkö kukaan välittömästi kohteen jälkeen puhelinta.

Tarkkailu julkisissa liikennevälineissä
Ongelmallisimman tarkkailuympäristön muodostavat julkiset liikennevälineet, joissa kohteella on mahdollisuus paljastaa tarkkailijat tehokkaasti. Kohteen matkustaessa julkisilla kulkuvälineillä on tavallista, että tarkkailijaryhmä hajaantuu lyhyessä ajassa.

Metrossa ja muissa joukkoliikennevälineissä tarkkailuryhmän viestintäkyky joutuu koetukselle. Tarkkailuryhmä pyrkii selvittämään ennalta kaupungin kuljetusjärjestelmän loogisen reitityksen, hankkimaan aikataulut ja reittikartat sekä varaamaan sopivaa käyttörahaa pystyäkseen sopeutumaan kohteen matkustustapoihin.

Taksin tarkkailu
Euroopassa taksien seuraaminen ei ole yhtä helppoa kuin esimerkiksi USA:ssa, koska eurooppalaisissa takseissa ei ole juurikaan huonokuntoisuudesta johtuvia tunnusmerkkejä.

Mikäli takseja on samalla alueella (esimerkiksi lentokentillä) paljon, niiden erottaminen toisistaan on melko vaikeaa. Kohteen käyttämään taksiin kiinnitetyt puhelinnumerot, mainokset ja muut silmiinpistävät tuntomerkit ovat hyviä tuntomerkkejä.

Taksinkuljettajat ovat ammattilaisia, jotka tuntevat alueen yleensä paremmin kuin tarkkailijat. Tästä syystä kuljettaja saattaa karistaa tarkkailijat kannoilta tahtomattaankin. Kokenut taksiautoilija saattaa myös huomata, että hänen autoaan seurataan, ja ilmoittaa asiasta kohteelle.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohteen tulee valita taksi, jota on vaikea ulkoisesti erottaa muista takseista. Kohde voi myös takapenkillä tarkkailla lähtikö muita autoja seuraamaan.

Tarkkailu bussissa
Kohteen käyttämästä bussista johtotarkkailija ilmoittaa reittinumeron. Sen avulla muu tarkkailijaryhmä pystyy seuraamaan bussia reittikartan avulla. Samaan bussiin nousee yksi tarkkailija esimerkiksi yhtä pysäkkiä aiemmin (progressiivisessa varjostuksessa) kuin kohde tai joltain myöhemmältä pysäkiltä.

Jos bussissa on vähän matkustajia, ryhmän on helppo havaita, millä pysäkillä kohde jää pois, eikä bussiin tarvitse välttämättä sijoittaa tarkkailijaa.

Bussiin noustessa tarkkailijan pitää tietää lipun hinta ja maksutapa sekä etsiä paikka bussin takaosasta luontevaa tarkkailua varten. Bussissa oleva tarkkailija viestii ryhmälle esimerkiksi mikrofonin käyttönapilla kohteen poistumisesta ja keskusteluista. Viestintätapaa kutsutaan kuulustelumetodiksi.

Johtotarkkailija poistuu bussista viimeistään kolmanneksi viimeisellä pysäkillä, koska tarkkailijaryhmä tietää kohteen poistuvan toiseksi viimeisellä tai viimeisellä pysäkillä. Jos kohde ei poistu näilläkään pysäkeillä, hän paljastaa tarkkailijaryhmälle epäilevänsä, että häntä tarkkaillaan.

Tarkkailijaryhmän tukiajoneuvot ajavat bussin edellä ja jättävät bussissa olevan johtotarkkailijan merkkien mukaan pysäkille muita tarkkailijoita, jotka seuraavat bussista poistunutta kohdetta. Metroasemien läheisyydessä olevien pysäkkien kohdalla käytetään tavallista enemmän tarkkailijoita, ettei kohde pääse huomaamatta metroon.

Mikäli kohde katoaa tarkkailusta, ryhmä alkaa etsiä kadonnutta kohdetta. Jos etsintä epäonnistuu, ryhmä jää tarkkailemaan bussipysäkkiä, mikäli kohteen määränpäästä ei ole luotettava tietoa.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Istuutumalla bussin takaosaan viimeiselle penkkiriville, kohde voi tarkkailla mahdollisia seuraajiaan.

Tarkkailu metrossa
Tarkkailu on ehkä kaikkein vaikein toteuttaa metroissa. Suljetuilla asema-alueilla on paljon sähköisiä signaaleja, jotka häiritsevät viestintää aseman sisä- että ulkopuolella.

Aseman ulkopuolella tarkkailijaryhmä joutuu hajaantumaan, eikä se pysty siirtymään tehokkaasti jalkatarkkailuun.

Kohdetta seuraa yleensä vähintään neljä tarkkailijaa. Tarkkailijoiden määrää lisätään sen mukaan, kuinka monta tarkkailijaa kohteen valvonta edellyttää metroaseman sisällä ja ryhmän ennakoimien linjavaihtojen yhteydessä.

Koska useimmat metroasemat ovat maan alla, ryhmä voi määrätä yhden tarkkailijan viestien välittäjäksi. Viestien välittäjä pysyttelee kohdetta seuraavien tarkkailijoiden viestintälaitteiden kuuluvuusetäisyydellä ja siirtyy tarvittaessa aseman ylemmälle tasolle välittämään viestit muulle ryhmälle.

Tarkkailijat kertovat ryhmälle kohteen käyttämän metrolinjan. Ryhmä voi määrittää kohteen reitin valmiiksi metrokartoista tai tarkkailijoiden välittämien tietojen avulla. Kun kohde menee metrojunaan, yksi tarkkailija seuraa samaan vaunuun asettuen kohteen taakse. Muut tarkkailijat sijoittuvat viereisiin vaunuihin. Kaksi tarkkailijaa istuutuu erilleen muista matkustajista ja tekee keskinäisen keskustelunsa varjolla kysymyksiä (kuulustelumetodi) kohdetta tarkkailevalle johtotarkkailijalle.

Kun johtotarkkailija ilmoittaa, että kohde poistuu vaunusta, muut tarkkailijat poistuvat samalla asemalla. Kohdetta valvonut johtotarkkailija seuraa mukana, mikäli operaatio ei vaarannu ja ilmoittaa kohteen sijainnin ryhmälle puhelimella tai maan päältä radiolla.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Keskeinen vastatoimenpide on, että kohde pyrkii salaamaan määränpäähän johtava metrolinjan. Kohteen tulee hankkia metroon lippu, joka oikeuttaa ajamaan mahdollisimman usealla linjalla. Kohteen tulee asettua mahdollisimman lähelle ovea ja poistua vaunusta yllättäen hetkeä ennen ovien sulkeutumista. Kohde voi käydä maan päällä kiertämässä korttelin ja palata takaisin metroon.

Tarkkailu junassa
Tarkkailu junassa ei eroa juurikaan tarkkailusta metrossa. Tarkkailijoille matkalippujen ostaminen rautatieasemilta on yleensä muodollinen toimenpide.

Tarkkailijat pyrkivät kuuntelemaan kohteen ja lipunmyyjän keskustelua sekä saamaan selville kohteen määränpään, vaunuosaston ja istumapaikan numeron.

Ryhmä voi lähettää määränpäähän etukäteen tarkkailuajoneuvoja, jotka jatkavat kohteen tarkkailua määränpäässä. tarkkailuryhmä saattaa myös ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen yhteistyökumppaniinsa ja pyytää apua.

Mikäli määränpäähän ei lähetetä ajoneuvoja, asettuu kohteen käyttämään junaan vähintään kolme tarkkailijaa, joilla voi olla mukanaan esimerkiksi matkalaukkuun kätkettyjä viestintälaitteita.

Johtotarkkailija tarkkailee kohdetta samassa vaunussa varmistaen, ettei kohde jää pois junasta odotettua aikaisemmin. Muut viestivät (kuulustelumetodi) johtotarkkailijalle tilanteesta radiolla. Määränpäässä kohde voi yrittää eksyttää tarkkailijat käyttämällä taksia.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Keskeinen vastatoimenpide on, että kohde pyrkii salaamaan määränpään estämällä matkalipun ostovaiheessa määränpään paljastumisen. Selkä tulee kääntää yleisöön päin ja varmistua, ettei vieressä ole henkilöitä.

Kohteen harkinnan mukaisesti tarkkailijoita voi harhauttaa ostamalla näkyvästi ja kuuluvasti myös halpa ylimääräinen lippu johonkin aiemmin lähtevään junaan. Kohde asettuu ensin matkustajaksi väärään junaan ja poistu siitä mahdollisimman huomaamatta juuri lähtöhetkellä.

Kohteen tulee odottaa rauhassa oikean junan lähtöä ja siirry siihen lähtöhetkellä. Kohteen tulee valita paikka vaunun viimeiseltä penkkiriviltä, josta on mahdollista tarkkailla vaunussa matkustavia henkilöitä. Kohde voi poistua välillä vaunuosastosta esimerkiksi WC:n ja tarkkailla samalla reagoiko kukaan poistumiseen.

Tarkkailu lentokoneessa
Lentokoneessa tapahtuvaan tarkkailuun liittyy ainutlaatuisia ongelmia. Mikäli kohteen määränpää on tarkkailijoiden tiedossa, kohteen mukana matkustaa vain yksi tarkkailija.

Mikäli lennolla on välilaskuja, mukana voi olla useita tarkkailijoita, koska välilaskujen lentokentät ovat tyypillisiä paikkoja, joissa kohteella odotetaan olevan operatiivista toimintaa. Mikäli kohde pystyy salaamaan matkustusaikeensa lähtöhetkeen asti, tarkkailuryhmä saattaa luopua tarkkailusta matkan ajaksi.

Lentokenttien turvatoimien vuoksi tarkkailijoiden on mahdotonta kuljettaa mukanaan koneeseen aseita tai viestintälaitteita. Tarkkailijat varaavat paikan koneen etuosasta päästäkseen nopeasti ulos. Tarkkailijaryhmä pyrkii vuokraamaan auton, samaan aikaan kun kohde vielä odottaa matkatavaroitaan.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Kohteen tulee käyttää matkalaukussaan sellaista nimilapun pidikettä, jota ulkopuoliset eivät pysty liukuhihnan vierestä suoraan lukemaan. Kohteen tulee luovuttaa matkalaukku lennolle sisään aivan viime vaiheessa, jolloin tarkkailijat saavat mahdollisimman vähän aikaa varmistua määränpäästäsi.

Kohteen tulee varata paikka ensisijaisesti aivan lentokoneen etuosasta, jolloin on mahdollista päästä nopeasti koneesta ulos tai toissijaisesti viimeisestä penkkirivistä, jolloin kohteen lennonaikaisia toimia on vaikeata tarkkailla.

Liikeneuvottelun jälkeinen tarkkailu
Tarkkailijat pyrkivät saamaan tietoja liikeneuvotteluun sisältyvästä neuvotteluvarasta ja tulevista aikomuksista. Tarkkailussa hyödynnetään tunnelatausten aikaansaamaa purkautumistarvetta.

Vastapuoli voi liikeneuvottelun aikana provosoida kohdetta tarkoituksella nostaakseen pintaan tunnelatauksia. Tarkkailijoille tärkein hetki on välittömästi kohteen poistuessa neuvottelutilanteesta.

Käytetty menetelmä on tarjota kohteelle kyyti neuvottelupaikalta esimerkiksi hotelliin tai lentokentälle. Tarkkailija asettuu ajoneuvon kuljettajaksi ja ajoneuvoon asetetaan nauhuri. Matkan aikana kohteen käymät keskustelut nauhoitetaan neuvottelutilanteen analysointia varten.

Vastatarkkailutoimenpiteet
Tarjotun kyydin aikana kohde voi hyödyntää tilanteen operatiivisesti syöttämällä kananruokaa vastapuolelle. Uskottava tilanne edellyttää kuitenkin ennakkosuunnittelua. Viisainta on keskustella kokonaan muista kuin liikeneuvotteluun liittyvistä asioista.

Tarjotusta kyydistä kieltäytyminen on usein epäkohteliasta ja ilmaisee kohteen epäluuloisuuden vastapuolta kohtaan. Tarkkailu voi ulottua kuljetuksen lisäksi hotelliin, ravintolaan ja myös lentokoneeseen.


HENKILÖTARKKAILU
OSA 6
Viestintälaitteet ja muut apuvälineet

Tarkkailijaryhmä tehostaa toimintaansa viestintälaitteilla. Ilman niitä ryhmän jäsenten on viestittävä elekielellä ja pysyttävä näköetäisyydellä kohteesta sekä ryhmän muista jäsenistä.

Elekielenä käytetään tavanomaisia maneereja, kuten pään raapimista ja nenäliinan käyttöä. Elekielellä viestiminen herättää helposti kohteen, vastavakoilijoiden ja ulkopuolisten huomion.

Viestintävälineinä tarkkailijat käyttävät rintaan tai ranteeseen kiinnitettyjä herkkiä pienoismikrofoneja, joilla he voivat viestiä hiljaisella puheäänellä. Agenttilähettimeksi kutsutaan vaatteisiin kätkettävää pienikokoista radiolähetintä.

Lähetintä käytetään esimerkiksi avunpyynnön välittämisessä tai epäillyn tunnustuksen tai paljastuksen kuuntelussa. Taitavat tarkkailijat pystyvät viestimään selvästi, eivätkä silti näytä puhuvan epäilyttävästi itsekseen. Yleensä mikrofonin käyttökytkin on tarkkailijan taskussa.

Viestintälaitteiden kantomatka on rajallinen, joten jalkamiesten tukena on yleensä toistimilla varustettuja ajoneuvoja. Ne vahvistavat viestintälaitteiden signaaleja, joita kaupungin sokkelot ja sähkömagneettiset kentät häiritsevät.

Yläruumiiseen asennettujen laitteiden asennon korjaileminen, rintaan tai ranteeseen puhuminen, taskujen kopeloiminen ja korvien hierominen ovat merkkejä piilotetuista laitteista. Korvakuulokkeen tapailu, äkkinäinen pysähtely ja tyhjyyteen tuijottaminen lähetysten kuuntelemisen aikana saattavat paljastaa tarkkailijan erityisesti, jos tarkkailun kohde osaa epäillä, että häntä seurataan.

VR:TURVALLISUUSYKSIKKÖ SUORITTI HENKILÖTARKKAILUA
VR:n turvallisuusyksikkö suoritti junissa ja rautatieasemilla henkilöseurantaa ja teknistä henkilötarkkailua. VR:n lähi- ja kaukojunien turvallisuudesta vastaava lähiliikenteen turvallisuuspäällikkö kehitti VR:n henkilötarkkailumenettelyjä yhteistyössä vartiointiliike Turvatiimin kanssa.

VR:n lähiliikenteen turvallisuuspäällikkö pystyi seuraamaan mm. kotitietokoneestaan Helsingin rautatieaseman valvontakameroiden kuvaa. Helsingin rautatieasemalla on noin sata valvontakameraa. VR:n palkkaamat Turvatiimin turvamiehet käyttivät henkilötarkkailussa naamiointivälineitä kuten mm. peruukkeja ja tekoviiksiä sekä teknisiä välineitä, kuten kameroita, pimeänäkökiikareita ja laskeutumisköysiä. Lähde: (Helsingin Sanomat 16.3.2012, hs.fi 16.3.2012)

VR:n suorittaman henkilöseurannan ja teknisen tarkkailun tavoitteena oli ottaa seurantaan, paljastaa ja saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen taskuvarkaat, junantöhrijät, ilkivallantekijät ym. pikkurikolliset. Osa henkilötarkkailua oli henkilörekisteri, johon epäilyttävät henkilöt rekisteröitiin.

VRLeaksin tekemän tutkintapyynnön mukaan turvallisuusyksikön henkilörekisterissä oli rekisteröityjen valokuvat, nimet, puhelinnumerot ja kotiosoitteet. VRLeaksin mukaan osa sadoista rekisteröidyistä henkilöistä oli VR:n tai sen tytäryhtiöiden työntekijöitä ja osa tavallisia kansalaisia.

Helsingin Sanomien mukaan VR:n turvallisuuspäällikkö sai suoria toimeksiantoja mm. yhtiön toimitusjohtajalta, joka totesi, että "VR hyväksyy kaikessa toiminnassaan vain lainmukaiset keinot". Lähde: (hs.fi 16.3.2012)

Ylen aamu-tv 11/52 lähetyksessä 17.3.2012 toimitusjohtaja Mikael Aro kiisti Helsingin Sanomien väitteet toteamalla, ettei hän ole henkilökohtaisesti tavannut turvallisuuspäällikköä kuin yhden ainoan kerran asiassa, joka koski hänen omaa turvallisuusjärjestelyään.

Samassa lähetyksessä hän totesi myös, ettei ollut kyseisen salakatselutapahtuman aikaan vielä VR:n palveluksessa. Laittoman henkilörekisterin osalta Mikael Aro ei halunnut ottaa mitään kantaa.

VRLeaks teki 24.2.2012 tutkintapyynnön poliisille VR:llä mahdollisesti tapahtuneista henkilötietorikoksista. Poliisi aloitti jutussa ripeästi esitutkinnan. Rikosnimikkeinä olivat henkilörekisteririkos ja salakatselu. Juttu poiki myöhemmin myös lahjusrikosepäilyn. Poliisi ei kuitenkaan löytänyt esitutkinnassa viitteitä väitetystä henkilörekisteristä. Lähteet: (hs.fi 16.3.2012, amulehti.fi 16.3.2012, vrleaks.wordpress.com Tutkintapyynnön täydennys 09032012 julkinen osuus)

VR:n lähiliikenteen johtaja oli tietoinen työntekijän salakuvaamisesta
Poliisi keskeytti jutun esitutkinnan, koska syyteoikeus VR:n entisen työntekijän salakatselusta oli vanhentunut marraskuussa 2011. Rikoskomisario Sampo Suomalan mukaan esitutkinnassa ei tullut ilmi muita salakatselutapauksia.

Poliisin esitutkinta-aineistosta ilmeni, että VR:n lähiliikenteen johtaja oli antanut toimeksiannon lähiliikenteen turvallisuuspäällikölle selvittää työntekijän epäiltyä sairausloman väärinkäytöstä.

Maaliskuussa 2009 turvallisuuspäällikkö antoi silloiselle vartiointiliike Otsolle tehtäväksi selvittää asia. Toimeksiannossa ei määritelty toimeksiannon kestoa tai menetelmiä.

Otso Palvelut Oy ja Turvatiimi Oyj yhdistyivät 1.7.2010 Turvatiimin ostaessa Otso Oy:n koko osakekannan. Yhtiön suurimpiin asiakkaisiin lukeutuivat VR-konserni ja Finavia. Yhtiöllä oli noin 240 työntekijää sekä noin 1.100 hälytyskeskusliittymää Suomessa. Lähde: (Turvatiimin pörssitiedote 24.5.2010)

Vartiointiliikkeen päällikkötasoinen toimihenkilö tallensi lähistölle pysäköidystä autosta videolle sairauslomalla olleen sittemmin irtisanotun työntekijän siivouspuuhissa asunnon lasitetulla parvekkeella.

Myöhemmin vartiointiliikkeen toimihenkilö ja VR: turvallisuuspäällikkö tapasivat huoltoasemalla, jossa turvallisuuspäällikkö sai havainnoista suullisen raportin ja CD:lle tallennetun videoaineiston.

Tutustuttuaan kuva-aineistoon turvallisuuspäällikkö luovutti aineiston edelleen lähiliikennejohtajalle, jonka haltuun aineisto lopulta jäi. Tutkinnan yhteydessä poliisi ei enää löytänyt aineistoa. Lähteet: (hs.fi 24.5.2012, iltalehti.fi 24.5.2012, iltasanomat.fi 24.5.2012, Ilta-Sanomat 25.5.2012 sivu 3)

Sääntö nro 3
Siltä, jolla on vastuu, puuttuu oikeus jälkiviisauteen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Sääntö nro 1
Valvontaa ei voi korvata luottamuksella.
Sääntö nro 3
Asiakkaiden luottamus on voitettava joka päivä uudelleen.
Sääntö nro 2
Riittävän isolla vasaralla voi rikkoa mitä tahansa.
Back to content